Siirry sisältöön

vanha kirjakieli

Suomalaisen virren alkuvärssyjä

Anna Viinamäki

Tänä vuonna on vietetty Hemminki Maskulaisen virsikirjan 400-vuotisjuhlaa. Teos edisti aikanaan suomen kirjakielen kehitystä, ja kirjoittajaa itseään on sanottu ensimmäiseksi merkittäväksi suomen kielellä kirjoittaneeksi runoilijaksi.

Vanha kirjakieli

Hyvää joulua Kielitoimistosta!

Taru Kolehmainen

Joulun aika (myös joulunaika tai jouluaika) alkaa Kielitoimistossa siitä, kun ensimmäisen kerran – yleensä jo …

Merkitys

Itsensä hukkaamisesta itsemurhaan

Taru Kolehmainen

Millaisin sanoin suomen kielessä on puhuttu ja puhutaan kuolemasta, jonka ihminen on itse itselleen aiheuttanut? Mikä on itsemurha-sanan historia?

Sanojen taustaa

”Ilveillys kahdessa näytelmässä”: 1800-luvun teatteritermejä

Silva Kiuru

1800-luku oli kielen voimakkaan kehityksen aikaa. Suomeksi julkaistiin yhä enemmän kirjallisuutta ja aihepiirit monipuolistuivat. Jos tarvittavaa sanastoa ei ollut, se oli luotava, ja on selvää, että uuden sanaston vakiintuminen vei aikansa. Teatterikielen sanaston kehitys on esimerkki siitä, miten nykyisin jokaiselle tutut termit eivät ensimmäisille näytelmien kirjoittajille olleet lainkaan itsestään selviä.

Vanha kirjakieli

Abckiriasta almanakkaan: kirjoitetun suomen alkuvuosisadat

Riitta Palkki

Myös kirjoitettuun kielimuotoon kuuluu muutos, tietoisesti ohjattu tai vähitellen itsestään tapahtuva. Ensimmäisten kielenhuoltajien työn tulokset näkyvät 1500–1700-luvulla julkaistuissa teksteissä, joista tärkein oli Raamattu. Tietoinen ohjailu ei kohdistunut vain ortografiaan vaan myös muoto- ja lauserakenteisiin ja sanastoon. Nykyisen kirjakielemme ydin luotiin noina ensimmäisinä kirjoitetun suomen vuosisatoina.

Vanha kirjakieli

Kolmannen infinitiivin illatiivin nykyisestä poikkeavaa käyttöä 1600- ja 1700-luvun suomessa

Pirkko Forsman Svensson

Kielenkäytön oppaiden infinitiivikatsauksia silmäillessään havaitsee pian, että ennen kaikkea toinen infinitiivi on aiheuttanut pulmia kielenkäyttäjille. …

Artikkeli

Liitepartikkelit kin ja kaan, kään 1600-luvun teksteissä

Pirkko Forsman Svensson

Nykysuomi ei poikkea vanhasta kirjasuomesta vain kirjoitusasultaan, vaan eroja on kaikilla kielen tasoilla. Myös liitepartikkeleita kin ja kaan, kään käytettiin aiemmin toisella tavalla kuin nykyään. Vanhan kirjasuomen tutkija Pirkko Forsman Svensson tarkastelee seuraavassa 1600-luvun kirjoittajien tapaa käyttää liitepartikkeleita. Forsman Svensson on Uumajan yliopiston lehtori ja Helsingin yliopiston suomen kielen dosentti.

Vanha kirjakieli

Toimivia välineitä. Paavo Tikkanen suomen kielen kehittäjänä

Terho Itkonen

Kiuruvetinen tohtori Paavo Tikkanen (1823–1873) oli lehtimies, tiedemies ja liikemieskin, viime vuosisadan huomattavimpia suomalaisuusmiehiä. Hänen kotitaloonsa Hingunniemeen oli Kiuruveden kulttuurilautakunta järjestänyt heinäkuussa seminaarin ”Sanat ja sanomat”, jonka aiheena olivat Tikkasen elämänvaiheet ja elämäntyö. Professori Terho Itkonen valaisi seminaarissa Tikkasen osuutta suomen kielen kehittäjänä.

Artikkeli