Siirry sisältöön

kirjoittajalta

Irmeli Pääkkönen

Ajatuksia kielenkorjauksesta ja kielenhuollosta

Irmeli Pääkkönen

Millainen on hyvä kielenkorjaaja? Mitä hänen on otettava huomioon toisen tekstiä muuttaessaan ja millaisiin periaatteisiin hän voi tukeutua työssään? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtii seuraavassa kirjoituksessa dosentti Irmeli Pääkkönen. Hänen esimerkkinsä – yliopistonlehtori Carl Niclas Keckmanin toiminta ja periaatteet kielenkorjaajana – on yli sadan vuoden takaa, mutta silti jatkuvasti ajankohtainen. Irmeli Pääkkönen on suomen kielen lautakunnan jäsen, ja hän jäi viime vuonna eläkkeelle Oulun yliopiston suomen kielen lehtorin virasta. Kirjoitus perustuu hänen jäähyväisluentoonsa, jonka hän piti suomen kielen opiskelijoille 8. toukokuuta 1996.

Artikkeli

Relatiivisanan valintasäännöistä

Irmeli Pääkkönen

Relatiivipronominien joka ja mikä työnjako ei ole aina ihan selvä. Ongelmattomien tapausten lisäksi on joukko sellaisia, joissa korva ei heti kerro, kumpi pronomini olisi parempi. Sitkeästi elää edelleen myös käsitys, että pronomini joka viittaa ihmiseen ja mikä taas esineisiin ja asioihin, vaikka erilaisissa kielioppaissa on monet vuodet annettu toisenlaisia ohjeita. Irmeli Pääkkönen on Oulun yliopiston suomen kielen lehtori ja dosentti sekä suomen kielen lautakunnan jäsen. Hän on tutkinut relatiivipronominien käyttää mm. väitöskirjassaan. Tämä kirjoitus perustuu alustukseen, jonka hän laati lautakunnan käsittelyä varten.

Artikkeli

Onko ihminen aina hän; onko hän aina ihminen?

Irmeli Pääkkönen

Ihmisestä ei saa sanoa se. Tämä meille opetettiin jo koulun alaluokilla tai ehkä ennemminkin, silloin …

Substantiivit, adjektiivit ja pronominit

Kielivirheiden asema ja merkitys ylioppilasaineiden arvostelussa.Ylioppilaskirjoituksen aineiden arvostelijan puheenvuoro

Irmeli Pääkkönen

Ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen yhtenä tehtävänä on selvittää ikäluokan kielenkäyttötaito. Kielivirhe on tässä näyttökoetilanteessa käsitetty kielen normaalista ilmaisutavasta ja sovituista normeista poikkeamiseksi. Kielitaito on tietysti muutakin kuin normien muistamista ja soveltamista: se on myös tilanteeseen sopivimman ja tehokkaimman ilmaisutavan löytämistä. Äärimmillään tämä saattaa johtaa normien rikkomiseenkin. Tällainen ”virhe” voi vaikuttaa kieleen uudistavasti ja johtaa jopa normirajan siirtämiseen. Ylioppilasaineiden virheisiin ja korjausmerkintöihin viitattiin esim. keskusteltaessa tapauksesta ”tuli tehtyä – tuli tehdyksi”. Varmaan kielessä on parhaillaankin sellaisia normeja, joita vastaan on uudistuspainetta.

Artikkeli