Oman kielen käyttämistä EU:ssa tukevat muun muassa tulkit, tässä Ruotsin pääministerin Ulf Kristerssonin taustalla Eurooppa-neuvostossa lokakuussa 2022. Kuva: Euroopan unioni.
Voisi sanoa, että EU-suomi on kansainvälinen lapsi. Sen isä on Euroopan unionin hallintokieli ja äiti oma virkasuomemme. – Aino Piehl ja Pirkko Nuolijärvi
Suomen kieli otti vuonna 1995 merkittävän askeleen, kun siitä tuli maamme EU-jäsenyyden myötä ensimmäistä kertaa kansainvälisessä yhteistyössä käytettävä virallinen kieli. Alkutaival ei kuitenkaan sujunut täysin kompuroimatta, vaan julkisuuteen asti nousi esimerkkejä vähemmän onnistuneista tai kerrassaan kehnoista EU-tekstien suomennoksista.
Kotimaassa alettiin nopeasti huolestua EU-suomesta, ja jo vuonna 1996 opetusministeriö käynnisti selvityksen EU:n suomenkielisten tekstien laadusta ja ymmärrettävyydestä. Tuloksena oli raportti Suomi eurooppalaisessa kieliyhteisössä (Karvonen 1997), jossa tuotiin esiin laatuongelmia ja esitettiin parannusehdotuksia. Ainakin yksi ehdotuksista johti konkreettiseen myönteiseen tulokseen: tuolloisen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen yhteyteen perustettiin vuonna 1998 EU-kielenhuoltajan tehtävä, jota hoitamaan valittiin kokenut kielenhuoltaja ja kouluttaja Aino Piehl.
Nyt jo neljännesvuosisadan jatkuneeseen EU-kielenhuoltorupeamaan mahtuu monenlaista: EU-kääntäjien opastusta kielikysymyksissä, suomen kielen piirteiden ja pulmien yhteistä pohdintaa, lukuisia EU:n toimielinten kääntäjille ja tulkeille pidettyjä koulutustilaisuuksia, niin suomen- kuin lähtökielistenkin EU-tekstien selkeyden edistämistä, tekstinlaadinnan oppaiden kirjoittamista, EU-kieleen ja EU-käännösten käyttöön liittyviä tutkimushankkeita sekä kotimaisten virkamiesten kannustamista oman kielen käyttöön myös EU-ympyröissä.
EU-kääntämisen reunaehdot haltuun
EU-kääntäminen – etenkin lainsäädäntötekstien kääntäminen – on tarkasti normitettua. Sille ovat ominaisia lukuisat julkilausutut ja -lausumattomat säännöt ja periaatteet, jotka liittyvät muun muassa ilmaisu- ja merkintätapoihin sekä termeihin. Toinen keskeinen piirre on EU-tekstien keskinäinen sidoksisuus. Tekstit muodostavat valtavan ja koko ajan laajentuvan intertekstuaalisen avaruuden, jossa lähes kaikki käännettävät tekstit kytkeytyvät aiempiin ja rinnakkaisiin teksteihin, usein hyvin kiinteästi, joskus löyhemmin. Tämä avaruus asettaa luonnollisesti kääntämiselle omat reunaehtonsa.
EU-kielenhuolto edellyttää kääntämisen toimintakontekstin tuntemusta. Tuore EU-kielenhuoltaja ottikin jo vuonna 1999 härkää sarvista ja lähti viiden kuukauden mittaiselle harjoittelujaksolle EU:n neuvoston käännösyksikköön. Harjoitteluun kuului EU-kääntäjän työn opettelu ja kokeminen käytännössä, mutta oppiminen ei ollut vain yhdensuuntaista, vaan aika neuvostossa osoittautui molemminpuoliseksi osaamisen vaihdoksi. Kielenhuoltajan neuvostossa vetämissä kielipiireissä pureuduttiin EU-tekstien käännösongelmien lisäksi tekstilähtöisesti sellaisiin kestoaiheisiin kuin sanajärjestys, aikamuodot, objektin sija ja etumääritteet.
