Kuluneen vuoden aikana on suurten uutisaiheiden ohessa ehditty puhua paljon myös kielestä ja sanoista. Vuosi alkoi halpuutus-keskustelulla, ja loppuvuonna otsikoitiin siitä, miten ”suomen kielestä poistetaan ja siihen otetaan sanoja”. Kysehän ei alkuperäisessä uutisessa tietenkään ollut kieleen vaan sanakirjaan (Kielitoimiston sanakirjan ensi vuonna ilmestyvään uuteen versioon) tehdyistä lisäyksistä ja poistoista.

Kielitoimiston 70-vuotisjuhlavuoden artikkelisarjan viimeisessä osassa kerrotaan nykykielen sanakirjatyöstä. Kirjoitus on viimeinen osa Kielitoimiston 70-vuotisjuhlavuoden artikkelisarjasta. Sanakirjaan ei tempaista sanoja tuulesta, vaan työhön kuuluu olennaisena osana sanojen kerääminen eli sanastus sekä sanakirja-artikkelien toimittaminen kirjavan lähdeaineiston perusteella. Yleensä tarvitaan laajaa selvittelyä: mikä on sanan merkitys tai merkitykset, mitkä sen käyttöyhteydet, mikä on suositeltava kirjoitusasu? Kielenhuolto ja sanakirjatyö kietoutuvat tässä monin tavoin yhteen.

Näin on muissakin maissa ja kielissä. Erityisen kuuluisa kielen vartija on Ranskan akatemia, jonka nykyroolia valaistaan tässä lehdessä.  Kielet ovat erilaisia, mutta niiden piiriin kuuluvat asiat usein yhteisiä. Nyt on myös tilaisuus kurkistaa, miltä Puolan virkakieli näyttää Suomen virkakieleen verrattuna. Molempien ymmärrettävyyteen vaikuttaa rakenteiden ja lakikielen perinteisen tyylin lisäksi myös sanasto. Puolassa suoraan EU-teksteistä saatuja vaikeita sanoja nimitetään joskus brysselismeiksi. Molemmissa maissa virkakielen selkeyteen kiinnitetään huomiota ja siihen kannustetaan.

Meillä Suomessa virkakielikampanja huipentui lokakuussa tilaisuuteen, jossa palkittiin eri virastojen kielen parantamiseen tähtääviä toimia, onnistumistarinoita. Yksi niistä oli selkokielen käyttö sairaalan potilasohjeissa. Selkokieliselle materiaalille olisi tarvetta kunnissa. Tämä kävi ilmi Selkokeskuksen ja Suomen Kuntaliiton selvityksessä. Selkokielen tarve lisääntyy sitä mukaa kuin väestö ikääntyy ja maahanmuuttajien määrä kasvaa. – Joulukuun iloinen kieliuutinen on, että Yle laajentaa selkouutisten esittämisen radiosta televisioon.

Virkakielen selvyyteen pyrittiin Suomessa jo autonomian aikana, ja kiitos tuolloisten säädössuomentajien, meillä on runsaasti sellaisia selviä perussanoja kuin vaikkapa hallinto, lausunto ja virasto. Mutta edelleenkin sanat voivat olla merkitykseltään kaikkea muuta kuin selviä. Yksinkertaisilta näyttäviin sanoihin kätkeytyy monenlaisia, piilotettujakin, merkityksiä ja asenteita, mikä on ominaista etenkin poliittiselle sanastolle. Juhlava sana yhteiskuntasopimus viittaa valistuksen aikaan, mutta käytännössä se on ehkä arkisemman työmarkkinasopimuksen synonyymi.   Kilpailukykypakettiin (jonka toivotaan johtavan  tuottavuusloikkaan) sisältyy toimia, joistapuhuttaessa  käytetään sanaa pakkolaki. Käsitteiden epämääräisyydestä kertoo se, että esimerkiksi lehtitekstissä pakkolaki on yhä useammin lainausmerkeissä tai saa eteensä lyhenteen ns. (’niin sanottu’). 

Edellä mainituista ja kymmenistä muista ajankohtaisista sanoista on Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuille taas toimitettu laaja kokoelma ”Vuoden sanapoimintoja”. Osa niistä esitellään tässä Kielikellon numerossa. Aiempina vuosina edellisen vuoden sanat on pantu pakettiin vasta seuraavan vuoden tammikuussa, mutta sekä yleisön että varsinkin median osoittaman kiinnostuksen johdosta julkaisemista aikaistettiin.  Kielitoimistossa otettiin näin palvelun parantamiseksi tehokkuusloikka, ja sen myötä siirrytäänkin uuteen juhlavuoteen, vuoteen 2016, jolloin Kotimaisten kielten keskus täyttää 40 vuotta.