Kielitoimiston yleiskielitalkoisiin on lähetetty havaintoja mm. verbipareista joutuu antaa, pystyy vastata tai pystyy vastaa ja voi juoksee. Esimerkkejä on poimittu paitsi radion ja tv:n keskusteluohjelmista ja arkisesta nettikirjoittelusta myös asiatyylisiksi tarkoitetuista lehtiteksteistä. Yleiskielessähän vastaava rakenne on asussa joutuu antamaan, pystyy vastaamaan, voi juosta.
Yleiskielitalkoisiin on lähetetty mm. seuraavantyyppisiä esimerkkejä:
Toiminnan laajennuksen avulla yhtiö pystyy vastata kuljetusten kasvaneeseen kysyntään.
Tänään Suomen Unelmien poikamies -realitysarja tulee päätökseen, kun lentäjä NN joutuu tehdä kiperän päätöksen.
En nyt pysty vastaa tähän ketjuun.
Suomalaispakki joutui tekee tilaa kanadalaispuolustajalle.
Näitä verbipareja kommentoidaan hämmästellen:
– Aluksi ihmettelin, eivätkö ihmiset jaksa puhua kunnolla, mutta olen päätynyt pikemminkin tulokseen, että aika moni ei todella osaa. – – Minusta tuntuu, ettei tämä ole alueellinen piirre, vaan on levinnyt puhekieleen syystä, jota en ymmärrä.
– Hämmästyttävää, että yhä useammin kyseessä on kokenut YLEn toimittaja.
– Englannin vaikutusta? Yleensäkin tuntuu siltä, että ihmisillä ei enää toimi kielikorva. Ikään kuin tässäkin ajateltaisiin järjellä ja noudatettaisiin (mahdollisesti englannin ja muiden vieraiden kielten) sääntöä, jonka mukaan pääverbiin liitetään toinen verbi perusmuodossa.
Tällaiset verbi-ilmaukset tulevat aika ajoin puheeksi myös Kielitoimiston neuvontapuhelimessa. Erityisesti niiden nopea yleistyminen on puhuttanut.
Rakenne ”pystyy vastata” on askarruttanut kielenkäyttäjiä aiemminkin: sen yleistymisen syitä tiedusteltiin kirjeitse Kielitoimistosta jo 90-luvun alussa. Muotokirjo on tuotakin vanhempaa perua. Lisäksi se on monisyinen ja vaikutuksiltaan moninainen. – Onko ilmiö uhka yleiskielelle? Pitääkö olla huolissaan?
Yleiskieliset rakenteet voi juosta ja pystyy vastaamaan
Yleiskielessä verbit, jotka ilmaisevat mm. kykenemistä (osata, voida, kyetä, pystyä), sallimista (saada, päästä) ja välttämättömyyttä (täytyä, pitää, joutua), saavat parikseen joko tehdä- tai tekemään-tyyppisen muodon:
Tunnetusti yleiskieli edustaa vain yhtä osasta kielenkäytön kirjosta.
Puhekielinen rakenne pystyy vastata, joutuu juosta, sattuu olla
Ilmaustyyppi pystyy vastata, joutuu juosta, sattuu olla ei ilmeisesti ole ollut tavallinen kovinkaan kauan. Esimerkiksi eräässä 1970-luvun Helsingin puhekielen aineistossa sitä on esiintynyt lähinnä lasten kielessä (Sorsakivi 1982), sittemmin se on yleistynyt nuortenkin kieleen.
Murteissa tuota rakennetta lienee vanhastaan esiintynyt vain vähän. Sorsakivi (1982) kertoo löytäneensä joitain esimerkkejä pohjalaismurteista ja mm. Vihdin alueelta: pysty olla (Kälviä), ei kykene nousta (Vihti).
Viime vuosina pystyy vastata -rakenne on kuitenkin yleistynyt hyvin nopeasti keskustelupalstojen ja monien eri kanavien välityksellä laajemmallekin kuin vain eteläisen Suomen nuorten puheeseen:
Pystyykö tilauksen etenemistä seurata jotenkin?
Onneksi kamera sattui olla mukana!
Jouduimme lähteä hotellilta aamiaisetta.
Alun perin pystyä-, joutua- jne. verbien käyttöön ovat saattaneet vaikuttaa samanmerkityksiset mutta erimuotoisen seuralaisen kanssa esiintyvät verbit voida, pitää jne. (voi tehdä, pitää vastata). Nämä ovat siis voineet vaikuttaa niin, että myös mm. pystyä- ja joutua-verbien kanssa on alettu käyttää tehdä-muotoa: voi antaa >> ”pystyy antaa”, pitää vastata >> ”joutuu vastata”. (Sorsakivi 1982.)
