Eräs kirjoittaja on todennut Suomi24-keskustelupalstalla pari vuotta sitten näin:
Suomen kielessä ei ole aikamuotoa futuuri. Jos tarkoitetaan tulevaisuudessa tapahtuvaa tekemistä, niin se ilmaistaan preesens-aikamuodossa. Siis ”Haloselle pystytetään.... ” jne Ei sanota ”Haloselle tullaan pystyttämään... ” jne. Se ei ole suomea. Tulla-verbin käyttö ei ole oikein tässä yhteydessä, se on kieliopillinen lainaus muista kielistä, lähinnä Ruotsin kielestä. (Suomi24.fi 2020)
(Kommentti on alkuperäisessä asussaan muuten, paitsi lihavointi on tämän artikkelin kirjoittajan.)
Tämän Suomi24-sivustolle kirjoittaneen henkilön käsityksen suomen futuurista jakaa moni. Mutta miksi tulla tekemään -rakenne ei olisi suomea eikä sitä saisi käyttää? Mistä rakenteen vieroksunta on peräisin?
Rakenteen käytöstä on tosiaankin varoiteltu jo yli sata vuotta. Ensimmäinen tällaisen futuuri-ilmauksen käytöstä varoittelija oli koulukieliopin kirjoittaja A. W. Jahnsson jo 1880-luvulla (Jahnsson 1886 s. 7). Perusteena rakenteen vieroksunnalle oli sen liika ruotsinmukaisuus.
Asia on ollut keskustelunalaisena vuosikymmenten kuluessa pariin otteeseen. Kotikielen Seuran vasta aloittaneessa Virittäjä-lehdessä oli vuonna 1898 laaja kirjoitus tulla tekemään -rakenteesta. Kirjoituksen pontimena oli Uusi Suometar -lehdessä ilmestynyt nimimerkki S.M:n kirjoitus, jossa kirjoittaja paheksui tällä tavoin ilmaistua futuuria. Hän kirjoitti muun muassa näin:
(S)elvempää ja parempaa suomea olisi ollut yksinkertaisesti käyttää preesensiä, niin kuin luonnollisessa puheessakin. (Uusi Suometar 59/1898)
Tähän Uudessa Suomettaressa ilmestyneeseen kirjoitukseen reagoi Artturi Kannisto Virittäjässä näin:
Mutta puheena olevan lauseparren käyttäminen myöskin alkumerkityksestään hiukan poikkeavalla tavalla, vastaamassa muiden kielten futuuriksi nimitettyä muotoa, täytyy pitää hyväksyttävänä. (Kannisto 1898 s. 76)
Alkumerkityksellä Kannisto viittaa murteissa tunnettuun tulla tekemään -rakenteen velvollisuuteen viittaavaan merkitykseen. Kannisto (1898 s. 74) on itse Urjalassa, Kylmäkoskella ja Akaassa aineistoa kerätessään merkinnyt muistiin 1800-luvun lopulla ilmauksen ”No, pastori tuleekin nyp pois muuttaan”, jonka merkitys on ’joutuu muuttamaan’. Asiaa oli puitu myös Kotikielen Seuran kokouksessa. Rakenteen käytön suhteen oltiin aika liberaaleja:
Sitä mieltä oli muuten Kotikielen Seurakin käsitellessään tätä futuurikysymystä, että puheena olevia lausetapoja kyllä saattaa tarpeen tullen kirjakielessä viljellä muitten kielten futuuriksi nimitetyn muodon vastineena. Erityisesti huomautettiin näiden konstruktsioonien sopivaisuutta esim. oratooriseen tyylilajiin, joka niistä saa juhlallisemman, jokapäiväisestä poikkeavan leiman. (Kannisto 1898 s. 77)
Tuohon aikaanhan ei ollut muuta tahoa pohtimaan oikeakielisyysasioita: suomen kielen lautakunnan ja kielitoimiston edeltäjä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokuntakaan ei vielä ollut aloittanut toimintaansa. Niinpä sekä Kotikielen Seuran jäsenet että seuran johtokunta käsittelivät monia esiin nousseita oikeakielisyysasioita kokouksissaan. Kannat julkaistiin Virittäjä-lehdessä.
