Pessimismi eli synkkä elämänkatsomus tai -asenne koetaan joskus erityisen suomalaiseksi ilmiöksi. Esimerkiksi Puolangan kunta on brändännyt pessimismin uudestaan niin tehokkaalla tavalla, että jopa Britannian yleisradioyhtiö BBC on jakanut siitä kertovan videon verkkosivuillaan. Humoristinen video on otsikoitu ”The most pessimistic town in the world”.
Maailman pessimistisimmän kaupungin titteli on jo jotakin, esiintyyhän pessimismiä joka puolella, eikä se ole mitään uutta auringon alla. Luultavasti kaikkialla maailmassa on aina ollut ja on aina oleva niitä, joiden lasit ovat puoliksi tyhjiä.
Pessimismi-sana ei ole yhtä vanha kuin asia, johon se viittaa. Sana syntyi 1700-luvun puolivälissä Ranskassa keskelle valistusajan filosofisia väittelyitä. Sitä käytettiin ensimmäistä kertaa kirjallisuuskritiikissä, jossa kritisoitiin kirjaa, joka kritisoi leibnizilaista kaiken kattavaa optimismia, joka taas ei nähnyt kritisoitavaa missään.
Ranskan sana pessimisme muotoutui kriitikon sulkakynän piirtämänä latinan sanasta pessimus (’pahin, huonoin’) vastakohdaksi sanalle optimisme. Sen synty oli siis erään filosofian kritiikin kritiikkiä. Pessimistin, ranskaksi pessimiste, ensiesiintyminen taas ajoittuu 1700-luvun loppupuolella vuoteen, jolloin koko Ranskan näyttämöllä kulissit heiluivat.
Pessimismi ja optimismi
Katsotaan hiukan tarkemmin pessimisme-sanan syntyhistoriaa. Se esiintyi kirjoitetussa kielessä ensimmäistä kertaa kirjallisuuteen keskittyneessä L’Observateur littéraire -lehdessä vuonna 1759 (CNRTL:n verkkosanakirjan mukaan). Lehden toimittaja Joseph de La Porte käytti sitä kritiikissään, joka käsittelee samana vuonna ilmestynyttä Voltairen teosta Candide ou l’optimisme, ”Candide eli optimismi”.
Filosofi ja tutkija Voltaire (1694–1778) oli erittäin tuottelias kirjailija. Hänen Candidensa on filosofinen tarina ja matkakertomus, jonka aikana Candide (suom. ’vilpitön, viaton’) ja hänen matkakumppaninsa kokevat monenlaisia vastoinkäymisiä. Teoksesta on olemassa kaksi suomennosta: L. Onervan vuodelta 1914 ja J. A. Hollon vuodelta 1953.
Candide on satiiri, jonka kerronnan keinoja ovat liioittelu ja ironia. Candiden ja kumppaneitten koettelemukset ovat toinen toistaan kauheampia, mutta seurueeseen kuuluva opettaja Pangloss filosofoi taukoamatta selittäen kaiken parhain päin (Panglossin nimi tulee kreikan sanasta pánglôssos ja viittaa ’kaikkiin kieliin’). Hän edustaa optimismia, käsitystä, jonka mukaan kaikki on parhaiten tässä maailmoista parhaimmassa.
Panglossin hahmossa Voltaire ironisoi teodikean käsitettä, jonka saksalainen filosofi ja laaja-alainen tutkija Gottfried Wilhelm Leibniz (1646–1716) esitteli uskonnonfilosofisessa teoksessaan Théodicée (1710). Teodikea merkitsee Jumalan hyvyyden puolustamista pahan olemassaolosta huolimatta. Näkemyksen mukaan Jumalan hyvyys takaa sen, että hän valitsee parhaan kaikista mahdollisista maailmoista. Leibniz käyttää teoksessaan sanaa optimismus, joka perustuu latinan optimus-sanaan (’paras’). (Vrt. ’parasta’, ’edullisinta’ ja ’suotuisinta’ tarkoittavat sanat optimi ja optimaalinen.)
Candide kohtaa ja näkee matkallaan yhä uudestaan väkivaltaa, ryöstöjä, katastrofeja ja mestauksia, ja yhä uudelleen hän muistaa Panglossin sanat. Mutta matkan varrella naiivi Candidekin alkaa kyseenalaistaa tämän näkemystä. Keskellä Lissabonin maanjäristystä (joka tapahtui vuonna 1755 ja vaati kymmeniätuhansia uhreja), vangittuna, piestynä ja kauhuissaan, Candide pohtii: ”Jos tämä on paras mahdollinen maailma, millaisia sitten ovatkaan muut?” (Suom. J. A. Hollo.)
Panglossin vastavoimana tarinassa esiintyy kaikkeen synkästi suhtautuva Martin. Häntä Voltaire ei kuitenkaan mainitse pessimistiksi. Kaiken kaaoksen ja tuhon keskellä Candiden optimismi ei siis saa teoksessa vastinparikseen pessimismiä.
Sana pessimisme esiintyy L’Observateur littéraire -lehden arvostelussa, jossa kriitikko kirjoittaa Candiden yksinkertaisuuden olevan koko teoksen liikkeellepaneva voima ja jatkaa: ”Aatejärjestelmä, joka siitä näyttää seuraavan, on Pessimismi, aatejärjestelmä, joka on vaarallinen kaikkialla muualla paitsi Romaanissa.” (Suomennos kirjoittajan.)