Puhekieliset rakenteet lähtee juokseen, lähtee juoksee
Entä mikä muoto on ”pystyy juoksee”? Mistä se juontuu?
Vanhastaan monissa murteissa on tekemään-muodon rinnalla tai sijasta ollut käytössä lyhyempi muoto, jossa ei ole -ma- tai -mä-ainesta: antamaan > antaan, juoksemaan > juokseen, vastaamaan > vastaan, hyppäämään > hyppään.
Lähtee juoksemaan → lähtee juokseen
kun laps rupes itkeen nim mä rupesin tissiä antaan sille (Pirkkala, Lauseopin arkisto)
keväis stä pyylettii haukia, rysillä, kur rupeh jäät vähä lähteen (Parkano, Digitaalinen muoto-opin arkisto)
– – ne pysty raivaan ittelleev viljelysmaata enämpi (Kalvola, Digitaalinen muoto-opin arkisto)
Tästäkin lyhyempi muototyyppi on ”lähtee juoksee”, ”joutuu antaa”,”pystyy vastaa”. Tällainen muoto voi syntyä puheessa, kun sanan loppu-n jää ääntymättä (tai sulautuu seuraavan sanan alkuun): juokseen → juoksee, antaan → antaa, vastaan → vastaa.
Toisaalta pitkään vokaaliin loppuva verbimuoto, kuten vastaa, voi syntyä myös ylipäänsä toisten pitkään vokaaliin päättyvien sanojen mallin mukaan, esimerkiksi pitää antaa on voinut antaa mallia rakenteelle ”pitää vastaa” (Itkonen 1989).
Pystyy vastaan → pystyy vastaa; pitää antaa >> pitää vastaa
minä olen vanhana opetellut ajamaan pyörälläkin vaan, eihän sitä enää, pysty ajaa (Paavola, Pohjois-Pohjanmaa, Suomen kielen näytteitä)
niit ol kaheksam miestä kun ne rupes tekkee syksyllä lahtija (Multia, Lauseopin arkisto)
vanhempan se rupi lihoo (Pornainen, Lauseopin arkisto)
ei pysty hallittee (Myrskylä, Digitaalinen muoto-opin arkisto)
Nyt ei pysty siivoo kun väsyttää niin. (internet)
Jo nyt pystyy havaitsee selvää muutosta. (internet)
Univaikeudet ovat tavallisia. Nukahtamisvaiheessa voi nousee muistoja mieleen – –. (yle.fi)
Rakennetta ”pystyy vastaa” on vanhastaan esiintynyt Uudenmaan alueen murteissa (Itkonen 1989) ja myös Helsingissä etenkin slangissa (Paunonen 2006: 38). Se on ollut 1970-luvulla tavallinen piirre myös helsinkiläisten lasten ja nuorten puheessa (Sorsakivi 1982). Piirre on nykyisin selvästi yleistymässä. Vuonna 2013 kerätyssä haastatteluaineistossa se on helsinkiläisnuorilla puheena olevista verbiparien rakennetyypeistä tavallisin (Kuparinen 2018a ja 2018b).
Vastaa, vastaa, vastaa
Yhdellä verbimuodolla voi siis olla eri tehtäviä. Esimerkiksi antaa on yleiskielessäkin paitsi yksikön 3. persoonan muoto myös verbin perusmuoto (tehdä-muoto):
Yhdistys antaa vuosittain lahjoituksen Unicefille.
Tahdotko antaa lahjoituksen Unicefille?
Puhutussa kielessä ja arkisessa kirjoittelussa monitehtäväisiä ovat paitsi antaa-verbin kaltaiset tapaukset myös muut sellaiset verbit, joiden yksikön 3. persoonan muoto päättyy pitkään vokaaliainekseen, kuten vastaa ja juoksee. Tällaiset muodot voivat toimia kolmenlaisessa tehtävässä: hän vastaa, ”voi vastaa” (’vastata’) ja ”pystyy vastaa” (’vastaamaan’). Seuraavassa kuviossa näitä samannäköisiä muotoja on ryhmitelty allekkain; puhekieliset on merkitty lainausmerkkeihin. Maalatut lokerot osoittavat kunkin verbin samannäköiset muodot.
