Reykjavikissa järjestettiin 12.–13.10.2011 pohjoismaisten virkakielenhuoltajien kongressi Juridisk sprog i Norden. Tapahtuma keräsi yli 90 osallistujaa, ja sen isäntänä toimi Árni Magnússon-instituttet for islandske studier.
Kongressin teemana oli oikeuskieli, erityisesti lakien ja tuomioistuinten kieli. Monissa esitelmissä pohdittiin, miksi lakitekstit ovat niin vaikeaselkoisia, mitä asialle pitäisi tehdä ja mitä on jo tehty. Keskeiseksi kysymykseksi nousi myös, pitäisikö lakitekstit kirjoittaa ensisijaisesti juristeille vai maallikoille.
Ongelmaan on tartuttu niin tutkimuksin kuin käytännön toimin. Islannissa tuli 27.5.2011 voimaan kielilaki, joka velvoittaa viranomaiset käyttämään hyvää ja selkeää kieltä. Suomessa vastaavanlainen velvoite annettiin vuoden 2003 hallintolaissa. Lisäksi virkakielen kehittäminen on meillä nyt kirjattu hallitusohjemaan.
Ruotsissa on harjoitettu virkakielenhuoltoa jo yli 40 vuotta. Ruotsin hallituksen toimeksiannosta on tutkittu viimeksi sitä, kuinka viestintä tuomioistuinten ja kansalaisten välillä toimii. Selvityksen perusteella tuomiot tulisi kirjoittaa entistä selvemmin asianosaisille ja niille, joilla ei ole juristin koulutusta. Tuomioistuimet ovat laatimassa selvityksen pohjalta omaa kielenkäyttöstrategiaansa.
Tanskalaisten esitelmissä kerrottiin, kuinka uudistustyö on edistynyt Tanskassa ja millaisia ongelmia on ilmennyt tuomioistuinkielen selkeytysprojektissa. Norjassa on puolestaan pohdittu sitä, milloin vaikeaselkoinen kieli on perinteiden seuraamista, milloin taas täsmällisyyden vuoksi välttämätöntä.
Suomessa virkakielenhuoltajat ja -tutkijat olivat lainvalmistelun apuna uuden asunto-osakeyhtiölain valmisteluvaiheessa. Kongressissa saatiin kuulla, millaista yhteistyö juristien ja kielenhuoltajien kanssa prosessin aikana oli ja minkä verran kielenhuoltajien suosituksia otettiin huomioon säädösteksteissä.
Esitelmissä tuotiin esille myös monikielisyydestä ja -kulttuurisuudesta johtuvia vaikeuksia tuomioistuinten kielenkäytössä. Esimerkiksi EU:ssa useat kielet ja erilaiset juridiset käytännöt ovat arkipäivää lakitekstejä käännettäessä. Norjassa on puolestaan nostettu esiin, mikä on saamen kielen asema norjalaisissa tuomioistuimissa ja kuinka saamenkielistä juridista terminologiaa voitaisiin kehittää.
Kun lakitekstejä käännetään suomesta ruotsiin, mallina on ennen kaikkea Ruotsin lakikieli. Kielenhuollon suositukset ja lakitekstien juridinen luonne eivät kuitenkaan aina kulje samassa tahdissa kaksikielisessä Suomessa. Niinpä kääntäjät joutuvat miettimään, pitäisikö ottaa huomioon ensisijaisesti juristien vai kielenhuoltajien toiveet.
Kongressin päätteeksi ”viestikapula” ojennettiin Suomen edustajille, sillä seuraava virkakielenhuoltajien kongressi järjestetään parin vuoden kuluttua meillä.