Pekka ja vaimonsa tulevat

Possessiivisuffiksillisia muotoja käytetään suomessa kahdella tapaa: ne voivat olla lauseessa joko yksinään tai pronominin genetiivin seurassa. Kielenkäyttäjälle saattavat tuottaa hankaluuksia ne tapaukset, joissa persoona on kolmas. Milloin on kirjoitettava autonsa, milloin hänen ~ heidän autonsa? Pääsääntö on selkeä: Kun possessiivisuffiksi viittaa saman lauseen subjektiin tai subjektiin verrattavaan lauseenjäseneen (esim. ns. loogiseen subjektiin), se riittää yksinään, esim. Pekka myi autonsa, Pekalla on autossaan stereoradio. Muulloin tarvitaan lisäksi pronominin genetiivi, esim. Minä ostin hänen autonsa. Säännön mukaan pelkän possessiivisuffiksin viittausvoima ei siis ulotu lauseen rajan yli, vaan viitattaessa esim. edellisen lauseen subjektiin on pronominin genetiivi pantava mukaan. Usein pronominin poisjättö muuttaakin lauseen merkityksen kokonaan, vrt. esim. Pekka osti uuden auton. Liisakin ajaa usein hänen autollaan (= Pekan autolla). ~ Liisakin ajaa usein autollaan (= omallaan).

Aina ei merkitys kuitenkaan muutu, olipa pronomini mukana tai ei. Ilmeisesti lyhyyssyistä on pelkän possessiivisuffiksin käyttö tällaisissa tapauksissa tullut viime aikoina suosituksi. Seuraavat esimerkit ovat eri lehdistä:

Onko Heli Keinonen sammunut tähti? Ystävänsä M. A. Numminen vastaa. (Otsikko.)

Karoly Garam toivoo lapsille pysyvää tapahtumapaikkaa. Samaa mieltä on rouvansa Sirkka sekä lapsilauma.

Tapani Ahti on iloinen poika, – –. Ystävät sanovat häntä Tabuksi, veljensä Seppo Ahti kodikkaammin Tapsaksi.

Mies uuden tukkalaitteen takana on pääjohtaja Mauno Koivisto. Ryhdikäs selkä kuuluu rouvalleen Tellervolle – –. (Kuvateksti.)

Häntä ei pelota sekään, että äitinsä menehtyi lento-onnettomuudessa.

Possessiivisuffiksi on näissä lauseissa subjektin tai loogisen subjektin lopussa ja sillä viitataan edellisen tai edellä olevan lauseen subjektiin, joskus muuhunkin lauseenjäseneen. Väärinkäsitystä ei synny, vaikka pronominin genetiivi jää pois. Kansankielessä ja vanhassa kirjakielessäkin tällainen kolmannen persoonan possessiivisuffiksin käyttö on varsin tavallista. Nykyisen yleiskielen säännöt kuitenkin vaativat pronominin mukanaoloa, vaikka se selvyyden kannalta ei olisikaan välttämätön. On siis kirjoitettava: Hänen ystävänsä M. A. Numminen, hänen rouvansa Sirkka jne.

Lauseessa saattaa olla kaksi tai useampiakin subjekteja. Millaiset ovat kolmannen persoonan possessiivisuffiksin viittaussuhteet subjektista toiseen? Onko kirjoitettava Pekka ja hänen vaimonsa tulevat vai Pekka ja vaimonsa tulevat? Kieliopit eivät ole puuttuneet tällaisiin tapauksiin. – Pronominin poisjättö on myös tässä tyypissä nykyisin hyvin tavallista. Esimerkkejä lehdistä:

Rehbinderin Kaisu ja miehensä Lasse ovat puuhaihmisiä.

Jussi ja työtoverinsa edustavat hoikkaa tyyppiä eivätkä ole reitevämpiäkään kuin yleensä.

Koti ilman telkkaria on kuin aurinkoinen päivä. Sellainen on Eveliina Sariolalla ja miehellään Ramilla Valpurintiellä.

