Sitaattilainat sanakirjassa

Kielitoimiston sanakirjan uusissa hakusanoissa on omaperäistä sanastoa (etälukio, junttius), käännöslainoja (aurinkokuivata, kuolemansuudelma) ja lainasanojen mukaelmia (griini, stuntti, serveri). Sitaattilainoja eli vierasperäisiä, täysin lainanantajakielen mukaisena esiintyviä sanoja tai sanaliittoja on vajaat 150 (al dente, kickboxing, web). Sitaattilaina otetaan sanakirjaan mukaan, jos se on kielessä yleisesti käytössä.

Osa sanakirjan sitaattilainoista on sanoja, joilla ei ole suomenkielistä vastinetta, mutta mukana on myös sellaisia, joilla vastine on. Vastinetta vailla ovat esimerkiksi sellaiset muiden kulttuurien käsitteet kuin košer ’ruoasta, ruoanvalmistuksesta yms.: juutalaisten määräysten mukaan valmistettu, niitä noudattava’, mandala ’buddhalaisten ym. mietiskelyssä käyttämä maaginen kuvio, joka koostuu ympyröistä ja monikulmioista’ ja origami ’japanilainen paperintaittelu; sen tuloksena syntynyt paperiesine’.

Ruoka-ala, musiikki ja urheilu ovat aloja, joille tulee jatkuvasti lainasanoja. Tällaisia uusia ruokasanoja ovat esimerkiksi intialainen jogurttijuoma lassi, lisäkeruokana tarjottava italialainen maissipuuro polenta ja intialaisen keittiön jogurttikastike raita. Musiikkisanoja edustaa esimerkiksi cover, joka tarkoittaa sellaisen kappaleen uudelleenlevytystä, jonka joku muu esiintyjä on alkuaan tehnyt tunnetuksi. Uutta urheilusanastoa on esimerkiksi karatensukuinen kamppailulaji taido.

Jos sitaattilainalle ei löydy suomenkielistä vastinetta, on tyydyttävä muovaamaan hankalaa kirjoitusasua suomeen sopivammaksi, ääntämisasun suuntaan. Sanakirjan uusista sanoista tällaisia mukaelmia ovat muun muassa tekstiilitermi fliisi (sanakirjassa myös sitaattilaina fleece), erilaisia leikkureita tarkoittava trimmeri, vinegretti (myös sitaattilaina vinaigrette), joka ilmeisen trendikkäänä on ruokalehdissä valtaamassa alaa ranskalaiselta salaatinkastikkeelta, ja verbi vokata. Osa lainasanojen mukautetuista muodoista on tietoisesti luotuja, osa taas puhekielen kautta syntyneitä, kuten banneri ’mainospalkki’.

Taivutuksen ongelmia

Sitaattilainoista ongelmallisimpia ovat ne, jotka äännetään ja kirjoitetaan kovin eri tavoin. Hankalinta on sanojen taivuttaminen. Osa sitaattilainoista sulautuu hyvin suomen kielen äännejärjestelmään ja taivutussysteemiin (tiramisu, pareo, lassi). Osassa ongelmia tuottaa astevaihtelun alainen konsonantti. Yleensä sitaattilainat eivät mukaudu suomen kielen astevaihteluun (bantu : bantut, haiku : haikun ’kolmisäkeinen japanilaislähtöinen runotyyppi’, polenta : polentan). Toiset taas mukautuvat, mutta eivät ehdottomasti, vaan myös vaihtelematonta muotoa käytetään (grappa : grappan tai grapan, ringette : ringetten tai ringeten).

Eräiden sitaattilainojen taivutusmuodoissa ääntyy vahvan asteen mukainen kaksoiskonsonantti, jota ei kuitenkaan merkitä kirjoitettaessa. Oikeita muotoja ovat siten aerobic-sanan taivutusmuodot aerobiciä tai aerobicia, ei siis ”aerobiccia” tai ”aerobicciä”, samoin hydrobiciin, ei ”hydrobicciin”. Helpointa on käyttää suomen kieleen mukautettuja muotoja, joihin pätevät suomen kielen astevaihtelusäännöt: aerobikki : aerobikkia tai aerobikkiä ja hydrobikki : hydrobikkiin. Samanlaisia mukaelmia ovat kroissantti (croissant), marketti (market) ja piknikki (picnic).

Salibandy ja country

Englannin kielestä meille on tullut sitaattilainoja, jotka loppuvat kirjoitettaessa y-kirjaimeen mutta äännetään i:llisinä. Näistä ongelmia aiheuttavat takavokaalin (a, o, u) sisältävien sanojen taivutusmuodot: taivutetaanko agilitya vai agilityä, salibandya vai salibandyä? Molemmat muodot ovat oikein: kirjoitusasuun perustuva taivutus on -bandya, ääntämiseen pohjautuva on -bandyä [-bändiä]. Aiemmin on pyritty mukauttamaan sanat beibi (baby), kantri (country), leidi (lady), šerri (sherry) ja viski (whisky). Näistä sanoista käytetään molempia muotoja lukuun ottamatta viski-sanaa, joka on lähes yksinomainen.

Lasagne ja mousse

e-loppuisten sitaattilainojen ääntämisessä on alkukielestä johtuvaa vaihtelua: toisissa sananloppuinen e ääntyy (caffè latte, farfalle, karaoke, lasagne), toisissa se ääntyy jonain muuna vokaalina (caddie, hardware, software), toisissa se ei äänny lainkaan (deadline, mousse, petanque, raclette, ratatouille). Osa sanoista ääntyy kahdella tapaa (beagle, beige, genre, jive).

Taivutuksen kannalta ongelmallisia ovat sanat, joiden sananloppuinen e ei äänny. Ne ovat yleensä tulleet englannin tai ranskan kielestä, mikä merkitsee sitä, että sanan kirjoitus- ja ääntämisasu eivät vastaa toisiaan. Sana, jonka kirjoitusasussa on takavokaali, saatetaan ääntää etuvokaalisena (ja päinvastoin), eikä kielenkäyttäjä tiedä, kuinka taivuttaa niitä. Sääntö on sama kuin edellä: vokaalin voi valita joko kirjoitus- tai ääntämisasun perusteella: ale [eil] taipuu alea tai aleä, case [keis] casea tai caseä, crème fraîche, jota näkyy taas paljon käytettävän sen suomenkielisen vastineen ranskankerman sijaan, taipuu crème fraîchea tai crème fraîcheä ja niin edelleen.

Myös tämän ryhmän sanoja on pyritty mukauttamaan suomen kieleen. Tällöin ne kirjoitetaan ääntämisen mukaan, ja mykkä loppu-e vaihdetaan i:ksi. Grape on jo vakiintunut greippi-sanaksi. Muita mukautettuja muotoja ovat fliisi (fleece), petankki (petanque), rakletti (raclette) ja vinegretti (vinaigrette). Mukautetut muodot taipuvat astevaihtelussa (rakletti : rakletit), sen sijaan toisilla sitaattilainoilla on vain vaihtelematon muoto (latte : lattet), toisilla molemmat (vinaigrette : vinaigrettet ja vinaigretet).

Ragoût vai raguu, gourmet vai gurmee?

Taivutusongelmia tuottavat varsinkin sellaiset ranskan kielestä tulleet lainasanat, jotka päättyvät mykkään t:hen (nougat, ragoût). Niissä lopputavu ääntyy pitkänä. Suomen kielessä taivutuspääte lisätään sanaan heittomerkin jälkeen: nougat’han, ragoût’hun. Koska tällaiset taivutusmuodot ovat hankalia, kielenhuolto on suosittanut jo runsaat 30 vuotta eli Nykysuomen sivistyssanakirjan ilmestymisestä lähtien, että sanat mukautettaisiin suomen kieleen kirjoittamalla niiden loppuun ääntämyksen mukainen pitkä vokaali: nugaa, raguu samoin kuin filee (filet) ja gurmee (gourmet). Tällä tavoin on suomalaistettu muun muassa yleiskielen sanat bidee, kabaree ja klisee sekä tekstiilialan termit buklee, frotee, pikee ja trikoo. Näin suomalaistettavaksi suositellaan myös sanoja bebee (bébé), fondyy (fondue), menyy (menu), pyree (purée) ja rosee (rosé).

Ruoka-alan teksteissä näitä suomalaistettuja muotoja ei ole kuitenkaan täysin omaksuttu käyttöön. Johtuneeko tämä siitä, että niitä ei pidetä yhtä trendikkäinä kuin ranskan kielen sanoja, vai siitä, että ruokalistoilla ja ruokaohjeissa sanoja ei tarvitse taivuttaa samalla tavoin kuin juoksevassa tekstissä? Ruoka-ala on myös sanastoltaan hyvin kansainvälistä, ja sen sanat leviävät nopeasti maasta tai maanosasta toiseen.

Sanojen filee ja pyree virheelliset ”file”- ja ”pyre”-nominatiivit sekä niihin perustuvat väärät taivutusmuodot ”filettä”, ”pyrettä” ovat hyvin yleisiä. Kielitoimiston sanakirjaan on sen vuoksi otettu mukaan nämäkin sanat, ja niistä viitataan pitää olla -suosituksella oikeaan muotoon:

Suomalaistettujen muotojen taivutuksessa on vähemmän ongelmia. Raguu taipuu raguuta, sitaattilaina ragoût puolestaan ragoût’ta, mutta ei ”ragout’a” kuten joskus näkee. Gurmee taipuu gurmeeta, sitaattilaina gourmet puolestaan gourmet’ta, mutta ei ”gourmeta” eikä ”gourmet’a” eikä myöskään ”gourmetia”.

Vaikka suomalaistetulla muodolla olisi useampia taivutusmuotoja kuin sitaattilainalla (esimerkiksi fondyy-sanalla monikon illatiivit fondyihin ja fondyisiin, fondue-sanalla vain fondueihin), kielenkäyttäjän ei tarvitse niitä käyttäessään pitää mielessään kirjoitus- ja ääntämisasuun pohjautuvia eroja. Sääntönä on, että illatiivin vokaaliksi tulee perusmuodossa olevan sanan viimeinen vokaali. Niinpä fondue-sanan yksikön illatiivit ovat ääntämisasuun perustuva fonduehyn [fõdyy´hyn] ja kirjoitusasuun perustuva fonduehen. Samalla tavoin muodostetaan illatiivit sitaattilainoista reggae : reggaehen tai reggaehin [regeihin], barbecue : barbecuehen tai barbecuehun ja playboy : playboyhyn tai playboyhin.

Menu : menua : menuun

Kielitoimiston sanakirjassa esitetään ääntämisohje sellaisille sanoille, joiden ääntäminen poikkeaa kirjoitusasusta. Jos kielenkäyttäjä ei osaa ääntää sitaattilainaa oikein, saattaa käydä niin, että sanaa ruvetaan ääntämään niin kuin se kirjoitetaan. Näin on käynyt menu-sanalle. Sanan nominatiivia on (ainakin arkisessa kielenkäytössä) alettu ääntää kirjoitusasun mukaan. Siksi sanalle on sitaattilainan taivutuksen rinnalle syntynyt uusi taivutussarja, jossa se taipuu kuten sanat nenu ’nenä’ tai vanu, siis menu : (partitiivi) menua : (genetiivi) menun : (illatiivi) menuun. Lainanantajakielen ranskan mukaan sana äännetään [mǝny´], ja sitaattilainan partitiivit ovat menuta tai menutä ja illatiivit menuhun tai menuhyn. Sanakirjassa menu-sanan yhteydessä esitetään molemmat taivutussarjat. Näin siis sitaattilainalla saattaa äänteellisen kehityksen tuloksena olla kaksi toisistaan poikkeavaa taivutussarjaa. Sen sijaan sanan mukautetulla muodolla menyy on vain yksi sarja: menyy : menyyn : menyytä ja illatiivit menyyhyn tai menyyseen.

Menu ei ole ainoa sitaattilaina, jossa kirjoitusasu on vaikuttanut ääntämiseen. CD-Perussanakirjassa on sanan jive ääntämisohjeena vain [džaiv], Kielitoimiston sanakirjaan on lisätty [jive]. Beige ääntyi vanhastaan vain [beež], nyt myös [beige]. Osalla Kielitoimiston sanakirjan uudissanoista on jo nyt kaksi ääntämisasua: muun muassa yletöntä innostusta tai katteetonta kehuskelua tarkoittava hype ääntyy [hype] tai [haip], tietynlaista huumoria tarkoittava camp ääntyy [kämp] tai [kamp], curling [kurliŋ] tai [kǝǝliŋ] ja trap [trap] tai [träp]. Näiden sanojen eri ääntämisasut eivät kuitenkaan muodosta kahta eri taivutussarjaa.

Bouquet’sta bukeehen, bébéstä bebeehen

Kielitoimiston sanakirjassa, aivan kuten sen edeltäjässä CD-Perussanakirjassa, annetaan artikkelin yhteydessä kaikille taipuville sanoille taivutuksen osoittavat muotosarjat. Muotosarjat ja niiden numeroinnit ovat samat molemmissa sanakirjoissa, mutta kuten edeltä on käynyt ilmi, joitain sarjoja on täydennetty Kielitoimiston sanakirjaan.

Ranskalaiset sitaattilainat kuuluvat tavallisesti muotosarjoihin 21 ja 22. Niiden taivutuskaavat ovat sanakirjassa seuraavat:

 Bouquet tarkoittaa viinin tuoksua, ja bébé on sokerivesikuorrutteinen täyteleivos.

Jos sarjojen 21 ja 22 ranskankieliset sitaattilainat mukautetaan suomen kieleen, suurin osa sanoista siirtyy samaan taivutussarjaan eli sarjaan 20.

Kielitoimiston sanakirja siis suosittaa sitaattilainojen mukauttamista suomen kieleen. Niitä ei kuitenkaan mukauteta siksi, että kielenhuoltajat paheksuisivat sitaattilainoja. Suositukset ovat syntyneet käytännön tarpeesta, kun on huomattu, kuinka ongelmallista monien vieraiden sanojen taivuttaminen on.

Jäljempänä olevassa taulukossa on suomen kieleen eri aikoina tulleita ranskalaisia lainasanoja. Sarakkeiden yläpuolella olevat numerot kertovat, mihin taivutussarjaan ne sanakirjassa kuuluvat. Taivutussarjaan 20 kuuluvissa mukautetuissa muodoissa on paljon sanoja, jotka ovat jo kielemme vakiintunutta sanastoa. Sarjoihin 21 ja 22 kuuluvista sanoista esiintyy rinnakkain sekä sitaattimuotoa että mukautettua muotoa. Aivan kaikkia sanoja ei ole sanakirjassakaan mukautettu: tietynlaista leivonnaista tarkoittava bouchée ja autonkorityyppi coupé esiintyvät vielä pelkästään sitaattilainoina.