Kielioppien mukaan suomen kielessä sanotaan olevan kolmenlaisia sivulauseita: konjunktiosivulauseita, relatiivilauseita sekä epäsuoria eli alisteisia kysymyslauseita. Kielessämme näyttää kuitenkin olevan sellaisiakin sivulauseita, jotka eivät kuulu mihinkään näistä ryhmistä. Tässä muutama esimerkki:

Niin paljon kuin kulakeista puhuttiinkin, sellaista ryhmää ei ollut olemassa.

Asiaa tai ei, tänne ei ole tulemista!

Pidinpä siitä tai en, minun oli alistuttava.

Lieneekö syynä sitten ollut pelko vai uskollisuus esivallalle, hän täytti kaikki määräykset tinkimättä.

Mihin tahansa valmistaudutkaan – vaivattomasti Visa!

Ihmisillä on se tunne, että ketä hyvänsä he äänestävät, niin mikään ei muutu.

Tällaisia ilmauksia on käsitelty Ison kieliopin pykälässä 1143, jossa niitä nimitetään konsessiivisiksi ilmauksiksi. Niiden avulla sanotaan voitavan ”esittää, ettei mikään ole riittävä este kyseessä olevan asiaintilan toteutumiselle tai pätemiselle. Ilmaistaan siis joko suoraan tai epäsuorasti, että on samantekevää mitä tapahtuu, kuitenkin puheena oleva asiaintila pätee tai toteutuu.” Näiden ilmausten ei kuitenkaan mainita muodostavan omaa sivulauseryhmäänsä, vaan ne esitetään konsessiivisen vaikka-konjunktiolauseen yhteydessä. Vaikka-lauseille on ominaista, että ne esittävät yhden tietyn asiaintilan, josta huolimatta päälauseen toiminta toteutuu (esim. Vaikka hänellä oli jo runsaasti velkaa, hän jatkoi ylellistä elämäntapaansa), kun taas konsessiivi-ilmauksissa ”varaudutaan joko kaikkeen mahdolliseen tai jätetään avoimeksi, mikä mahdollisuus toteutuu” (esim. Onpa hänellä miten paljon velkaa tahansa, hän jatkaa ylellistä elämäntapaansa.)

Onko konsessiivi-ilmaukset sitten syytä erottaa omaksi sivulauseryhmäkseen? Kiistämättä niissä on kyse jonkinlaisista sivulauseista: niissä on – lähes aina – finiittimuotoinen predikaatti ja ne määrittävät toista lausetta. Kuten esimerkeistä huomataan, niitä on ulkoiselta hahmoltaan hyvin monenlaisia, mutta merkitys sitoo ne tiukasti yhteen. Ne ovat myös hyvin produktiivinen ilmaisuryhmä, yleinen niin kirjallisuuden, lehtien kuin mainostenkin kielessä. Tyylisävyltään ne ovat jonkin verran tunnepitoisempia ja puhekielisempiä kuin samaa merkitsevät siitä riippumatta että -ilmaukset.

Myös muissa kielissä esiintyy vastaava ilmaisutyyppi. Ruotsissa ovat yleisiä helst-sanan sisältävät lauseet, än-ilmaukset sekä antingen – eller ja vare sig – eller -lauseet. Englannin kielessä vastaavissa ilmauksissa esiintyvät pronominit whoever, whatever tai adverbit wherever ja however tai sitten konjunktio whether yhdessä or-sanan kanssa.

Kiinnostuin näistä konsessiivi-ilmauksista puhtaasti käytännön syistä. Toimiessani kustannustoimittajana kokosin kustantamomme avustajien käyttöön pienen kielenhuolto-oppaan. Toimitustyöstä saamieni kokemusten pohjalta pidin siinä tarpeellisena huomauttaa, että myös tällaiset ilmaukset tulisi sivulauseiden tapaan erottaa muusta virkkeestä pilkuilla, sijaitsivatpa ne sitten päälauseen edellä, keskellä tai jäljessä. Tätä tarkoitusta varten kehitin niille omatekoisen nimenkin: myönnytyssivulauseet. Siitä riippumatta, tunnustetaanko ne omaksi sivulauseryhmäkseen vai ei, käytännön kielenhuollossa niihin olisi hyvä kiinnittää huomiota.