”Viranomaiset saa mua turhaan etsiä, vielä riittää sentään jonkin verran metsiä”, lauloi Juha ”Watt” Vainio tunnetussa kappaleessaan Käyn ahon laitaa. Säkeessä mainitut viranomaiset ovat valtion tai kunnan julkisia hallinto- tai palvelutehtäviä hoitavia organisaatioita tai henkilöitä. Laulussa viranomaiset edustavat arjen oravanpyörää, josta minä-henkilö haluaa irrottautua. Todellisuudessa suomalaisen on kuitenkin vaikea elää ilman viranomaisia, joita tarvitaan monissa tärkeissä elämäntilanteissa.
Usein julkisen organisaation nimi on kansalaiselle ensimmäinen kontakti viranomaiseen. Tässä kirjoituksessa tarkastelen, kuinka ymmärrettäviä, asiakasta palvelevia ja käytännöllisiä valtionhallinnon viranomaisnimet ovat kansalaisen näkökulmasta. Aineistona on 171 viranomaisnimeä, jotka olen poiminut valtioneuvoston kanslian julkaisemasta listasta sekä verkkosivustolta www.valtiolle.fi.
Tarkkaa toiminnan kuvausta vai lyhyttä ja ytimekästä?
Ihanteellinen nimi on riittävän lyhyt ja siitä voi suuntaa antavasti päätellä, mitä asioita viranomainen hoitaa. Onnistuneita nimiä ovat muun muassa Tulli, Kriisinhallintakeskus, Museovirasto, Opetushallitus, Rajavartiolaitos, Suomen ympäristökeskus ja Työterveyslaitos.
Keskimäärin valtion viranomaisnimet ovat kuitenkin pitkiä. Aineistoni nimistä noin puolet koostuu sanaliitoista ja yksiosaisistakin nimistä yli puolet on yhdyssanoja, joissa on enemmän kuin kaksi osaa. Pahimmillaan nimi koostuu useasta osasta, joista moni on yhdyssana: kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus, vapaaehtoisen maanpuolustustyön neuvottelukunta, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta. Kaikkein pisin nimi on Yhdistyneiden Kansakuntien yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI). Tällaisia nimiä on vaikea muistaa, ja ne ovat kovin raskaita käytössä.
Viranomaisnimissä saatetaan pyrkiä kattavasti organisaation toimialaa kuvaavaan nimeen, jolloin ytimekkyydestä ja helppokäyttöisyydestä joudutaan tinkimään (maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta, työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta). Viranomaisten toiminta voi myös olla niin erityistä, että toiminnan kuvaaminen organisaation nimessä tiivistetysti mutta ymmärrettävästi on vaikeaa.
Arkikielelle vieraita ilmaisuja
Joissakin viranomaisnimissä käytetään arkikielessä harvinaista sanastoa. Tyypillisiä valtion viranomaisia ovat esimerkiksi erilaiset lautakunnat (’julkista tehtävää varten asetettu monihenkinen elin’) ja neuvottelukunnat (’jhk tarkoitukseen asetettu neuvoa antava elin’). Osana nimeä ne voivat saada aikaan vaikutelman byrokraattisesta, vaikeasti lähestyttävästä tahosta. Ulkomaalaisten säilöönottoyksikkö saattaa kuulostaa alentavalta ilmaisulta, koskaarkikielessä otetaan säilöön ja säilytetään esineitä, ihmisiä ei niinkään. Säilöönotto on oikeustieteen kieltä. Paremman sääntelyn neuvottelukunta puolestaan saattaa sekoittaa ajatukset vaikkapa petokantojen säätelyyn, vaikka tämän neuvoston tehtävänä on parantaa lakien ja säädösten ymmärrettävyyttä.
Keskus, virasto ja moni muu
Monien valtionhallinnon organisaatioiden nimen perusosana on joko laitos, keskus tai virasto. Kielitoimiston sanakirjan mukaan laitos viittaa usein toimialaan kokonaisuutena (Hätäkeskuslaitos, Rajavartiolaitos). Keskus ja virasto viitannevat puolestaan konkreettisemmin yhteen viranomaiseen ja siihen rakennukseen, jossa viranomainen toimii (Säteilyturvakeskus, Maahanmuuttovirasto). Jako ei kuitenkaan ole ihan näin yksiselitteinen, sillä laitoksia ovat myös Geodeettinen laitos ja Ilmatieteen laitos, joissa perusosan merkitys on ennemminkin ’toimintayksikkö’. Varsinkaan sanoilla keskus (’toiminnan tms. kannalta keskeinen t. johtava paikka; laitos tms., johon toiminta on keskittynyt; keskipiste’) ja virasto (’viranomaisena toimiva laitos’) ei vaikuta olevan nimissä mitään selkeää työnjakoa.
Paikannimet osana viranomaisnimiä
Joillakin valtion viranomaisilla on useita toimipaikkoja, ja nimityksistä tulee erisnimiä vasta niiden saadessa paikantavan määritteen. Tällaisia ovat muun muassa aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, käräjäoikeudet, maistraatit ja ulosottovirastot (Satakunnan ELY-keskus, Itä-Suomen maistraatti). Kun viranomaisnimeen liittyy paikannimi, sen tulisi viitata tarkoitettuun paikkaan. On harhaanjohtavaa kutsua Pohjois-Suomen maistraatiksi viranomaista, joka ei palvele Pohjois-Suomessa asuvia vaan Pohjois-Pohjanmaan asukkaita.
Yhdenmukaisuus eri viranomaisten nimissä niin hallinnonalojen sisällä kuin välilläkään ei aina toteudu. Esimerkiksi sekä Oulun seudun ulosottoviraston että Oulun käräjäoikeuden toimialueeseen kuuluu Oulun lisäksi useita muitakin kuntia Kuusamoa myöten. Vastaavasti Länsi-Lapissa samojen kuntien asukkaita palvelee tällä hetkellä Länsi-Pohjan ulosottovirasto mutta Kemi-Tornion käräjäoikeus. Länsipohjaksi on kutsuttu suomenkielisten asuttamaa aluetta Tornionjoen ja Muonionjoen molemmin puolin. Viranomaistenkin nimiin sisältyvät Kemi-Tornion ja Ylivieska-Raahen kaltaiset keinotekoiset ilmaisut voivat tuntua asukkaista kummallisilta ja vierailta, sillä ei ole olemassa sellaisia hallinnollisia alueita kuin ”Kemi-Tornio” tai ”Ylivieska-Raahe” (vrt. Itävalta-Unkari, Ruotsi-Suomi). Sen sijaan voitaisiin puhua luontevasti Kemin ja Tornion alueesta.
Lyhenteiden villi maailma
Valtionhallinnossa on käytössä monenlaisia lyhenteitä (ARA, MIKES, MMM, Tukes, VakO, Valtori). Lyhenteiden ideana on tiivistää kirjoitusta tai puhetta: säästetään tilaa ja aikaa ja tehdään helppolukuisempaa tekstiä. Kun nimi on lyhyt ja ytimekäs (Tilastokeskus) ei lyhenteen käytölle kuitenkaan ole juuri tarvetta. Joskus kuitenkin tuntuu, että viranomaisnimiä muodostettaessa ajatellaan, että lyhennettä ”kuuluu käyttää”, tai kuvitellaan, että hyvä käyttönimi on rakenteeltaan lyhenteen kaltainen. Lyhenne ei kuitenkaan sellaisenaan kerro mitään siitä, mitä kyseinen viranomainen tekee.
Viranomaisnimistä muodostetut lyhenteet ovat usein koostelyhenteitä, joihin on poimittu sanasta tai sanaliitosta keskeiset kirjaimet (Metla < Metsäntutkimuslaitos, MV < Museovirasto, PE < Pääesikunta). Jos lyhenne luetaan kirjain kirjaimelta, se kirjoitetaan tavallisesti isoin kirjaimin: KKV [koo-koo-vee] < Kilpailu- ja kuluttajavirasto, YTL [yy-tee-äl] < ylioppilastutkintolautakunta. Sen sijaan silloin, kun lyhenne luetaan sanana, se kirjoitetaan toisinaan kokonaan isoin kirjaimin (MATINE < maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta, HALTIK < Hallinnon tietotekniikkakeskus), mutta useimmiten isolla alkukirjaimella (Evira < Elintarviketurvallisuusvirasto, Mavi < Maaseutuvirasto, Syke < Suomen ympäristökeskus). Sanana luettava lyhennenimi saattaa ajan kanssa tulla tunnetummaksi ja vakiintua pelkästään isolla alkukirjaimella kirjoitettavaksi.
