Relatiivilause on varsin tavallinen asiatekstin sivulause. Puhutussakin kielessä esiintyy runsaasti etenkin rajoittavia eli restriktiivisiä relatiivilauseita, jotka liittyvät korrelaattisanaansa eli viittauskohteeseensa esittäen sen merkityssisältöön rajoituksia: Kirja, jonka ostin lahjaksi; se mies, joka kävi tässä; kaikki, mitä tiedän. Toinen relatiivilausetyyppi on selittävä. Sitä voisi myös kutsua lisääväksi, koska se ei rajoita korrelaattinsa alaa vaan antaa jonkin siihen liittyvän lisätiedon: Ostin hänen uusimman kirjansa, jonka myös luin heti.

Oikeastaan relatiivilauseen käsite on laajempi kuin tällainen pronominialkuinen ja finiittiverbin sisältävä sivulause. Kielessä on myös relatiivilausetta vastaavia rakenteita, jotka on muodostettu nominaalimuodon (hirveä nylkevä mies) tai (harvoin) tekijännimijohtimen avulla (miesten syöjiltä sijoilta). Tässä yhteydessä tarkoitan relatiivilauseella kuitenkin relatiivipronominin alkamaa sivulausetta. Vain siihenhän pronomininvalintaongelmat voivat kohdistua.

Suomen kielessä varsinainen relatiivinen sivulause alkaa aina relatiivisanalla; relatiivisanan pois jättäminen ei ole mahdollista, toisin kuin on laita esimerkiksi ruotsissa ja englannissa. Tavallisin relatiivipronomini on joka. Mikä (ja joskus harvoin kuka, ken) ovat mahdollisia. Näistä pronomineista ovat relatiivisia kaikki niiden taivutusmuodotkin. Myös joka-pronominin adjektiivinen johdos (pronominaali) jollainen voi alkaa relatiivilauseen, samoin aikaa ilmaiseva jolloin.

Asiasuomen koodin yhdenmukaisuuden vuoksi on relatiivipronominien valintaa säännelty kielioppien ja kielioppaiden avulla. Sekä Nykysuomen sanakirja että Suomen kielen perussanakirja sisältävät yksityiskohtaisen selvittelyn eri pronominien käyttötavoista. Näistä säännöistä näkee kuitenkin kielenkäytössä tehtävän paljon sellaisia poikkeuksia, jotka eivät oikeastaan loukkaa syntyperäisen suomalaisen kielikorvaa. Yleisesti voikin sanoa, että monessa pronomininvalintatilanteessa kirjoittaja voi käyttää kumpaa tavallista pronominia tahansa, siis pronominia joka tai mikä. Kirjoittajien valintoihin saattaa vaikuttaa heidän omaksumansa puhekielen muoto, kotiseudun murre. Relatiivisanan valinta on eri murrealueilla erilaista.

Mikä-pronomini valtaa alaa

Viime aikoina mikä-relatiivipronomini on alkanut lisätä käyttöyhteyksiään etenkin puhutussa kielessä. Tavallisin ja kielioppien yleisimmin suosittama joka on jonkin verran väistynyt käytöstä sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä, varsinkin lehtikielessä, ja suurta vaihtelua on havaittavissa myös ylioppilaskirjoitusten äidinkielen koesuorituksissa, joiden kirjoittajat ymmärrettävästi pyrkivät mahdollisimman korrektiin kieliasuun. Mikä-relatiivipronominin käyttöalan laajenemista puhutussa kielessä osoittaa esimerkiksi Aila Mielikäisen tutkimus Jyväskylän puhekielestä vuodelta 1986. Hänen aineistossaan esiintyvien haastateltujen joukossa oli sellaisia, jotka eivät oikeastaan milloinkaan käyttäneet puheessaan joka-relatiivipronominia, vaan mikä oli ylivoimainen.

