Pitskuja tarvitaan muun muassa notskin sytyttämiseen. Tämä nuotio paloi Helsingin Seurasaaressa 1910-luvulla. Kuva: Nils Wasastjerna. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.
Kysymys
Eräässä lehdessä julkaistussa ”Evakko–suomi-sanakirjassa” tulitikkua merkitsevän pitska-sanan monikkomuodoksi on annettu sana pitskut. Pitska on evakkotaustaiselle tuttu sana, mutta miten sen monikkomuoto voisi olla helsinkiläiseltä kuulostava pitskut?
Vastaus
Tulitikkua merkitsevä venäläisperäinen lainasana pitska taipuu nominatiivissa pitska : pitskat. Sana on ollut laajalti tunnettu kaakkoismurteissa, Karjalankannaksella ja Laatokan länsipuolella, ja paikoin Inkerissäkin. Nykyisen Suomen alueelta pitskasta on tietoja itärajan tuntumasta, Lappeenrannasta aina Ilomantsiin saakka.
Pitska-sanan taustalla on venäjän sana spitška, joka on lainautunut suomen itämurteisiin myös muissa asuissa, kuten pitsku, pitski ja pitsikka. Asu pitski palautuu luultavasti venäjän sanan monikkomuotoon spitški. Muut asut ovat harvinaisempia kuin pitska, mutta esimerkiksi Virolahdelta, Jääskestä, Kurkijoelta ja Rautjärveltä on arkistotietoja sekä pitskusta että pitskasta. Kumpaakin sanaa on siis voitu käyttää samoilla paikkakunnilla, ja vaikuttaisi siltä, että lehden julkaisemaan sanastoon on päätynyt yksikkömuoto pitskasta ja monikkomuoto pitskusta.
Pitsku ja pitska ovat tulitikun merkityksessä lainautuneet myös Helsingin slangiin, mutta slangissa on muutakin alkuperää olevia pitskuja. Pitsku voi tarkoittaa pihaa, ja myös Helsingin Pitäjänmäkeä sanotaan tuttavallisesti Pitskuksi. Kun pitskulla on niin monenlaista käyttöä Helsingin puhekielessä, ei olekaan mikään ihme, jos sana tuntuu helsinkiläiseltä.