taivutus
Taipuuko titteli?
Anneli Räikkälä
Vuonna 1979 Kielikellossa 2 käsiteltiin henkilönnimen edessä olevan määritteen, ammatti- tai arvonimen (”tittelin”), taivuttamista. Taipumisen ja taipumattomuuden periaate ei näytä kielen rakenteessa olevan kovin vahva, koska asiaa usein kysytään kielitoimistosta. Korva ei siis aina toimi. Seuraavassa kerrataan tittelin taipumisen pääperiaatteet.
Artikkeli
Älä paru, älä kiru!
Riitta Eronen
Kielemme leimallisimpiin ominaisuuksiin kuuluu astevaihtelu. Yksinäiskonsonantit t, p ja k voivat edustaa sekä vahvaa että …
Taivutus ja johtaminen
Tulivatko aamulehdet yhtenä ryppäänä?
Esko Koivusalo
Näkyy syntyneen kaksi koulukuntaa: toisen mukaan aamulehdet tulivat luukusta ”yhtenä rypäänä”, toisen mukaan ”yhtenä ryppäänä”. …
Taivutus ja johtaminen
Miten virolaisia sukunimiä taivutetaan suomen kielessä?
Saara Welin
Nykyisessä tiedonvälityksessä vilahtelevat tuhkatiheään monien virolaisten henkilöiden nimet. Yllättävää kyllä, kieltemme samankaltaisuus ei helpotakaan niiden …
Artikkeli
”Syönneen hyvä, säästänneen parein”
Matti Vilppula
Kansankielessä käytetään paikoin verbinmuotoja saannut, syönnyt, sanonnut. Tämän muototyypin taustasta kirjoittaa Suomen murteiden sanakirjan toimitussihteeri filosofian lisensiaatti Matti Vilppula, joka itsekin on kotoisin tämän tyypin esiintymäalueelta.
Artikkeli
Kahvee, kahve, filee ja psyyke. Sekaantuvia taivutustyyppejä
Klaus Laalo
Eräiden e-loppuisten sanojen taivutuksessa esiintyy epätavallista vaihtelua. Filosofian tohtori Klaus Laalo käsittelee tässä kirjoituksessa yleiskielen kahvisanan vaihtelua murteissa sekä sanojen filee ja psyyke taivutusta.
Artikkeli
Vertailun vaikeuksia. Vertailuasteen muodostamisesta ja valinnasta
Matti Punttila
Vertailuasteiden muodostaminen on suomen kielen erikoiskehityksen aikana kutakuinkin vakiintunut. Niiden käyttöalatkin ovat vuosisatojen kuluessa selkiytyneet. Silti tehdään virheitä. Millaisia ja miksi? Näitä kysymyksiä selvittelee fil. tohtori Matti Punttila, jonka vuonna 1985 tarkastettu väitöskirja käsittelee juuri vertailua.
Artikkeli
Saako olla viintä? Eräitä sanantaivutuksen poikkeamia
Maija Länsimäki
Alkoholipitoisen rypälejuoman nimitys viini taipuu yksinkertaisella tavalla: viinin, (lasillinen) viiniä, (erilaisia) viinejä jne. Jo ainakin 1970-luvun alussa saattoi kuitenkin kuulla ja nähdä poikkeuksellisen partitiivimuodon ”viintä”. Alkuaan ”viintä” on ollut jonkinlaista leikkipuhetta, kielenkäyttäjän sukkeluus. Se ei kuitenkaan tilapäismuodosteiden tapaan ole haihtunut taivaan tuuliin vaan on kielenhuoltajien vastustuksesta huolimatta jäänyt sitkeästi elämään ja on nykyisin monen kielitajussa aivan asiallinen, sävytön ilmaus. Mistä tämmöinen muoto on syntynyt, ja miksi se on saanut sijaa kielessä?
Taivutus ja johtaminen
Passiivin kertausta
Anneli Räikkälä
Monilta kirjoittajilta näkyy unohtuneen, miten passiivi muodostetaan. Kertausta tuntuu kaipaavan kaksi seikkaa. Kaikissa passiivin myöntävissä …
Artikkeli
Rekisteröidyn tavaramerkin taivuttaminen
Anneli Räikkälä
Tavaramerkki voidaan esittää rekisteröidyksi ja suojatuksi käyttämällä nimen perässä rivin yläpuolelle sijoitettavaa merkkiä ®. Kielitoimistolta …
Artikkeli