Melkein 50 vuotta asian edellisen käsittelyn jälkeen aihe nousi taas esille vuonna 1944. Asiaa käsiteltiin tuolloin Kauppalehden toimitussihteerin aloitteesta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokunnassa, mistä Hannes Teppo raportoi Virittäjä-lehdessä (1944 s. 203). Jälleen kielimiehet toppuuttelivat:
Tulla-verbillä muodostettua futuuria ei ilman muuta ole niin jyrkästi tuomittava kuin kirjelmän lähettäjä [Kauppalehden toimitussihteeri Oiva Talvitie] on tehnyt, mutta varsinkin käännöskielessä sitä esiintyy tarpeettoman paljon.
Kielenhuolto ei siis ole vanhastaankaan tuominnut rakennetta tyystin, mutta on kuitenkin suosittanut pidättyvyyttä sen käytössä. Tämän vieroksunnan historiasta on laajemmin kirjoittanut Taru Kolehmainen teoksessaan Kielenhuollon juurilla (s. 276–282) sekä myös Kielikellossa 2/2007.
Edelleenkin kielioppaissa suhtaudutaan tulla tekemään -rakenteen käyttöön melkoisen pidättyväisesti ja äidinkielenopetuksessa sitä varoitellaan käyttämästä.
Mistä tulla-futuuri ilmaantui kirjoitettuun suomeen?
Östen Dahl (2000) toteaa Euroopan kielten aikamuotoja tarkastelevassa teoksessaan, että monissa kielissä muodostetaan tulevaisuuteen viittaavia rakenteita käyttäen apuna mennä- tai tulla-merkityksisiä verbejä. Sellaisiahan ovat vaikkapa englannissa going to -rakenne ja ruotsissa kommer att göra -rakenne (It’s going to be difficult to get a job during the summer; Ministern kommer att inviga museet).
Tässä valossa suomen tulla tekemään -rakenne ei ole poikkeus eikä kummajainen. Milloin tällainen tapa viitata tulevaan on sitten ilmaantunut suomeen? Tarkastelen seuraavassa ainoastaan kirjoitettua kieltä.
Mikael Agricolan kirjoittamassa suomessa rakennetta ei vielä ole. Agricolan teksteissä tulevaan aikaan viitataan verbirakenteilla on tekevä ja pitää tekemän.
Esimerkiksi Ilmestyskirjassa on Agricolan käännöksessä vuodelta 1548 seuraava kohta:
Ja Jumala on poispyhckiue caiki Kynelit heiden Silmistens. (Se Wsi Testamenti 1548: Ilm. 21:4)
Nykysuomen oikeinkirjoituksen mukaisesti:
Ja Jumala on poispyyhkivä kaikki kyynelit heidän silmistäns.
Vuoden 1642 raamatunsuomennoksessa on edelleen sama rakenne:
Ja Jumala on pyhkiwä pois caicki kyynelet heidän silmistäns. (Biblia 1642: Ilm. 21:4)
Vuoden 1992 käännökseen on tullut muutos – käytössä on pelkkä preesens:
Ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. (Raamattu 1992: Ilm. 21:4)
Esimerkki pitää tekemän -rakenteen käyttämisestä futuuria ilmaisemassa löytyy Agricolan teksteistä vaikkapa Luukkaan evankeliumista:
Sille ioca Hengens tedhelle pite tachto / henen pite sen cadottaman. (Se Wsi Testamenti 1548: Luuk. 9:24)
Nykysuomen oikeinkirjoituksen mukaisesti:
Sillä joka henkens tähdellä pitää tahtoo / hänen pitää sen kadottaman.
