Verbistä muodostettuja -va-, -vä-, -nut-, -nyt-, -tu-, -ty- sekä -ma-, -mä- ja -maton-, -mätön-loppuisia muotoja kutsutaan partisiipeiksi. Vaikka ne ovat taustaltaan verbin muotoja, niitä käytetään lauseyhteyden mukaan myös adjektiiveina, esimerkiksi väsynyt lapsi, vakuuttava esitys, epäluotettava tieto, vähän käytetty auto, arvossa pidetty kansalainen.
Jotkin partisiipit ovat – usein yhdessä määritteensä kanssa – erikoistuneet merkitykseltään ja kiteytyneet adjektiiveiksi, esimerkiksi uskomaton (juttu), korviahuumaava (meteli), ylikoulutettu (työnhakija), koinsyömä (vaate), paikkansapitämätön (väite), harhaanjohtava (uutinen).
Jotkin ilmaukset voivat olla yhdessä tekstiyhteydessä merkitykseltään konkreettisia, ja toisessa niitä käytetään merkitykseltään erikoistuneina, kuvallistuneina kiteyminä:
paljon puhuva (’puhelias’) työtoveri
paljonpuhuva katse
ohi menevä auto
ohimenevä hetki
Merkitykseltään erikoistuneet partisiippi-ilmaukset kirjoitetaan usein yhdyssanoiksi.
Adjektiiveista voi muodostaa vertailumuotoja eli komparatiivin ja superlatiivin: pieni, pienempi, pienin. Samalla tavalla myös adjektiiveina käytetyistä partisiippi-ilmauksista voi muodostaa vertailumuotoja: kiinnostavampi kirja, väsynein lapsi, silmäänpistävämpi muutos, korviahuumaavin meteli.
Ilmauksissa paljon puhuttu, vähän käytetty ym. on partisiipin määritteenä vertailtavaa ominaisuutta ilmaiseva adverbi (paljon, vähän); määritteenä voi olla myös adjektiivi (esim. tumma: tummanpuhuva). Jos tällaisesta partisiippi-ilmauksesta muodostetaan vertailumuoto, voi herätä kysymys, tuleeko vertailun merkki itse partisiippiin vai sitä määrittävään sanaan: enemmän puhuva vai paljonpuhuvampi, harvemmin asuttu vai harvaan asutumpi?
Määritteenä adverbi
Jos määritteenä on adverbi (kuten paljon, hyvin, hitaasti) vertailumuoto muodostetaan yleensä määritteestä:
paljon käytetty: enemmän käytetty vaate
usein kysytty: useammin kysytty kysymys
harvoin nähty: harvemmin nähty filmi
hyvin nukuttu: paremmin nukuttu yö
hitaasti kehittyvä: hitaammin kehittyvä talous
Jos adverbin ja partisiipin muodostama kokonaisuus hahmotetaan tiiviisti yhteen kuuluvaksi ja kiteytyneeksi, on mahdollista muodostaa vertailumuoto joko määritteestä tai partisiipista. Tällainen kiteymä on ainakin ilmaus harvaan asuttu:
harvaan asuttu
Suomen harvimmin asutussa maakunnassa, Lapissa, yhdellä maaneliökilometrillä asuu keskimäärin vain 1,9 ihmistä.
Suomi on pohjoisempi, pimeämpi ja harvaan asutumpi (tai: harvaanasutumpi) maa kuin Tanska.
Seuraavista esimerkeistä ensimmäinen on merkitykseltään konkreettinen, jälkimmäinen taas kuvallistunut, minkä vuoksi siinä vertailumuoto on muodostettu partisiipista.
paljon puhuva (konkreettinen): Hän on parisuhteessa se enemmän puhuva osapuoli.
paljonpuhuva (kuvallistunut): Maalissa kilpailijan ilme oli vieläkin paljonpuhuvampi kuin matkan varrella.
Määritteenä adjektiivi
Partisiipin määritteenä voi olla myös adjektiivi (kuten kova, kiero, hyvä, tumma, musta, kuuma): kovaksi keitetty, kieroon kasvanut, hyvää tarkoittava, tummanpuhuva, kuumankestävä.
Jos tällaista partisiippi-ilmausta käytetään konkreettisessa merkityksessä, muodostetaan vertailumuoto alkuosasta:
kovemmaksi keitetty muna
kierompaan kasvanut puu
Adjektiivialkuiset partisiippi-ilmaukset ovat kuitenkin usein merkitykseltään erikoistuneita, jolloin vertailumuoto – jos sitä ylipäätään käytetään – muodostetaan jälkiosasta:
kovaksikeitetty
Vähän kovaksikeitetympi jengi istuksi porrastasanteella tupakoimassa. (Kerstin Ekman: Huijareiden paraati, 2014)
kieroon kasvanut ~ kieroonkasvanut ’kieroutunut’
Ei minusta tämän kieroonkasvaneempi tullut.
mustanpuhuva
Mitä rumempi ja mustanpuhuvampi hiiliteräspannu on, sitä parempi.
Suurituloisempi vai suurempituloinen?
Vertailumuodot herättävät kysymyksiä myös silloin, kun yhdyssanan molemmat osat ovat adjektiiveja: alkuosana on esimerkiksi suuri, pieni, pitkä, matala, korkea, paksu ja jälkiosana on -inen-johdos. Tällaisia yhdysadjektiiveja ovat esimerkiksi suurituloinen, pitkäaikainen, korkeakorkoinen, isosuinen, hienotunteinen, paksunahkainen.
Näistä adjektiiveista muodostetaan vertailumuotoja seuraavasti:
- Komparatiivimuoto muodostetaan taivuttamalla joko alku- tai loppuosaa, ei molempia, esimerkiksi suurempituloinen tai suurituloisempi, pitempiaikainen tai pitkäaikaisempi (ei: ”suurempituloisempi” jne.)
- Superlatiivimuodossa taipuu kuitenkin vain jälkiosa: suurituloisin, pitkäaikaisin.
- Jos adjektiivi on merkitykseltään kuvallistunut tai muuten erikoistunut, sitä taivutetaan vain jälkiosasta: hellämielisempi, hienotunteisempi, raskassoutuisempi.