Syitä mikä-pronominin yleistymiseen

Yhdeksi syyksi mikä-pronominin yleistymiseen olen arvaillut Karjalankannaksen kaakkoismurteiden vaikutusta; niiden puhujathan hajaantuivat asumaan muille murrealueille. Kaakkoismurteissa joka-relatiivisanaa ei käytetä juuri lainkaan. Näiden murteiden edustuksen on selvittänyt Eila Hämäläinen jo vuonna 1968. Professori Veikko Ruoppila, kaakkoismurteiden tallentaja ja tutkija, kirjoitti minulle luettuaan murteiden vaikutusta koskevan arvailuni. Hän piti asiantilaa hyvinkin mahdollisena: hän sanoi itse kokeneensa mikä-pronominin tarttuvuuden, kun hän oli oleskellut pitkään kaakkoismurteiden alueella sanaston keruutyössä. Asian laitaa on tietenkin mahdotonta varmasti selvittää.

Toinen mikä-sanaa edistävä syy saattaa olla sen käyttö interrogatiivisena, kysyvänä pronominina. Tämä seikka tukee sen hahmottumista tyylisävyltään epävarmaksi, epämääräiseksi, epäviralliseksi ja tuttavalliseksi, jollainen esitystapa eräissä yhteyksissä on muodikasta: ”Tää ministeri mikä puhu televisiossa – – .” Totta on, että sanomalehtien kielestä poimituissa esimerkeissä mikä-sanalla usein viitataan kielioppien hyväksymien tavallisten tapausten lisäksi sellaisiin korrelaatteihin, jotka ovat jotenkin abstrakteja, jopa epämääräisiä, usein monikollisia. Ei ole elämänkokemusta, mistä ammentaisi. Tällä hetkellä ei ole vielä edes kehitteillä sellaista lainsäädäntöä, millä turvataan – –. Kannattaa mieluummin ajatella niitä asioita, mitä on elämältä saanut, eikä niitä, mitä ilman on jäänyt.

Monikollisuudesta voi johtaa vielä kolmannen mikä-sanan suosiota mahdollisesti lisäävän syyn: sen useimmissa muodoissa yksikkö ja monikko ovat samanlaiset, joten taivutus on joka-pronominin taivutusta yksinkertaisempaa. Siihenhän on liitettävä taivutuspäätteen lisäksi monikon tunnus. Olipa syy sitten mikä tahansa, mikä on ryhtynyt valtaamaan alaa esiintymismäärältään ylivoimaiselta joka-relatiivipronominilta.

Kieliopeista ei aina apua

Relatiivisanan valinta tuottaakin kielenkäyttäjille ja kielenkorjaajille päänvaivaa, eikä kielioppien joka-pronominia painottavia sääntöjä aina noudateta korrektiksi tarkoitetussa tekstissäkään. Myös äidinkielenopettajat ja muut kielenkorjaajat tuntevat itsensä toisinaan epävarmoiksi. Olen nähnyt puhtaaksikirjoitetun ylioppilasaineen, jonka kirjoittaja vielä oli korjannut tekstiinsä joka-sanan mikä-sanaksi. Opettaja oli merkinnyt kokelaan korjauksen vääräksi, tullut sitten toisiin ajatuksiin ja korjannut oman korjauksensa. Tämä moninkertainen epäröinti osoittaa, että asiaa koskevassa säännössä on jotakin epäselvää tai todellisuudenvastaista. Ainakaan se ei vastaa kaikkien kielenkäyttäjien omaa spontaania valintamallia, tai sitten heidän säännöstössään vallitsee sekaannus.

Puhutussa kielessä relatiivisanan valinta määräytyy hyvin hienopiirteisten sääntöjen perusteella. Kirjoitetun kielen normi ei voi olla yhtä hienojakoinen, vaan on pakko yksinkertaistaa. Suppeuden vaatimuksiin perustuva säännöttely aiheuttaa sen, että joissain tapauksissa kielitaju hyväksyisi toisenkin ratkaisun. Esitettyihin sääntöihin ja suosituksiin liitetään usein kyllä sellaisia väljentäviä sanoja kuten ”yleensä”, ”tavallisimmin” tai ”useimmin”. Ei ole kieliopintekijän vika, jos sääntöjen opettelija unohtaa nuo väljennykset ja hahmottaa säännön aina voimassa olevaksi, poikkeuksetta toteutettavaksi ja pitää kaikkia poikkeamia virheellisinä ratkaisuina.