Jotkin lyhenteet on muodostettu niin, että yhteys alkuperäiseen nimeen on varsin hatara. Lyhenne ei aja asiaansa, jos sitä on vaikea muistaa ja yhdistää oikeaan viranomaiseen. Esimerkiksi Valvira voisi yhdistyä minkä tahansa valvovan viranomaisen nimeen eikä juuri Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon. Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen lyhenne on yleissanan palje monikkomuotoa muistuttava Palkeet. Tällainen muoto on taivutuksen kannalta ongelmallinen – tapahtuuko palkanlaskenta Palkeetissa, Palkeessa vai Palkeissa?
Valtion viranomaisnimien lyhenteiden käyttö vaihtelee suuresti: jotkin lyhenteet ovat käytössä lähinnä viraston sisäisesti (IL < Ilmatieteen laitos), osaa käytetään teksteissä korvaamassa pitkää nimeä ensimaininnan jälkeen (Kotus < Kotimaisten kielten keskus). Jotkin ovat niin yleisesti tunnettuja, että niitä saatetaan käyttää mediassa jopa irrallaan virallisesta nimestä (Kela < Kansaneläkelaitos), ja muutama mainitaan jo laissa viranomaisen nimeen kiinteästi kuuluvana (Innovaatiorahoituskeskus Tekes). Lyhenteitä käytetään usein verkko- ja sähköpostiosoitteissa (kirjaamo(at)valtori.fi < Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus). Tämä saattaa olla tapana, vaikka lyhenne ei ole viranomaisen omassa julkisessa viestinnässä näkyvästi käytössä (www.optula.om.fi < Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos).
Oheisnimiä markkinointitarkoituksiin
Lyhenteen lisäksi voidaan puhua oheisnimistä, sillä monesti viranomaisen lyhyt nimi ei ole pitkästä nimestä muodostettu lyhenne tai sitä voidaan käyttää virallisen nimen osana eikä sitä korvaamassa. Esimerkiksi Teknologian tutkimuskeskus on virallisestikin Teknologian tutkimuskeskus VTT. Kaikilla kielillä käytössä oleva, julkisestikin varsin tunnettu lyhenne VTT tulee keskuksen aiemmasta nimestä Valtion teknillinen tutkimuskeskus.
Näkövammaisten kirjasto puolestaan käyttää nimeä Celia – Näkövammaisten kirjasto. Oheisnimi Celia on kunnianosoitus näkövammaisten kirjaston perustajalle Cecilia ”Cely” Mechelinille. Nimen taustaa tuntematon voi kuitenkin yhdistää sen yritys- ja oppilaitosnimissä sitkeästi pintaansa pitävään ”eurolatinamuotiin” (Nordea, Elenia, Gasum, Savonia). Rakenteeltaan näitä nimityyppejä vastaavat monet valtionyhtiöiden ja osakkuusyhtiöiden nimet (Yliopistojen palvelukeskus Certia, Solidium Oy, Governia Oy).
Miksi käyttöön otetaan Celian kaltaisia oheisnimiä? Todennäköisesti oheisnimi koetaan mieleenpainuvammaksi, viranomaisesta persoonallista ja positiivista kuvaa luovaksi ”brändiksi”, joka on käytännöllinen myös kansainvälisissä yhteyksissä. Koska tällainen nimityyppi on suosittu hyvin erilaisten kohteiden (yritykset, oppilaitokset, viranomaiset) nimissä, eivät nimet enää tunnu kovin persoonallisilta saati kuvaavilta. Pikemminkin asiakas sekoittaa helposti erilaiset centriat, careat, elixiat ja entresset. Kansainvälisestä käytännöllisyydestäkin voi olla montaa mieltä, kun nimet ovat usein sekakieltä. On nurinkurista, että mallia viranomaisten nimenmuodostukseen antavat yritysnimet, vaikka kansalaiselle tärkeää olisi nimenomaan erottaa julkiset viranomaispalvelut kaupallisista palveluista.
Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen joutui vuonna 2010 tekemään päätöksen (Viranomaisen on esiinnyttävä oikealla nimellään 2745/2010) Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän oheisnimen Carea ja Liikenteen turvallisuusviraston oheisnimen Trafi käyttöä koskevista kanteluista (ks. Kielikello 4/2011). Eräs kantelijoista kertoo, että oli heittää roskakoriin ajoneuvoverolipun sisältävän kirjeen, koska luuli oheisnimen takia kirjettä mainokseksi. Oikeusasiamies toteaakin päätöksessään, että viranomaisen on aina esiinnyttävä asiakkaille virallisella nimellään. Lainvastaista ei kuitenkaan ole käyttää virallisen nimen ohella jotakin muuta nimeä, kunhan virallinen nimi esiintyy asiayhteydessä ensisijaisena ja asiakkaalle käy myös heti selväksi, että kyseessä on suomalainen viranomainen.
Lyhenteissä kielilaki toteutuu huonosti
Kielilain mukaan kaksikielisen viranomaisen tulee palvella sekä suomeksi että ruotsiksi. Lyhenteiden osalta tämä toteutuu poikkeuksellisen huonosti. Erillisiä ruotsinkielisiä lyhenteitä ei useinkaan ole, vaan ruotsiksi käytetään enimmäkseen koko nimeä (Olycksutredningscentralen) tai ruotsinkieliselle aukeamatonta suomenkielistä lyhennettä (Evira, Metla, STUK, VTT), joka on saatettu myös yhdistää osaksi virallista ruotsin- ja englanninkielistä nimeä (Livsmedelssäkerhetsverket Evira, Finnish Food Safety Authority Evira).
Toisinaan kaikilla kielillä samanlainen lyhenne on muodostettu ruotsin- tai englanninkielisestä nimestä tai siitä mukaillen. Esimerkiksi Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus on lyhennettynä CIMO < Centret för internationell mobilitet och internationellt samarbete / Centre for International Mobility. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus käyttää englantia taitamattomille täysin irralliseksi jäävää lyhennettä Fimea (< Finnish Medicines Agency ) ja Kriisinhallintakeskus puolestaan sekä verkko- että laskutusosoitteessaan nimeä CMC Finland (< Crisis Management Centre Finland). Sekä Maahanmuuttoviraston Migri (< Migrationsverket / Finnish Immigration Service) että Liikenteen turvallisuusviraston Trafi (< Trafiksäkerhetsverket / Finnish Transport Safety Agency) liikkuvat jossakin lyhenne- ja oheisnimen rajamailla.
Sähköpostiosoitteissakin saatetaan käyttää pelkästään suomenkielisiä sanoja ja lyhenteitä tai käsittämättömältä vaikuttavia lyhenteitä, jolloin osoitetta on vaikea muistaa ja väärinymmärrysten riski kasvaa. Esimerkiksi oikeusministeriön toimialan sähköpostiosoitteet ovat kaikilla kielillä muotoa (at)oikeus.fi, opetus- ja kulttuuriministeriön henkilökunnalle postit kulkevat osoitteella (at)minedu.fi ja puolustusministeriöön osoitteella (at)defmin.fi. Suomenkielisen kielitajussa minedu ei yhdisty opetusalan viranomaiseen sen paremmin kuin defmin maanpuolustukseen, mutta taustalla ovatkin lyhenteet ministeriöiden englanninkielisistä nimistä Ministry of Education and Culture ja Ministry of Defence.
Toimiva viranomaisnimi vaatii suunnittelua
Nimi ei ole organisaatiossa vähämerkityksinen sivuseikka, vaan paljon erilaista tietoa ja mielikuvia palvelusta välittävä yksilöivä tunniste. Oikeusasiamies korostaakin oheisnimien käyttöä koskevan päätöksensä lopussa, että sekä virallisten viranomaisnimien että niiden lyhenteiden muodostamisessa olisi syytä käyttää hyväksi Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntemusta. Hyvin suunnitellut viranomaisnimet ja lyhenteet vastaavat nimettävää kohdettaan, kertovat kansalaiselle olennaisen tiedon nimettävästä, ovat tarpeeksi lyhyitä ja ytimekkäitä, ymmärrettäviä, helppokäyttöisiä ja kielellisesti korrekteja. Niitä on vaivatonta käyttää johdonmukaisesti.
Kirjallisuutta:
Hyvän virkakielen toimintaohjelma. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:2.