Kielimuodot
Morfosyntaksi ja kielenhuolto – kirja- ja puhekielen rajankäyntiä
Marjatta Palander
Miksi kirjakieleen on hyväksytty sellaisia rinnakkaismuotoja kuin tulla tehdyksi ja tulla tehtyä, mutta ei ainakaan vielä muotoa ”alkaa tekemään”? Tätä ja muita morfosyntaktisia ilmiöitä tarkastelee sekä kielenhuollon että aluemurteiden näkökulmasta professori Marjatta Palander. Kirjoitus perustuu suomen kielen lautakunnan seminaarissa syksyllä 2004 pidettyyn esitelmään.
Oikeinkirjoitus ja kielioppi
Näkökulmia yleiskieleen
Pirjo Hiidenmaa
Yleiskieli – normien mukaista Yleiskielen sanotaan olevan kirjakielen normien mukaista. 1800-luvulla kielen normit kehitettiin nimenomaan …
Yleiskieli ja puhekieli
Arkkirunoilija Carl Borg. 1800-luvun kirjakielen varhainen uudistaja
Petri Lauerma
Suomen kirjakieli säilyi 1800-luvulle saakka murretaustaltaan käytännössä lähes yksinomaisen läntisenä. Oikeinkirjoitus oli monilta piirteiltään vanhahtavaa, vaikka sitä olikin asteittain paranneltu. Kirjakielen tunnettuja uudistajia olivat Renvall, Juteini ja von Becker, mutta jo ennen heitä – ja niin sanottua murteiden taistelua – kirjasuomea uudisti keskipohjalainen kappalainen Carl Borg.
Vanha kirjakieli
Macbeth ja Ruunulinna. Paljaasta suomennoksesta mukaelmaan – ja takaisin
Outi Paloposki
Käännökset ovat vaikuttaneet suomen kirjakielen kehitykseen ratkaisevasti. Käännöksiä on eri aikoina tehty kovin erilaisin perustein, ja niitä on nimitettykin eri tavoin: milloin on puhuttu suomennoksista, milloin käännöksistä tai mukaelmista. Eri aikakausien erilaiset käsitykset näkyvät suomennostenkin historiassa.
Vanha kirjakieli
Pahdatista Bagdadiin. Ulkomaiset nimet suomen kielessä
Sirkka Paikkala
Ulkomaisten, ”muukalaisten” tai vieraskielisten nimien kirjoittamisesta suomen kielessä kiisteltiin jo 1800-luvulla ahkerasti, mutta asia ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan vieläkään. Keskustelu nimien kirjoitusasujen säilyttämisestä, niiden muokkaamisesta tai jopa kääntämisestä koskee myös maamme kaksikielisiä alueita sekä saamen kielen, romanikielen ja viittomakielen rakennustyötä.
Nimet
Pääkaupunkiseudun slanginimistöä. Ytimestä Kehärille
Terhi Ainiala
Aleksi, Espa, Ogeli ja Itis ovat liki kaikille helsinkiläisille tuttuja, mutta moniko on kuullut Allusta, Käpsästä, Muusimäestä, Possiksesta ja Sardiinipurkista? Nämä ja monet muut nimet saatiin talteen, kun pääkaupunkiseudun koululaiset keräsivät kilpaa alueen slangipaikannimiä.
Paikannimet
Riimislangia suomeksi
Ninni Lehtniemi
– Voi jokusen jaska! Mä oon hävittäny mun sami kapaset! – Ihan anssi kelasti vaan …
Murteet ja slangi
Virasto leikkii kielellä
Salli Kankaanpää
Hallintolain 9. pykälässä säädetään hallinnon kielenkäytöstä: ”Viranomaisten on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.” Kaikki monitulkintaisuus ei kuitenkaan ole vastoin lain henkeä, vaan hallinnonkin teksteissä voi joskus leikitellä kielellä.
Tekstit, tekstilajit ja tyyli
”Selkeyttä vain” – EU-kieleen
Aino Piehl
Euroopan unionissa on viime vuosina ryhdytty useaankin hankkeeseen, joilla yritetään parantaa hallinnon kielenkäyttöä ja tehdä teksteistä kiinnostavampia ja ymmärrettävämpiä. Syynä on sekä halu tehostaa EU:n toimintaa että tarve saada suuret kansalaisjoukot suhtautumaan siihen entistä myönteisemmin.
Kääntäminen ja tulkkaus
Näkymiä tekstityöhön ja työteksteihin
Ulla Tiililä
Miksi viranomaisten tekstit ovat lukijan mielestä hankalia? Ovatko ne tekstien tekijöiden mielestä selviä ja ymmärrettäviä? Millaisten työvaiheiden kautta tekstit syntyvät, miten työ vaikuttaa kieleen ja kieli työhön? Tällaisten kysymysten esittäminen avaa uudenlaisen näkökulman hallinnon tekstien tarkasteluun. Jos tekstejä halutaan parantaa, on suunnattava katse itse teksteistä ja kielestä myös tekstin tekemisen tapoihin.
Tekstit, tekstilajit ja tyyli