Kaikkeen tyytymätön pessimisti
Pessimiste (’pessimisti’) -sanan painettu muoto näki päivänvalon myöhemmin kuin pessimisme eli 21. maaliskuuta 1789. Tai paremminkin sen näkivät tuon päivän Journal de Paris -lehden lukijat, jos sattuivat vilkaisemaan lehden ”minne mennä” -palstaa. Siellä ilmoitettiin Pariisissa sinä iltana esitettävästä Charles Pigault-Lebrunin yksinäytöksisestä komediasta Le pessimiste, ou L’homme mécontent de tout (”Pessimisti eli kaikkeen tyytymätön mies”). (Tiedot ovat peräisin CNRTL:n verkkosanakirjasta, joka antaa päiväksi 16.5. Journal de Paris ilmoitti näytelmän ensimmäisestä esityksestä 21.3.)
Näytelmän päähenkilö, pessimisti herra Dupré, on äreä mutta hyväsydäminen mies. Hän auttaa ja antaa rahaa, mutta marmattaa maailman huonoutta. Voidakseen olla onnellinen ihmisen pitäisi hänen mielestään olla välinpitämätön muiden kärsimyksiä kohtaan, ja kun Dupré ei pysty olemaan välinpitämätön, maailma synkistää hänen mielensä.
Pessimisti Dupré siis pelkää pahinta, koska välittää lähimmäisistään. Hauskuus syntyykin ristiriidasta henkilöhahmon luonteen ja hyvien tekojen välillä. Komedian onnellinen loppukaan ei tee synkkämielestä iloista ihmistä. Hän murisee toisten kiitoksille: ”Lakatkaa jo mielistelemästä. Tein sen surkean ja heikon ihmiskunnan hyväksi.”
Jos joku Journal de Paris -lehden tuolloisista, varsinkin aatelisista lukijoista olisi voinut nähdä lähitulevaisuuteen, olisi hän saattanut suhtautua siihen pessimistisesti. Lebrunin komedian katsoja olisi puolestaan valmistautunut näkemään aivan toisenlaista draamaa. Nimittäin neljä kuukautta edellä mainitun lehti-ilmoituksen ja näytelmän esityksen jälkeen – tarkalleen 14. heinäkuuta – Bastiljin linnoitus vallattiin ja Ranskan suuri vallankumous oli täydessä käynnissä.
Bastiljin valtauksen symbolinen merkitys johtui siitä, että linnoitus oli vuosisatojen ajan toiminut kuninkaallisena vankilana ja monet sen asukeista oli vangittu mielipiteiden ilmaisun takia. Voltairekin oli istunut siellä vuosina 1717 ja 1726.
Pahan-luuloiset ja hywän-uskojat
Suomessa pessimisti-sanan ensimmäiset sanakirjamääritelmät saatiin 1800-luvun puolessavälissä. Europaeuksen ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa (1853) määritelmä on muodossa ’pahimmuuden-uskoja’ ja Ferdinand Ahlmanin ruotsi–suomi-sanakirjassa (1865) ’pahastelija, pahan-uskoja, pahan-luuloinen’. Agathon Meurmanin laatimassa ranskalais-suomalaisessa sanakirjassa vuodelta 1877 pessimiste suomentuu: ’se joka yhä pahinta aawistaa l. näkee kaikki pahimmalta puolelta’.
Optimisti eli elämänkatsomukseltaan valoisa ihminen on Europaeuksen sanakirjassa ruotsista käännettynä ’hywästelijä’ ja Ahlmanilla myös ’hywän-uskoja’. Meurmanin ranskalais-suomalaisessa sanakirjassa optimisme on ’se ajatustapa, että kaikki mitä on tahi tapahtuu on kaikista parhainta’. Optimiste taas on ’sen mielipiteen puolustaja, että kaikki mitä on tahi tapahtuu on kaikista parhainta’.
Candide päättyy oivallukseen siitä, kuinka voi elää hyvää elämää, vaikka maailma ympärillä ei olisikaan täydellinen. ”Meidän tulee viljellä puutarhaamme” (suom. J. A. Hollo, Il faut cultiver son jardin), sanoo Candide ja keskittyy ystäviensä kanssa työhön ja käsillä tekemiseen. Nykysuomalainen voi puolestaan löytää optimaaliset olosuhteet kenties lenkkipolulla tai mustikkametsässä. Tai saunan jälkeen. Silloin voi täyttää puoliksi juodun lasinsa ja kuunnella illan rauhaa. Ehkä jopa kirjoittaa Facebook-päivitykseensä: ”Parhautta.”
Lähteet
BBC Reel 2019: The most pessimistic town in the world. 1.11.2019. https://www.bbc.com/reel/video/p07srvm2/the-most-pessimistic-town-in-the-world(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
CNRTL = Centre National de Ressources Textuelles et Lexicales. https://www.cnrtl.fr/etymologie/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Journal de Paris. Numéro 80. 21.3.1789. Saatavilla osoitteessa books.google.fi(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).
Koukkunen, Kalevi 1990: Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY.
La Porte, Joseph de 1759: L’Observateur littéraire III s. 117–126. Saatavilla osoitteessa gallica.bnf.fr(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).
Meurman, Agathon 1877: Dictionnaire français-finnois. Ranskalais-suomalainen sanakirja. SKST 56. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Saatavilla osoitteessa archive.org(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).
Pigault-Lebrun, Charles 1789: Le pessimiste ou L'homme mécontent de tout. Comédie en un acte et en vers. Saatavilla osoitteessa gallica.bnf.fr(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).
Ray-Debove, Josette – Rey, Alain (päätoim.) 2015: Le Petit Robert de la langue française. Paris: Le Robert.
Tieteen termipankki 15.9.2020: Filosofia:optimismi. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:optimismi(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Voltaire 1983 [1759]: Candide ou l’optimisme. La Princesse de Babylone et autres contes tome I. Paris: Le Livre de poche.
Voltaire 1973 [1759]: Candide. Suom. J. A. Hollo. Helsinki: Tammi.