Professori Lauri Seppänen puuttui Kielikello 3:ssa/1988 kielemme muuttumiseen ja peräsi humanisteja pelastamaan kielemme.
En malta olla puuttumatta professori Seppäsen kirjoitukseen, sillä mielestäni hän kykeni näkemään asian vain monokromaattisessa valossa.
On totta, että amerikkalainen elämäntapa on rantautunut Suomeen taloudellisen toiminnan vanavedessä. Kieli on saanut samalla paljon lainoja ja vaikutteita. Eritoten nämä kielen saamat vaikutteet olivat professorin hylkimisen kohteena.
Tieto-sana tuntui olevan professorille erityisen rakas, koska hän halusi mustasukkaisesti säilyttää tiedon vain luovien, henkisen työn tekijöiden piirissä (sivu 23, 2. palsta, 1. kappale).
Väitän, että kielemme ei ole erityisen uhkan alla mistään ilmansuunnasta. Kielenkäyttäjät – Suomen kansa – osaavat erotella kotimaiset jyvät ulkomaisista akanoista. Kansa käyttää kieltä kuitenkin elävästi: työssä AD:na jupitellaan amerikkalaisin vaikuttein ja vapaa-ajassa huastoo rötväytellään selekeesti savoks.
Vain tieteellinen yhteisö (tietiö ?) tuijottaa tiukasti muotoseikkoihin. Tiedon tuottamisessa – professorin mielestä tämä on ainoastaan älykkäiden ajattelemista – toki tarkkuus on välttämätöntä, mutta kauaksi on kansasta etäännytty, kun pilkun käyttöä opetetaan pro graduja tehtäessä. Onpa jokunen opinnäyte hylättykin pilkun väärän käytön takia.
Pilkku on toki yritysmaailmallekin tärkeä: oikea paikka pilkulle on löydyttävä ainakin tilinpäätöksen viimeisellä rivillä, muutoin toimitusjohtajan työnäyte hylätään. Mutta niin tärkeäksi pilkku ei saa kenellekään muodostua, että siihen yhdyttäisiin, kuten tietotalojen (yliopistot) tietotyönjohtajien tapana on.
Suomen kansa ei ole tyhmää. Ei kansaa, eikä sen kieltä uhkaa mikään sisäinen tai ulkoinen vaara. Norsunluutornilaisten on aika astua alas kansansa pariin, sillä aika ajoin tulee mieleen vanhojen savolaisten pohdinta – tokkopa ne nuo rohvessoorit ies paskantoo...
Kielikello kuluu kaikkien kieltä käyttävien käsissä – kiitos hyvästä lehdestä. Samoin parhaimmat kiitokset kaikille kielemme tutkijoille, mutta...
Jorma T. Hartikainen
toimitusjohtaja
Savo