Varsinkin yliopistomaailmasta on tullut tutuksi latinan sana tutor. Sana tarkoittaa opiskelijaa tai opettajaa, jonka tehtävänä on ohjata ja opastaa nuorempia opiskelijoita. Sanan ääntämys ja kirjoitustapa ovat horjuneet: epäselvyyttä on ollut siitä, kuinka monta u:ta äännetään ja kirjoitetaan. Latinassa tutor ääntyy pitkä-u:llisena [tuutor], samoin englannissa ja ruotsissa. Näin ollen sanan ääntöasuksi on suomessakin suositettu pitkää u:ta, ja on luontevaa kirjoittaakin sana sen mukaisesti, siis tuutori ja tuutoroida, tuutorointi. Niiden rinnalla on mahdollinen myös latinan sana tutor ja siitä muodostettu verbi tutoroida mutta nämäkin pitäisi ääntää latinan mukaisesti pitkävokaalisina [tuutor], [tuutoroida].