Sama kohta vuoden 1992 käännöksessä ilmaistaan jälleen pelkällä preesensillä:
Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava. (Raamattu 1992: Luuk. 9:24)
Agricolan pitää-verbin käytöstä monissa eri merkityksissä ja tehtävissä on kirjoittanut Duha Elsayed väitöskirjassaan 2018.
Tulla tekemään -rakenne ilmaantui kirjoitettuun kieleen 1700-luvun lopulla.
Tulla tekemään -rakenne ilmaantuu kirjoitettuun suomeen vasta 1700-luvun lopulla. Ensimmäisiä esiintymiä voi löytää esimerkiksi Pöytyän kirkkoherran Antti Lizeliuksen siihen aikaan poikkeuksellisesti suomeksi kirjoittamista kirkonkokousten pöytäkirjoista:
Tämän asian jätti sijs Provasti sixi ajatellansa cuin hän saa kysellä cuinga paljo se [pappilan leivintuvan rakentaminen] tule maxamaan: ja jos Pitäjä sitte siehen suostu, että he nijn paljo rahaa cocovat ettei hän tule kärsimään, nijn hän otta sen itze raketaxensa. (Pöytyän kirkonkokouksen pöytäkirja 1758)
Vuonna 1762 Lizelius oli siirtynyt lääninrovastiksi Mynämäelle, jossa hän jatkoi pöytäkirjojen suomeksi kirjoittamista. Oli kyse kirkonkellojen uudelleen valamisesta ja siitä, paljonko uusi kello painaisi:
[S]iehen lisätän kuparia nijn paljo, että se kello tule painamaan neljännen osan siitä äsköin kotia tullesta isoista kellosta, se on 2 skeppundaa ja 5 leiviskää eli 45 leiviskää. (Mynämäen kirkonkokouksen pöytäkirja 1762)
Tulla tekemään -rakennetta käytetään aluksi erityisesti yhteyksissä, joissa aprikoidaan, mitä jokin tulee maksamaan tai painamaan. Tällaisessa yhteydessä futuurinen rakenne kommer att göra ilmaantui ruotsin kieleenkin 1600-luvulla ja lisääntyi 1700-luvun mittaan (Christensen 1997). Ruotsin kommer att göra -rakenteen sanatarkka suomentaminen on aivan ilmeinen suomen kielen tulla tekemään -rakenteen alkuperä.
Tässä vielä esimerkkejä 1700-luvun lopun hallintokielestä:
Päällekatsannoxi ja toimittamisexi tästä Koskenperkamisen työstä, olemma Me Armosa asettaneet ja erinäisellä edeskirjoituxella edeskatsoneet yhden Directionin [= johtokunnan], joka tulee asumaan Turusa. (Asetus koskenperkaamisesta 1799)
Varsinaista tulla tekemään -rakenteen kulta-aikaa on sitten 1800-luku. Rakenteen käyttö lisääntyy huimasti:
Se tulee tapahtumaan 10. p. Jouluk. (Suometar 1848)
Monta ahkerata tutkijata on tarkastanut kielen ominaisuuksia, niin että Suomen kielioppi kohta tulee olemaan niitä parhaite selviä maailmassa. (Topelius, Maamme-kirja, J. Bäckvallin suomennos 1876)
Siitä taas tulee luonnollisena seurauksena olemaan se, että itsemurhia ei enään tapahdu, sillä, josko joku kyllästyykin elämään täällä murheen laaksossa, niin pääseehän siitä helposti kun pistää vaan riittävän määrän ilmaa eväskonttiin ja keksityllä keinolla matkustaa joko kuuhun taikka otavaan taikka mihin taivaankappaleeseen vain mieli tekee. (Minna Canth 1874)
Kun puhdaskielisyysihanne 1800-luvun mittaan sai jalansijaa, alettiin vaatia niin sanoilta kuin lauserakenteiltakin suomalaisperäisyyttä. Vaikutteet muista kielistä, erityisesti ruotsista, pyrittiin minimoimaan. Niinpä tulla tekemään -rakennekin joutui syytettyjen penkille.
