Esittelin Kielikellon 3/2012  kirjoituksessani "Puhutun kielen keinoja – lauseen osia erottava niin" puhekielen niin-topiikinmerkitsintä eli lauseen osia erottavaa niin-sanaa, esimerkiksi ”Entäs loppuviikkoa kohden niin mennäänkö pakkaselle?”   

Tällainen niin-sanankäyttö on suomessa hyvin vanhaa, ehkä vierasta vaikutusta.  Kyseinen ”syntaktinen niin” esiintyy nimittäin jo vanhimmissa suomenkielisissä kirjallisissa lähteissä.  Sitä käytetään erityisen runsaasti Kristoffer-kuninkaan maanlain (1442) suomennoksessa, joka on tehty 1500-luvun loppupuolella.  Lain suomennos on julkaistu  nykyaikaisena painotekstinä nimellä Talonpoikain laki (SKS, 2005), josta  seuraavat esimerkkilauseet on poimittu. 

Niin-merkitsintä edeltävät topiikit voivat olla verbittömiä (esimerkki 1)  tai sisältää predikaattiverbin:

  1. Senkaldaisis asiois, taicka muisa senkaldaisis, nijn pitä kaiken Ruodzin kansan kuningallens kuuliaiset oleman – – [s. 14]. 
  2. Ja kusa senkaldaiset tapahtuat nijn tule sen sittä kuningan fougdille ja ammattimiehille tiedytettä – – [s. 28].
  3. Nytt on mies vaimon kihlannut, ja tahto häitä pitä, nijn pitä hänen Naittajamiehelle sanoman ennen kuutta wijcko sen päiwän Jona hän häitä tahto pitä [s. 38].

Syntaktisen niin-sanan esiintymistä ovat Talonpoikain lain tekstissä valtaenemmistönä  jos–nijn-lauseet ja näiden erikoistapauksina joldeij–nijn-lauseet; esim.:

Jos Isä ja äiti andawat andexi hänen, nijn ottakan täyden Perindö osan [s. 37] .

Joldeij se ole saapuilla, nijn on Isän Isä: – – [s. 36].

Siitä, miten noitten aikojen puheessa käytettiin niin-sanaa, ei  ymmärrettävistä syistä voi saada havaintoja.

Ruotsissakin on vastaavanlainen så-sanan käyttö ikivanhaa.  Svenska Akademiens ordbok ‑teoksesta (SAOB) löytyy edellä oleviin verrattavia esimerkkejä 1500-luvulta lähtien; esim.:

Thernest, så haffuer tu, utan tuill, wäll fornummet, atuj nw en long tiidt ... kranckelige warit haffue [’Sen jälkeen, niin olet sinä, epäilemättä, oikein pannut merkille, että me nyt pitkän aikaa ... sairaalloisia olleet olemme’, Konung Gustaf den förstes registratur 12:247 (v. 1539)]

Voisi ajatella Talonpoikain lain ruotsintaitoisen suomentajan käyttäneen niin-sanaa ruotsin så-sanan vastineena.  Syntaktista niin-sanaa esiintyy kuitenkin jo Agricolan suomennoksissa, jotka hän teki muista kielistä ja jotka ovat vanhempia; esimerkki Paavalin Galatalaiskirjeen Alcupuheesta:

Mutta quin hen oli heiste poisolge’nut/ nin tulit Falschit Apostolit – –

Niin-topiikinmerkitsintä kuulee joka päivä esimerkiksi radio-ohjelmien vapaassa, valmistelemattomassa puheessa, mutta miksei sitä esiinny kirjoitetussa kielessä juuri muulloin kuin topiikin ollessa sivulause ja kommentin tämän jälkilauseena, eikä silloinkaan aina (esim. Jos jossakin on roskaista, niin ihmiset heittelevät yleensä vielä enemmän roskia)?  Siihen antaa osittaisen vastauksen Maria Vilkuna.  Modernin kirjasuomen standardiin otettiin hänen mukaansa aikoinaan ensin ”lauseita yhdistävä niin”, mutta myöhemmin tämä käytäntö katsottiin epäsuotavaksi ja se karsittiin miltei kokonaan.  Muutoksen syystä ja toteutuksesta ei ole dokumentteja.

Lisää aiheesta

Vilkuna, Maria 1997: Into and out of the standard language: the particle ni in Finnish.  –  Taming the vernacular from dialect to written standard language. Jenny Chesire & Dieter Stein (toim.). Addison Wesley, London and New York.