Puhekieliset ”vastaa” ja ”juoksee” saattavat siis edustaa paitsi yleiskielen vastata- ja juosta-muotoja myös vastaamaan- ja juoksemaan-muotoja. Muodot lankeavat ainakin osin yhteen ja tarjoavat sitten mallia eteenpäin.
Kuviosta näkyy myös, että verbin syödä tyyppiset tapaukset eivät muotonsa takia voi osallistua kaikkeen vaihteluun; vastaavanlaisia ovat verbin ankkuroida kaltaiset verbit. Näitä verbejä taivutetaan siis asussa voi syödä, ei saa ankkuroida; ”joutuu syödä”, ”ei pysty ankkuroida”, mutta sellaiset muodot kuin ”joutuu syö”, ”pystyy ankkuroi” eivät ole mahdollisia.
Muuttaako kirjava käytäntö yleiskielen normeja?
Seuraava kuvio kokoaa vielä yhteen muotojen välisiä nykyisiä pintayhteyksiä:
Toisin sanoen muototyypit ruokkivat toisiaan osin vastavuoroisesti:
voi laulaa, osaa vastata, voi nousta > ”pystyy laulaa”, ”pystyy vastata”, ”joutuu nousta”
”pystyy vastaa”, ”joutuu nousee” > ”voi vastaa”, ”pitää nousee”
Kaikki kuvion puhekieliset verbiparivaihtoehdot eivät ole käytännössä läheskään yhtä tavallisia, esimerkiksi sellaisia ilmauksia kuin ”voi valitsee”, ”voi etenee” tapaa melko harvoin. Eivätkä kaikki verbityypitkään käyttäydy samalla tavoin (vrt. tyyppi syödä, ideoida).
Joka tapauksessa erityyppisten verbien taivutusmuotojen keskinäiset sekaannukset ovat synnyttäneet aikojen kuluessa monenlaista muototurbulenssia. Arkisessa kielenkäytössä on kuitenkin havaittavissa kahtalaista suuntausta yhdenmukaisuuteen, karkeistetusti ilmaisten joko tehdä- tai tekee-tyyppiseen muotoon:
tehdä-tyyppinen: voi vastata, voi juosta, ”pystyy vastata”
tekee-tyyppinen: ”voi vastaa”, ”voi juoksee”, ”pystyy vastaa”
Silti myös pitempi eli aineksen -ma-tai -mä- sisältävä tekemään-tyyppi (vastaamaan, juoksemaan) on yhä puhutussakin kielessä vahvoilla. Senkään käyttöä ei kuitenkaan voi täysin ennustaa. Kokonaisuuden ennustamista hankaloittaa lisäksi se, että liikehdintää on havaittavissa muunkinlaisissa verbeissä, esimerkiksi seuraavissa: valitsin vastata ~ vastaa, kieltäytyi mennä, hyväksyi maksaa.
Yleiskielen suosituksiin muotokirjo ei ole vaikuttanut eikä voi pitkään aikaan vaikuttaakaan, sillä vaihtelu on verbityyppikohtaista ja osin jopa verbikohtaista. Vallitseva käytäntö on siis sen verran moninainen ja liikkeessä, että helposti opeteltavia käyttöohjeita ei ole mahdollista laatia. Yleiskielen suositukset säilyvät siis ennallaan.
Olisi kuitenkin kiinnostavaa saada lisää havaintoja erityyppisissä lehdissä, kirjoissa yms. käytetyistä muodoista.
Lue lisää
Itkonen, Terho 1989: Nurmijärven murrekirja. SKST 498. Helsinki: SKS.
Kuparinen, Olli 2018a: Infinitiivien variaatio ja muutos Helsingissä. – Virittäjä 122: 29–52. Luettavissa osoitteessa https://journal.fi/virittaja/article/view/65310(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).
Kuparinen, Olli 2018b: Älä jätä roikkuu – infinitiivimuodot liikkeessä. Blogiteksti luettavissa osoitteessa http://virittajablogi.kotikielenseura.fi/ala-jata-roikkuu-infinitiivimuodot-liikkeessa/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).
Paunonen, Heikki 2006: Vähemmistökielestä varioivaksi valtakieleksi. – Helsinki kieliyhteisönä. Toim. K. Juusela & K. Nisula. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. S. 13–99.
Sorsakivi, Merja 1982: Infinitiivijärjestelmän muutoksia lasten kielessä. – Virittäjä 86: 377–391.