Kuinka tulla tekemään -rakenne voi nyt?
Suunnilleen samaan aikaan kun yksi kirjottaja piti tulla tekemään -rakennetta Suomi24-palstalla tuomittavana ilmaisutapana, toiset Suomi24-käyttäjät kirjoittelivat muissa keskusteluketjuissa seuraavaan tapaan:
Viranomaisilla töitä tulee riittämään.
Seuraavan Italianmatkani tulen tekemään sukulaisnaisen ja hänen italialaisen miehensä luo Livornoon.
Tulevaisuuteen siis viitataan edelleen tulla tekemään -rakenteella siitä huolimatta, että kaikki eivät sitä hyväksy.
Onko sen käyttö nyt sitten suositeltavaa vai ei? Perusohjehan on sama kuin jo vuosikymmeniä: jos ilman tulee toimeen, voi jättää käyttämättä, mutta ehdottoman kielletty se ei ole.
Kielitoimiston ohjepankki ohjeistaa:
Kun puhe on tulevasta ajasta, tavallisesti verbin muodoksi riittää preesens.
Joskus kuitenkin on tarvetta käyttää tulee olemaan -tyyppistä tulla-verbin sisältävää rakennetta, jos tulevaan aikaan viittaaminen ei muutoin käy lauseesta ilmi.
Lähteet
Christensen, Lisa 1997: Framtidsuttrycken i svenskans temporala system. Lund: Lund University Press.
Dahl, Östen 2000: Tense and aspect in the languages of Europe. Berlin: Mouton de Gruyter.
Elsayed, Duha 2018: Agricolan pitää – nesessiiviverbi kielikontaktin ytimessä. Turun yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7028-5(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Jahnsson, A. W. 1886: Finska språkets satslära för skolornas behof. Åbo: Åbo Boktryckeri Aktiebolag.
Kannisto, Artturi 1898: Kirjakielemme futuurista. – Virittäjä 2 s. 73–77.
Kielitoimiston ohjepankki: Aikamuotoja: tuleva aika (on vai tulee olemaan?). Viitattu 17.8.2022. http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/486(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kolehmainen, Taru 2007: Tulla-futuuri – suomea vai ei. – Kielikello 2/2007. https://www.kielikello.fi/-/tulla-futuuri-suomea-vai-ei(avautuu uuteen ikkunaan)
Kolehmainen, Taru 2014: Kielenhuollon juurilla. Suomen kielen ohjailun historiaa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk41/Kielenhuollon_juurilla.pdf(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Teppo, Hannes 1944: ”Tulen tekemään” – Virittäjä 48 s. 302–303.
Aiheesta lisää
Helasvuo, Marja-Liisa 2019: Kun futuuria ei ole. – Virittäjä 123 s. 280–283. https://journal.fi/virittaja/article/view/75031/42420(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Karttunen, Miia 2018: No pittää kahttoo. Puhujan tulevan toiminnan ilmausten kielioppia ja pragmatiikkaa. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2711-8(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Korhonen, Riitta 2011: Oi aikoja, oi tempuksia – Muutamia kysymyksiä aikamuodoista. – Kielikello 3/2011. https://www.kielikello.fi/-/oi-aikoja-oi-tempuksia-muutamia-kysymyksia-aikamuodoista(avautuu uuteen ikkunaan)
Niva, Heidi 2022: Millaisia tulevaisuuden tapahtumia tulla tekemään -futuurilla ilmaistaan? – Kielikello 3/2022. https://www.kielikello.fi/-/millaisia-tulevaisuuden-tapahtumia-tulla-tekemään-futuurilla-ilmaistaan(avautuu uuteen ikkunaan)
Vilppula, Matti 1993: Onko tulla-futuuri tarpeeton? – Kielikello 2/1993. https://www.kielikello.fi/-/onko-tulla-futuuri-tarpeeton-(avautuu uuteen ikkunaan)