Työtoveruuden kautta suhde Suomessa toimivaan EU-kielenhuoltajaan muodostui aivan erityislaatuiseksi. EU-kääntäjistä tuli yksi kielenhuollon tärkeistä kohdeyleisöistä. Toisaalta EU-kääntämisen olemukseen perehtyneen kielenhuoltajan ansiosta tieto kääntäjien työstä ja sen ehdoista alkoi tavoittaa myös Suomen valtionhallintoa.
Neuvontaa kielen rajamaita myöten
Kenttäkokemus on auttanut kielenhuoltajaa asettumaan EU-kääntäjien saappaisiin ja ottamaan muun muassa kielineuvonnassa ja koulutustilaisuuksissa huomioon EU-kääntämisen rajat. Mielenkiintoista kyllä rajoilla on usein liikuttu myös suomen kielen ilmaisutapoja, oikeakielisyyttä ja konventioita pohdittaessa. Kotuksessa onkin havaittu, että monet EU:sta tulevat kysymykset koskevat kielemme harmaita alueita, joilla ei ole selkeitä sääntöjä. Joidenkin kysymysten käsittely on lopulta myös tuottanut ituja Kielitoimiston ohjepankin linjauksia varten.
Yhdessä kotuslaisten kanssa on tuumailtu muun muassa seuraavia kielikysymyksiä:
• Nominatiivi vai essiivi seuraavanlaisissa ilmauksissa:
Hankkeen tarkoitus/tarkoituksena oli analysoida toimenpiteen pitkän aikavälin vaikutuksia.
Aloitteen tavoite/tavoitteena oli vähentää elintarvikkeiden hävikkiä.
• Tavoitteena-sanan norminmukainen muoto seuraavissa rakenteissa (vrt. engl. in order to do something tai with the objective of doing something):
aktiivi: Läksin mukaan kilpailuun tavoitteena/tavoitteenani saada arvokasta kokemusta.
passiivi: Ehdotus annettiin tavoitteena tehostaa rajavalvontaa.
• Ilmauksen viitattu säädös oikeellisuus:
Ennen viittauksen tekemistä olisi harkittava niitä seurauksia, joita tulevaisuudessa voi olla, jos viitattua säädöstä myöhemmin muutetaan.
• Tekijää tai kokijaa ilmaisevan subjektin muoto välttämättömyyttä ilmaisevissa rakenteissa (täytyy/pitää/tulee olla, on oltava, on pakko/määrä olla, ei tarvitse olla); suomalaisissa teksteissä näkee nykyisin usein nominatiivimuotoa (suosituksenmukaisen genetiivin eli n-päätteisen muodon sijaan):
Pinta/Pinnan tulee olla puhdas ennen toimenpiteen aloittamista.
Kytkin/Kytkimen täytyy olla asetettuna yläasentoon.
• Ilmauksen johdonmukainen jonkin kanssa (engl. coherent/consistent with) hyväksyttävyys seuraavanlaisissa tapauksissa:
Tukiohjelmassa toteutettavien toimenpiteiden on noudatettava unionin lainsäädäntöä ja oltava johdonmukaisia muun unionin politiikan kanssa.
• Sanan brexit kirjoitusasu: isolla vai pienellä alkukirjaimella?
• Uudissanan kirjoitusasu: drone vai drooni?
Kipupisteiden käsittelyä koulutuksissa
EU-toimielimissä pidetyissä kielenhuoltoaiheisissa koulutustilaisuuksissa on käsitelty paljolti juuri niitä EU-kielen ja -kääntämisen kipupisteitä, jotka nousivat esille jo vuonna 1996 tehdyssä selvityksessä: raskasrakenteisia ja pitkiä virkkeitä (esimerkiksi pitkiä määriteketjuja ja kiilarakenteita), substantiivivoittoista sanontaa, lähtökielen syntaksin liian tarkkaa seuraamista, suomelle vieraita ilmaisu- ja merkintätapoja, mekanistisia käännösratkaisuja (ilmauksen kääntämistä muodoltaan samanlaisella ilmauksella) ja ylipäätään lähtökielen, ennen kaikkea englannin, heijastumista käännöksissä. Niin ikään on tarkasteltu yleisemmin suomen kielen piirteitä, jotka toisinaan aiheuttavat päänvaivaa, kuten objektin sijaa tietyissä rakenteissa, viittaussuhteita ja informaatiorakennetta. Myös tehokas verkkoviestintä on ollut koulutuksen aiheena.
