Perihämäläisessä Kylmäkosken murteessa on sanottu: Älä noi hassumaisia puhu, ei sullek kukaal lehmääns ilman (= ilmaiseksi) anna. Tässä tapauksessa adjektiivin hassumainen merkitys on lähes sama kuin hassu-adjektiivin.
Johtimella -mainen, -mäinen muodostetaan yleensä adjektiiveja, jotka ilmaisevat, että jokin on johdoksen kantasanan kaltainen: yleiskielestä tuttuja ovat sellaiset jonkin kaltaisuutta ilmaisevat sanat kuin aaltomainen, kaupunkimainen, pensasmainen ja rottamainen.
Kantasanat ovat useimmiten substantiiveja, kuten edellä olevissa esimerkeissä. Yleiskielessä on kuitenkin myös adjektiiveista johdettuja mainen-, mäinen-johdoksia, kuten pikkumainen ja turhamainen sekä Kielitoimiston sanakirjassa tyylisävyltään arkisiksi luonnehditut keljumainen ja kenkkumainen.
Eräissä murteissa adjektiivista johdetut mainen-, mäinen-johdokset ovat kuitenkin paljon tavallisempia: esimerkiksi Satakunnassa Mouhijärvellä (nykyistä Sastamalaa) lihavahko on semmonel lihavamainen, hyvin ilonen ihminen, ja Hämeen Hollolassa joku on arkamain ihmiin, ei se tohli yksim pimeis kulkea. Hyvinkäällä on voinut olla jörömäinem miäs tyässä, kun ei se puhu eikä pukahra mitään koko päivänä. Etelä-Hämeen Tammelassa muistelija on kertonut: Minun kotoni oli semmonen isomainem paikka tai ei nyn niij järki suuri.
Länsisuomalainen johdostyyppi
Nämä esimerkit ovat kaikki länsimurteista, ja tämän johdostyypin levikki painottuukin varsin selvästi eräisiin läntisiin murteisiin, joskin jonkin verran on murretietoja myös muualta. Suomen murteiden sanakirjan tähän mennessä ilmestyneeseen aakkosväliin a–mnää sisältyvien levikkikarttojen avulla on mahdollista muodostaa havainnollinen kuva arkamainen-, isomainen-tyyppisten johdosten keskeisestä levikistä.
Oheiseen karttaan on yhdistetty sanojen hauskamainen, heikkomainen, hidasmainen, hoopomainen, hyvämäinen, häijymäinen, jolsamainen (’rumanlainen, ruma’, kantasanana jolsa ’karkeapiirteinen, -tekoinen, ruma’), kahkomainen (’yksinkertainen, hassahtava’), kakomainen, kallismainen, knaftimainen, korkeamainen, kuuromainen, laihamainen, laiskamainen, lyhytmäinen ja matalamainen levikit. Kuten kartasta näkyy, näiden sanojen levikkinä ovat karkeasti lounaismurteet, lounaiset välimurteet ja hämäläismurteet.
Kartta heijastelee näiden johdosten ydinlevikkiä, koska joistain sanoista on murretietoja myös tämän lounaisen ja hämäläisen alueen ulkopuolelta. Esimerkiksi sanasta isomainen ’isohko, isonlainen’ on tieto Etelä-Savon Juvalta: isomàene vene, viis paria àeroja. Valtaosin isomainen-sanan levikki kuitenkin painottuu jo tuttuun alueeseen.
Poikkeuksellisen laaja levikki on yleiskielestäkin tutulla sanalla kenkkumainen, joka sanakirjan mukaan lienee ainakin osaksi murteissa uusi tulokas.
Kantasanojen kirjo
Suomen murteiden sanakirjassa on varsin runsaasti semmoisia mainen-, mäinen-sanoja, joista sanakirjan aineistossa on tietoja vain yhdestä pitäjänmurteesta. Esimerkiksi sanat ahdasmainen, ahkeramainen ja kapeamainen on kirjattu vain Ylä-Satakunnan murteiden alueelta Mouhijärveltä, helppomainen vain Turun ylämaan Pöytyältä, ilkeämäinen vain Etelä-Hämeen Rengosta, kiivasmainen vain Länsi-Uudenmaan Vihdistä.
Tällaisia tapauksia voi selittää kahdella mahdollisella tavalla: joko ne tosiaan ovat suppea-alueisia erikoisuuksia, kenties vain harvojen puhujien käyttämiä, tai sitten kyse on siitä, että tietoja on laajemminkin mutta kerääjät eivät vain ole sattuneet tapaamaan näitä sanoja muualta. Voisi olettaa, että johdostyypin keskeisellä alueella tällaisia johdoksia voi varsin vapaasti muodostaa kaikenlaisista adjektiiveista.