Kenties tuntuu uskomattomalta, kun ehdotan, että vielä yksi syy suomen kielen relatiivipronominin valinnan ja sääntöjen sekalaisen muistamisen ongelmaan piilee englannin kieliopissa. Havainnollistan väitettäni seuraavan, tarkkaan kopioidun kohdan avulla (harvennukset on muutettu lihavoinneiksi):

who (gen. whose, obj.-muoto whom [!]) (’joka’) henkilöistä puhuttaessa (gen. whose kirjakielessä myös esineistä ja asioista);

which (gen. of which) (’joka’ /usein/ ’mikä’) esineistä, asioista ja eläimistä puhuttaessa – –.

Sitaatti on peräisin Eino Miettisen Englannin kieliopista. Tätä kielioppia käytettiin pitkään oppikirjana lukioissa. Kannattaa kiinnittää huomiota tekstin lihavoituihin jaksoihin. Ei tarvita muuta kuin niiden mekaaninen mieleen painaminen ja sen seikan unohtaminen, että puolilainausmerkeillä osoitetaan sanan merkitystä – sitä ei lukiolainen aina tiedäkään –, ja virhesääntö on valmis siirtymään suomen kielen käyttöön. Olen pyrkinyt todentamaan luuloani kyselemällä ensimmäisen vuoden suomen kielen opiskelijoilta, milloin relatiivipronominiksi valitaan joka, milloin mikä. Hämmästyttävän monta kertaa sain vastauksen: ”Joka ihmisistä, mikä esineistä ja asioista.” Ehkä tämä englannin kieliopin pykälän tuottama sääntö ei nykyisillä opiskelijoilla ole enää yhtä voimallisena vallalla Miettisen kieliopin jäätyä käytöstä pois; vanhemmilta aikuisilta olen sitä vieläkin saanut kuulla.¹

Mihin sääntöjä sovelletaan?

Relatiivisanan valinta on tuottanut kielenkäyttäjille ongelmia jo turhan pitkään. Jo viime vuosisadan alkupuolella ja puolivälissä kieliopit varoittivat epäsuomalaisesta kuin- ja kun-konjunktioiden käytöstä relatiivisena sanana. Tämä opetus onkin tuottanut tulosta; eipä nykyisin juuri enää näe vakavaksi tarkoitetussa tekstissä tällaisia lauseita: ”Se on emännöitsijä kun puhuu.”

Nykyinen pulmapaikka näyttää kuin ja kun -ongelman väistyttyä olevan kahden pronominin keskinäinen suhde. Milloin siis on käytettävä joka-, milloin mikä-pronominia? Kirjoittajien ja kielenkorjaajien tehtävän helpottamiseksi esitetään seuraavaksi nykyisin hyväksytyt relatiivisanan valintaan liittyvät suositukset eräine poikkeuksineen ja perusteluineen. On tietenkin huomattava, että tässä esitettävät suositukset koskevat kirjoitettua asiasuomea. Kaunokirjallisuudessa, varsinkin kun repliikkeihin pyritään luomaan puhekielen vaikutelma, valinta on toisenlaista: sen avulla pyritään useinkin tavoittelemaan paikallisen murteen tai slangin sävyjä.

Relatiivisanan valintasäännöt

Suomen kielen lautakunta käsitteli dosentti Irmeli Pääkkösen alustusta kokouksissaan 5.2. ja 27.5.1996. Lautakunta suositti noudatettavaksi seuraavia relatiivisanan valintasääntöjä. Ne ovat mm. Suomen kielen perussanakirjassa esitetyn kannan mukaiset.

1. Tavallisin relatiivisana on joka.

Tässä on kirja, jonka tilasit. Poikani, joka on insinööri, korjasi tämän laitteen. Asuimme mökissä, joka oli aivan veden äärellä. Asia, jonka äsken selitit, oli kovin vaikea.

Eräissä yhteyksissä joka-pronominin sijasta suositetaan käytettäväksi mikä-pronominia (kohdat 3—7). Usein on mahdollista käyttää kumpaa tahansa pronominia relatiivisena.

2. Henkilöön viitattaessa käytetään lähes yksinomaan joka-pronominia.

Tuossa on mies, josta juuri puhuin. Hän löysi lapselleen hoitajan, jolla itsellään on lapsia.