Useat esimerkit ovat kuvatekstejä tai otsikoita:

120-vuotias Dimka ja tyttärensä Mari (otsikko).

Etna ja ystävänsä Barbagallo (otsikko).

Seppo Hanski ja appensa Per Olof Siren (kuvateksti).

Uusia turkulaisia ovat tullin johtajaksi Maarianhaminasta siirtynyt Brage Lundqvist ja vaimonsa Mirjam (kuvateksti).

Myöskään tämäntapaisissa lauseissa persoonapronominin genetiivin poisjättö ei aiheuta väärinkäsittämisen vaaraa. On selvää, että toisen subjektin lopussa oleva possessiivisuffiksi viittaa toiseen: on kyse Rehbinderin Kaisun miehestä, Jussin työtoverista jne. Varsinkin kun on tarpeen ilmaista asia lyhyesti, kuten otsikoissa ja kuvateksteissä, tuntuu houkuttelevalta jättää pronomini pois.

Kaksisubjektisia lauseita voidaan kuitenkin verrata virkkeisiin, jotka koostuvat kahdesta lauseesta. Ilmaukseen Pekka ja vaimo tulevat sisältyvät lauseet Pekka tulee ja vaimo tulee. Jos nyt jälkimmäisen subjektin loppuun liitetään kolmannen persoonan possessiivisuffiksi, on mukaan otettava myös pronominin genetiivi, koska viitataan edellisen lauseen subjektiin: Pekka tulee ja hänen vaimonsa tulee. Sama pätee silloinkin, kun subjektit rinnastetaan ja yhteinen verbi jätetään toistamatta: Pekka ja hänen vaimonsa tulevat. Edellä olevat esimerkit olisi siis muutettava kuulumaan Rehbinderin Kaisu ja hänen miehensä, Jussi ja hänen työtoverinsa, Dimka ja hänen tyttärensä jne.

Pronominittomuus on yleistynyt nimenomaan ilmaustyyppeihin ”NN tekee ja vaimonsa ~ miehensä ~ poikansa jne. katsoo” ja ”NN ja vaimonsa ~ miehensä ~ poikansa jne. tekevät”, joista on tullut kiinteitä fraaseja. Kirjoittajien tavoitteena on ilmeisesti ollut tyylin kepeys ja nasevuus, ovathan enimmät esimerkit pakinanomaisista teksteistä, otsikoista jne. Miksi tällaiselle tiiviyspyrkimykselle ei sitten voi antaa periksi, kun pronominin poisjätöstä ei kuitenkaan ole selvyydelle haittaa ja kun kansankielikin pronominittoman tyypin tuntee? Periaatteessa ilmaukset voisikin hyväksyä. Helposti kuitenkin on olemassa vaara, että pronominittomuus ei pysähdy tapauksiin, joissa väärinkäsityksiä ei synny. Oireita on jo näkyvissä:

Synkkänä hiipi joukkoon sulautuneena Veikko Pajunen huomaamatta lainkaan Teuvo Auraa ja rouvaansa nakkikiskalla.

Olisikohan Veikko Pajunen ollut vieläkin synkempi, jos olisi huomannut? Pronominiton rouvaansa viittaa nimittäin pääsäännön mukaan lauseen subjektiin, ja nakkikioskille joutuvat auttamatta Teuvo Aura ja Veikko Pajusen rouva, vaikka kirjoittajan mielessä ilmeisesti on ollut Auran oma rouva.

Vaikka selvyys ei pronominin genetiiviä lauseeseen vaatisikaan, se on kuitenkin varminta aina ottaa mukaan tapauksiin, joissa viitataan subjektista toiseen tai subjektista edelliseen lauseeseen, ja kirjoittaa NN ja hänen vaimonsa ~ miehensä ~ poikansa jne. tekevät ja NN tekee ja hänen vaimonsa ~ miehensä ~ poikansa jne. katsoo.

Laila Lehikoinen
vt. apulaisprofessori
Helsingin yliopisto