Kirsti Aapala esitteli Kielikellossa 3/2013 kiintoisassa artikkelissaan susi- ja hukka-sanojen käyttöä murteissa ja yleiskielen sanonnoissa. Mukana olivat mm. epäonnistuneesta tekeleestä käytettävät ilmaukset jostakin tulee susi ja sen synonyymi jokin menee susiksi. Jälkimmäinen sanonta on saanut Pohjois-Karjalan ja Kainuun savolaismurteissa poikkeuksellisen yksiköllisen asun jokin menee suseksi. Susi-sanan heikkoasteinen taivutusvartalo on siis suse- eikä suve- (suven, suvet), joka olisi murteissa odotuksenmukainen. Sanonnasta mennä suseksi on suomen murteiden sana-arkiston sekä muoto-opin arkiston kokoelmissa havaintoja ainakin Valtimolta ja Suomussalmelta, ja itse olen kuullut tämän asuista rakennetta toistuvasti Pohjois-Karjalan keskiosissa:
Meni suseksi elim myttyyn. (Suomussalmi)
Jos Keijo ei ois ollut [rakentamassa] niin ne [uudet portaat] ois männys suseks. (Outokumpu)
Susi-sanan suse-vartaloista taivutusta on tavattu muissakin sijoissa Kainuun ja paikoin Pohjois-Karjalan murteissa. Alpo Räisänen mainitsee Kainuun murteiden äännehistoriassaan (1972: 156–157), että tällaiset muodot ovat suorastaan vallalla suurimmassa osassa Kainuuta, esim. ilivessusella on pyöreät jälet (Puolanka). Kuitenkin Koillismaalla, Kajaanin mlk:ssa, Vuolijoella ja Vaalassa enemmistönä ovat suven tai suen -tyyppiset muodot. Suomen murteiden sana-arkiston kokoelmissa on Valtimolta esimerkki:
Tulin tännekkii kahtomaan, sano mies, kun susenkuoppaan putosi.
S:llisenä susi-sana voi Kainuun murteissa taipua myös yksikön partitiivissa, asussa susta tai jopa susea:
Se oli noussus sinnep puuhun sen susej [tarkoittaa: ilveksen] jälessä ja, sittä noussun nii ylläälle että se ylti lyvväs stä susta. (Suomussalmi; MA.)
No ei kun tuota oli semmonen sattu, semmone’ olemaan nii’ että sussea (!) ei kantanus se lumi ja ei muuta kun jäläkeen työntyvät hiihtamaan ja jeäkaeralla oli lyöneet. (Kuhmo; Räisänen 1993: 212.)
Susi-sanan suse-vartaloisia taivutusmuotojaesiintyy myös karjalan kielessä: suzel, suzed (Suojärvi), suzekse, suzet (Säämäjärvi), esim. suu on kui suzel väĺĺä; on kui suzed bokalleh [ts. elävät häpeämättömästi](Suojärvi). Kuitenkin karjalassa sana susi esiintyy yleisimmin kiteytyneissä sanonnoissa, kuten sananparsissa, arvoituksissa ja vertauksissa; muissa yhteyksissä käytössä on hukka. (KKS, hakusana susi.)
Sanonnoissa poikkeuksellinen taivutusmuoto voi säilyä alueellisesti pitkäänkin. Itä-Suomessa mennä suseksi -sanomuksella saattaa siis kaikesta murteiden tasoittumisesta huolimatta olla tulevaisuutta epäonnisista yrityksistä puhuttaessa.
Lähteet
KKS = Karjalan kielen sanakirja 1–6. Helsinki: Suomalais-ugrilainen Seura. 1968–2005.
MA = Muoto-opin arkiston kokoelmat. Helsinki: Helsingin yliopisto ja Kotimaisten kielten keskus.
Räisänen, Alpo 1972: Kainuun murteiden äännehistoria I. Vokaalisto. Helsinki: SKS.
Räisänen, Alpo 1993: Kuhmon murrekirja. Helsinki: SKS.
Suomen murteiden sana-arkiston kokoelmat. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus.