Viisi vuotta sitten valtioneuvosto antoi päätöksen virkakielestä. Sen mukaan lait ja viralliset asiakirjat on jokaisen peruskoulun käyneen voitava ymmärtää. Ne on sillä tavalla kirjoitettava.

Miten sosiaaliministeriössä on tuota valtioneuvoston päätöstä tulkittu, se käy selville sosiaafiministerin esityksestä laaditussa uudessa invalidihuollon puitelaissa, joka tulee voimaan 1.1.1988. Lakimiesten kielenkäytön opetusta pitkään hoitanut kihlakunnantuomari Helge Rontu käsittelee seuraavassa lain kieliasua.

Koska melkoinen osa vanhasta invalidihuoltolaista (1946) jää voimaan, uudelle laille piti etsiä uusi nimi. Se kuuluu:

Laki

vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista

Nimestä paistaa amerikanenglanti. Amerikastahan meille muukin sosiaalitieto tulee. Kirjoittaja on todennäköisesti ajatellut how to organize services and supporting measures of disabled persons. Ettei sanaa invalidi ole ajateltu korvata sanalla vammainen vaan että esikuvana on ollut englanti, näkyy siitä, että laissa koko ajan puhutaan vammaisesta henkilöstä. Olisikohan kirjoittaja luullut, että on vain adjektiivi eikä substantiivi, jona se ensi kerran esiintyi Helsingin Sanomissa Serpin pakinassa 1940. Sana ei kuitenkaan ole tässä merkityksessä yleistynyt, vaan on jäänyt vain lääkärien ja sosiaalivirkamiesten kieleen kuten kehokin. Vammaisella tarkoitetaan useimmiten loukkaantunutta (autoturmassa tai työ- tai urheilutapaturmassa). Invalidi on kaikille tuttu sana.

Kun tahdotaan kirjoittaa kankeata ja vaikeasti tajuttavaa kieltä, henkilö sopii hyvin. Tässä lyhyessä laissa (23 pykälää) sana esiintyy 35 kertaa. Henkilöllä on korvattu yleiskielen pronominit joku, jokainen, joka, tämä, tuo, se, kukin ja itse. Ei esikuvakielessä englannissakaan käytetä ihmiseen viittaavan tai ihmiseen sopivan sanan asemesta pronominia se tai ne eikä muitakaan edellä mainittuja pronomineja.

Lain 2. § toteaa ytimekkäästi ja koristelematta, että henkilö on henkilö:

2 §

Vammainen henkilö

Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua
tavanomaisista elämän toiminnoista.

Tässäkin näyttää esikuvana olleen englanti: a disabled person is a person suffering of enduring or prolonged difficulties and/or obstacles in his or her customary (tai: common, daily, everyday) life functions. Jos sosiaaliministerin mieleen olisi juolahtanut virkakielipäätös, hän olisi varmaankin kirjoituttanut näin:

Tämän lain mukaan pidetään invalidina sitä, jonka on loppuikänsä (tai: pysyvästi) tai kauan aikaa (tai: pitkähkön ajan) erityisen vaikeaa saada muiden auttamatta tehdyksi arkipuuhansa (tai: ilman muiden apua hoidetuksi päivittäisiä askareitaan).

Lain 3. §:ssä puhutaan kunnan tehtävistä:

3 §

Vastuu palvelujen ja tukitoimien järjestämisestä

Kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.

Entinen huolto on vielä jäänyt invalidihuoltolakiin (1946), mutta tässä se on jo katsottu eufemismiksi (köyhäinhoidon peitenimeksi) ja korvattu palvelulla, jota kirjoittaja on luullut englannin servicen vastineeksi (servicen päämerkitys on tosin ’huolto’). Laissa käytetään palvelua johdonmukaisesti väärin tarkoittamaan sekä laitosta, viraston osastoa tai toimintamuotoa että yksityistä palvelusta, jonka palvelu tekee. Palveluun kirjoittaja on niin ihastunut että se on laissa mainittu 33 kertaa.

Edelleen pykälästä selviää, että apu ja avustus eivä kerta kaikkiaan sovi, minkä vuoksi niille on löydetty vastine englannista: supporting measures, joka on käännetty sanalla tukitoimet. Pelkkä tuki ei riittänyt. Tukitoimen partitiivi on 15. §:ssä tukitointa, mutta 18:nnessa ja 19. §:ssä tukitoimea; on helppo arvata, kumpi on nuorempi.

Miten tukitoimen ja palvelun voi antaa, se ei laista selviä. Apua kyllä annetaan, mutta tukitoimi tehdään ja palvelun voi antaa vain myymällä koko laitoksen, joka käyttää palvelun nimeä.

Lain 8. §:ään on saatu sopimaan kahdeksan palvelua:

8 §

Vammaisille tarkoitetut palvelut

Vammaiselle henkilölle annetaan kuntoutusohjausta ja sopeutumisvalmennusta sekä muita tämän lain tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeellisia palveluja. Näitä palveluja voidaan antaa myös vammaisen henkilön lähiomaiselle tai hänestä huolehtivalle taikka muutoin läheiselle henkilölle.

Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattopalveluineen, tulkkipalvelut sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palveluita suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen kunnalla ei ole, mikäli henkilö on jatkuvan laitoshoidon tarpeessa.

Mitä kummaa on palveluasuminen? Ehkä living tai housing service. Palveluasumisesta tulee mieleen palvelijan asunto. Se on sen sijaan selvää, että kuljetuspalvelu(s) korvaa ikävän entisen sanan kyyti; englanniksi transport service. Virkakielipäätöstä noudattamalla olisi kirjoitettu jotenkin näin:

Jos invalidi asioidensa hoitoa varten aiheellisesti tarvitsee kyydin, kunnan on huolehdittava siitä, että invalidi mahdollisine saattajineen sen saa.

Lain 6. ja 7. §:

6 §

Elinolojen kehittäminen

Sosiaalilautakunnan ja kunnan muiden viranomaisten on edistettävä ja seurattava vammaisten henkilöiden elinoloja sekä pyrittävä toiminnallaan ehkäisemään epäkohtien syntymistä ja poistamaan haittoja, jotka rajoittavat vammaisen henkilön toimintamahdollisuuksia ja osallistumista.

7 §

Palvelujen kehittäminen

Kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan yleiset palvelut soveltuvat myös vammaiselle henkilölle.

Vammaisuuden perusteella järjestettäviä palveluja ja tukitoimia kehittäessään kunnan tulee ottaa huomioon vammaisten henkilöiden esittämät tarpeet ja näkökohdat.

Vammaista henkilöä on palveltava ja palveluja järjestettävä ottaen huomioon hänen äidinkielensä.

Nämä ovat tyypillisiä puitelakipykäliä, jotka eivät velvoita valtion ja kunnan laitoksia ja virkamiehiä yhtään mihinkään ja joiden rikkomisesta ei kenellekään tule nuhteita. Niitä ei ole tarkoitettukaan muuksi kuin vaalisyötiksi (laki oli vanhan eduskunnan juuri ennen vaaleja vahvistama). Niissä on runsaasti sisällöttömiä sanoja eli tyhjäsanoja: kehittää, edistää, seurata elinoloja (miten seurataan eli tullaan elinolojen perässä? –  tarkkailla on suotta syrjäytetty sana), pyrkiä ehkäisemään epäkohtien syntymistä, poistamaan haittoja, ottaa huomioon näkökohdat jne. Osallistumista mihin? Ei mihinkään, koska englanninkaan parttaking ei vaadi jatkoa.

Puitelaki sisältää vain yleisiä periaatteita eikä täytäntöönpanosäännöksiä. Siksi puitelaki on aina vaarallinen laki. Kas näin:

20 §

Asetuksenantovaltuus

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Puitelaki kaventaa eduskunnan valtaa ja vahvistaa virkavaltaa, byrokratiaa. Asetuksia ei eduskunta pääse mestaroimaan, sillä ne sopivat aina puitelakiin, joka on virkamiehiä varten tehtykin. Kokemukset kansanterveyslaista, koulu- ja yliopistolaeista, kehitysaluelaeista ja muista puitelaeista ovat perin huonoja: valtaa on siirretty virkamiehille, joiden takana voivat olla aivan muut kuin kansanvallan vaalijat, kuten on mm. rötösherra-asioista nähty.

Lain voimaantulosäännökset (kolme pitkää pykälää) ovat kielellisesti mutkikkaita ja asiallisesti tulkinnanvaraisia. Niistä saavat lääninoikeudet taatusti työtä yli voimiensa.

Tämän lain kieliasu on huono, jollei peräti kelvoton. Se osoittaa samalla, että vaikka virkakielestä vanha ruotsalainen kansliatyyli onkin suureksi osaksi kadonnut, byrokraatteja palvelee kenties vielä paremmin epämääräisen amerikanenglannin matkiminen. Virkakielen selkeyttäminen on tärkeää työtä kansanvallan puolesta.