Suomen kieleen liittyville koulutustilaisuuksille on ollut EU:ssa paljon kysyntää, ja niihin on osallistuttu vilkkaasti. Aino Piehlin lisäksi Brysselissä ja Luxemburgissa on vuosien varrella vieraillut kouluttajina myös muuta Kotuksen henkilöstöä.
Lisäksi kielenhuoltaja on välittänyt EU-kääntäjille tietoa Suomessa toteutetuista virkakielen tutkimus- ja kehittämistoimenpiteistä, uusista kieliohjeistoista ja virkakielikursseista sekä selkeän oikeuskielen käyttöä edistävän kansainvälisen Clarity-yhteisön toiminnasta.
Tutkimus- ja selvityshankkeita
Kielenhuoltajan tehtävänkuvaan on kuulunut myös EU-kieleen liittyviä tutkimus- ja selvityshankkeita. Ne ovat käsittäneet muun muassa kolme EU-tekstien ja -käännösten käyttöä koskevaa kyselyä EU-asioiden kanssa tekemisissä oleville suomalaisille ministeriöiden virkamiehille (vuosina 1998, 2006–2007 ja 2018). Selvitysten tulokset ovat valottaneet sitä, missä määrin virkamiehet käyttävät suomenkielisiä tekstejä ja suomen tulkkausta säädösvalmistelussa ja muissa yhteyksissä ja mitä mieltä he niistä ovat.
Vuonna 2006 ilmestyi Aino Piehlin ja Inkaliisa Vihosen toimittama artikkelikokoelma Vuosikymmen EU-suomea. Artikkeleissa luotiin katsaus siihen, miten EU-kieli oli kehittynyt Suomen kymmenen ensimmäisen jäsenyysvuoden aikana ja minkälaisilla toimilla sitä oli pyritty selkeyttämään.
EU-kielenhuoltaja on myös ollut mukana kansainvälisessä Eurolect Observatory -hankkeessa, jossa on tutkittu EU:n säädöskielen ja kansallisen säädöskielen suhdetta ja kielikontaktien vaikutusta. Keskeisenä kysymyksenä on ollut, onko EU:n säädöskieli peräti oma kielimuotonsa, eurolekti. EU-suomea käsittelevän, yhdessä Mikhail Mikhailovin kanssa laaditun artikkelin lisäksi hankkeesta on poikinut suomenkielinen lakien ja direktiivien tekstikorpus.
Kansainväliseen toimintaan on niin ikään kuulunut osallistuminen ELIPS-hankkeeseen (European Languages and their Intelligibility in the Public Sphere). Siinä on selvitetty toimia, joilla viranomaiset edistävät selkeää kieltä, selkokieltä, sanastotyötä, viranomaisten koulutusta, osallistavaa kielenkäyttöä ja EU-yhteistyötä 24:ssä Euroopan maassa.
Selkeän kielenkäytön viitoitusta ja kieliyhteistyön perustan luomista
Jo vuonna 1999 Aino Piehl laati yhdessä Inkaliisa Vihosen kanssa suomalaisille virkamiehille oman kielen käyttöön ja ilmaisun selkeyteen rohkaisevan opaskirjasen Käännetäänkö tekstisi, tulkataanko puheenvuorosi Suomen tuolloista EU-puheenjohtajakautta varten. Myöhemmin Aino antoi arvokkaan panoksen komission selkeäkielisyysoppaan How to Write Clearly suomenkielisen version Kirjoita selkeästi laadintaan.
EU:n ja Suomen välinen yhteistyöverkosto on osoittautunut erittäin hyödylliseksi ratkaistaessa kiperiä termiongelmia.
Ainolla oli aktiivinen rooli myös perustettaessa EU:n ja Suomen välistä yhteistyö- ja palauteverkostoa ESKOa. Verkosto saatiin lopulta pystyyn vuonna 2009. Sen tarkoituksena on lisätä ja helpottaa EU:n suomen kääntäjien ja tulkkien sekä kotimaisten virkamiesten ja substanssiasiantuntijoiden välistä yhteistyötä termi- ja kieliasioissa erityisesti EU-säädösten valmistelu- ja käännösvaiheessa. EU:n päässä verkostossa ovat mukana kaikki toimielimet, kotimaassa koordinoijana on valtioneuvoston kanslian kielipalvelu. Verkosto on osoittautunut erittäin hyödylliseksi etenkin ratkaistaessa kiperiä termiongelmia, ja sen aktiivisimpia EU-käyttäjiä ovat unionin neuvosto ja komissio.
Entä jatkossa?
EU-kielenhuoltaja on työssään venynyt moneen. EU-kääntäjien ja -tulkkien kannalta kaikkein arvokkainta on ollut asiantunteva, rakentava ja mutkaton yhteistyö.
Viime vuosina kielikyselyt ovat hieman harventuneet aiemmasta. Syitä on varmasti useita. Päällimmäisiin kieliongelmiin on jo löydetty vastaukset, ja EU-suomen käytännöt ovat vuosien saatossa vakiintuneet. EU-kääntäjien työtahti on jatkuvasti kiristynyt, ja kiireessä on korkeampi kynnys ryhtyä laatimaan kysymyksiä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että EU:n toimielinten ja kotimaisten kieliasiantuntijoiden yhteistyölle ei olisi vastaisuudessa tarvetta. Toimielinten käännösyksiköissä on omat kielenhuollosta huolehtivat laatuvastaavansa, mutta silti tarvitaan myös ulkopuolista unilukkaria.
Kielenhuolto ja selkeän kielen asian ajaminen eivät ole töitä, jotka tulevat valmiiksi. Ne vaativat jatkuvaa panostusta. Uusia haasteita asettavat muun muassa käännösteknologian ja erityisesti konekääntämisen vaikutukset suomen kieleen, tekstien koheesioon ja koherenssiin sekä sanonnan idiomaattisuuteen. Lisäksi EU:ssa 1990-luvulla työnsä aloittaneet kääntäjä- ja tulkkikonkarit ovat vähitellen väistymässä, ja uusi sukupolvi kaipaa vuorostaan laaja-alaista tukea ja opastusta suomen kielen käytössä. Siksi toivomme, että 25 vuoden aikana punotut yhteistyösiteet säilyvät lujina ja että EU:n ja kotimaisten suomen kielen asiantuntijoiden hedelmälliselle yhteistyölle löydetään toimivat muodot myös tulevaisuudessa.
Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta Euroopan unionin neuvoston tai Euroopan komission virallista kantaa.
Katso myös
Vihonen, Inkaliisa 2022: Monikielisyydessä kiinni – eurosuomen taival Euroopan unionissa. – Kielikello 4/2022. https://www.kielikello.fi/-/eurosuomen-taival-euroopan-unionissa(avautuu uuteen ikkunaan)
Lähteitä
Clarity-yhteisö: https://www.clarity-international.org/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
ELIPS-hanke: https://elips.efnil.nytud.hu/index(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Eurolect Observatory -hanke: https://www.unint.eu/en/research/research-projects/33-page/490-eurolect-observatory-project.html(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Euroopan komissio 2015: Kirjoita selkeästi. Käännöstoimen pääosasto. Euroopan unionin julkaisutoimisto. https://data.europa.eu/doi/10.2782/877570(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Karvonen, Pirjo 1997: Suomi eurooppalaisessa kieliyhteisössä. Helsinki: opetusministeriö.
Mikhailov, Mikhail – Piehl, Aino 2018: Observing Eurolects. The case of Finnish. – Laura Mori (toim.), Observing Eurolects. Corpus Analysis of Linguistic Variation in EU Law. Amsterdam: John Benjamins. https://benjamins.com/catalog/scl.86.05mik(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Piehl, Aino – Vihonen, Inkaliisa (toim.) 2006: Vuosikymmen EU-suomea. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. https://www.kotus.fi/julkaisut/genrejulkaisut/vuosikymmen_eu-suomea(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Piehl, Aino – Vihonen, Inkaliisa 2010: Käännetäänkö tekstisi, tulkataanko puheenvuorosi? Selvää suomea kansainvälisesti. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (näköispainos vuonna 2006 julkaistusta 3. painoksesta pdf-muodossa). https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk22/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)