Tähän sääntöön on pari lievennystä:

a) Myös mikä voi viitata henkilöön, jos viittauskohteella eli korrelaatilla on superlatiivimuotoinen määrite, jonka vaikutusalaa relatiivilause rajoittaa:

Hän on komein mies, jonka tai minkä olen nähnyt. Hän on parhaita työntekijöitä, joita tai mitä meillä on ollut.

b) Kuka (ken) -pronominin harvat relatiiviset esiintymät viittaavat aina henkilöön ja ovat merkitykseltään yleistäviä. Korrelaatti puuttuu tai korrelaattina on pronomini, ja relatiivilause on tavallisesti päälauseen edellä.

Kuka (ken, joka) tietää asiasta jotain, (se) nouskoon seisomaan. Tulkoon kuka uskaltaa.

3. Kokonaiseen lauseeseen (lausekorrelaattiin) viitataan yleensä mikä-pronominilla.

Satoi, minkä takia lähtö lykkääntyi. Hänet valittiin virkaan, mikä olikin odotettavaa.

Tällaisessa yhteydessä voi kuitenkin käyttää myös joka-pronominia, jos siihen liittyy postpositio:

Aluksi pelaaminen on hankalaa, minkä tai jonka vuoksi monet luopuvat harrastuksestaan melko nopeasti. Pysähdyttiin aterioimaan, minkä tai jonka jälkeen jatkettiin matkaa.

4. Paikkaa ilmaisevaan korrelaattiin viitataan usein mikä-pronominilla.

Näin tehdään varsinkin silloin, kun relatiivisanakin on paikallissijassa:

Pallo vieri kaapin alle, mistä sitä oli vaikea tavoittaa. Kaupungissa, johon tai mihin (jonne tai minne) saavuimme.

Jos paikallisuutta ei korosteta, käytetään mieluummin joka-pronominia:

Ensimmäinen vierailukohde oli museo, joka esitteli seudun historiaa. Sitten kiipesimme näkötorniin, joka oli rakennettu harjun korkeimmalle kohdalle.

5. Jos korrelaatti on superlatiivinen tai sitä määrittää superlatiivi, on relatiivipronominina yleensä mikä, kun relatiivilause rajoittaa superlatiivin vaikutusalaa.

Paras kirja, minkä (tai jonka) olen lukenut. Parasta mitä tiedän.

Mutta: Ostin hänen uusimman kirjansa, jonka myös luin heti.

Tässä ei ole kyse rajoittavasta relatiivilauseesta, vaan relatiivilause on selittävä. Sen asemesta on usein luontevampaa käyttää rinnasteista lausetta: Ostin hänen uusimman kirjansa ja luin sen myös heti.

6. Jos korrelaattina on yksiköllinen, asiaa tarkoittava pronomini, siihen viitataan useimmiten mikä-pronominilla.

Se, mitä sanoit, ei ole totta. Kaikki, mitä sanoit, on totta.

7. Jos relatiivilause on vapaa, ts. korrelaattisanaa ei ole näkyvissä, käytetään mikä-pronominia, paitsi jos korrelaattisana viittaa henkilöön (ks. 2 b).

Hänellä ei ole, millä maksaa velkansa. Saat mitä haluat. Mitä edellä on sanottu puusta, koskee muitakin raaka-aineita.

8. On syytä kiinnittää huomiota myös korrelaattina olevan pronominin valintaan. Rajoittavan relatiivilauseen korrelaattina on henkilöäkin tarkoitettaessa käytettävä se-pronominia.

Voi sitä, joka ei tottele. Kysy niiltä, jotka tietävät. Se, joka on itse tämän kokenut, ymmärtää asian. Joka edellä ravaa, se oven avaa.

Jos korrelaattipronomini viittaa tiettyyn henkilöön, jolloin relatiivilause on selittävä, valitaan hän:

Turvatkaa häneen, jonka voima on heikoissa väkevä. Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.

 

¹ Lukijoiden tiedot siitä, miten joka ja mikä -pronominien käyttöä on opetettu, kiinnostaisivat Kielikellon toimittajia. Onko oppia saatu Eino Miettisen englannin kieliopista vai jostakin muusta teoksesta? Toimituksen osoite löytyy lehden etukannesta.