Siirry sisältöön

superlatiivi

Toisiksi hienoin suurilta osin: i-tartuntoja
yleiskielitalkoiden satoa

Riitta Korhonen

Toiseksi suurin ja monelta osin ovat kaksi hyvin erityyppistä rakennetta, joilla on kuitenkin jotain yhteistä. Molemmissa on nimittäin vain pääsanassa i (suurin, osin), jolla on selvä tai ehkä joskus vähemmänkin selvä kieliopillinen tehtävä. Käytössä kuitenkin näkee myös ilmauksia, joissa määrite näyttää osin mukautuneen pääsanaan: toisiksi suurin ja vaihtelevissa määrin. – Millaisesta ilmiöstä on kyse?

Kirjoitusasu ja ääntäminen

Tunturin rinteellä ruska. Varvut hohtavat punaisina.

Rankin kisa ikinä, harvinaisin ilmiö koskaan

Henna Makkonen-Craig

Tarkastelemani ilmaustyyppi ”paras ~ rankin ~ harvinaisin X ikinä” esiintyy usein nettitekstien otsikoissa. Sitä käytetään kuvattaessa inhimillistä, usein henkilökohtaista kokemusta. Ilmaustyyppiä motivoi ajallemme tyypillinen tarve esittää kärjistyksiä. Lisäksi se kielii englannin kielen vaikutuksesta.

Tekstit, tekstilajit ja tyyli

Hiihtäjä kontallaan lumessa, sukset vielä jalassa.

Epätavallisia vertailumuotoja: harvaan asutumpi vai harvemmin asuttu?

Sari Maamies

Uutisessa kerrottiin, että "Suomen harvaan asutuimman kunnan koko lukio mahtuu yhteen huoneeseen”. Ilmauksen "harvaan asuttu" superlatiivimuoto "harvaan asutuin" kiinnittää huomiota: miten vertailumuodot muodostetaan tällaisista sanoista?

Rakenteet

Tarkempi juttu – vai tarkampi? Vertailun valintoja

Riitta Korhonen

Teksteissä törmää joskus sellaisiin vertailumuotoihin kuin ”tarkampi” ja ”matalempi” yleiskielisten muotojen tarkempi ja matalampi sijasta. Tämä murrepohjainen muotovaihtelu näkyy paitsi keskustelupalstoilla myös uutisteksteissä asti – ja saattaa herättää ärtymystäkin.

Rakenteet

Nopeimmin vai nopeiten, helpoimmin vai helpoiten?

Heikki Hurtta

Nopeimmin- ja pahimmin-tyyppisten vertailumuotojen rinnalla käytetään myös sellaisia kuin nopeiten (”nopeiten kasvava alue”) ja pahiten …

Numeraalit, adverbit ja partikkelit

Komparaation keinot – voiko ruusukin olla ruusumpi?

Riitta Eronen

Äidinkielinenkään suomen kielen käyttäjä ei aina ole ihan varma vertailuasteiden oikeasta muodosta: onko jäätelö sulempaa vai sulampaa ja pitääkö sanoa tanakka, tanakampi, tanakin, vai olisiko superlatiivi sittenkin tanakoin? Vertailuasteiden käyttöä on Kielikellossa aikaisemmin käsitellyt Matti Punttila vuonna 1988 (Vertailun vaikeuksia. Vertailuasteen muodostamisesta ja valinnasta, ks. Lue myös). On siis jo aika palata asiaan, varsinkin, kun jotkin ohjeista ovat hiukan muuttuneet ja väljentyneet.

Rakenteet

Kielen kilpavarustelu

Saska Saarikoski

Eikö sana tehoa yksinään? Kuunnellaanko meitä vasta sitten, kun käytämme kielen järeimpiä aseita tai koristelemme ilmaisumme laatusanoilla, jopa niiden yliasteilla, superlatiiveilla? Toimittaja Saska Saarikoski varoittaa tässä kirjoituksessa kielen kilpavarustelusta. Hän tarjoaa sijaan alisanontoja ja todistaa, että ne jäävät joskus parhaiten eloon.¹

Artikkeli

Hyperhyvää vai huippuhuonoa? Tarpeellisista ja tarpeettomista vahvistussanoista

Matti Punttila

Taistelu lukijoiden ja kuulijoiden huomiosta on kovaa. Tilanne on hiukan samantapainen kuin monissa nykyisissä koululuokissa: …

Yhteen vai erilleen

Vertailun vaikeuksia. Vertailuasteen muodostamisesta ja valinnasta

Matti Punttila

Vertailuasteiden muodostaminen on suomen kielen erikoiskehityksen aikana kutakuinkin vakiintunut. Niiden käyttöalatkin ovat vuosisatojen kuluessa selkiytyneet. Silti tehdään virheitä. Millaisia ja miksi? Näitä kysymyksiä selvittelee fil. tohtori Matti Punttila, jonka vuonna 1985 tarkastettu väitöskirja käsittelee juuri vertailua.

Artikkeli