Abit penkkariajelulla ilman huolta pilkkusääntöjen hallinnasta. Kuva: Pekka Vyhtinen. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Joskus vaikuttaa siltä, että kielenkäyttäjien keskuudessa pilkkusääntöjen hallitseminen vertautuu oikeinkirjoituksen täydelliseen osaamiseen. Vähän väliä mediassa näkee erilaisia testejä, joiden tulokset jaettuaan pilkunystävä voi varmistua ylivoimaisuudestaan muihin verrattuna. Samaan aikaan tuntuu, että keskustelu pilkusta ja pilkkusäännöistä saa pelokkaan sävyn. Oikeinkirjoitus on arka paikka. Lukiessani muiden tekstejä saan usein saatesanat: ”Minä en sitten niitä pilkkuja osaa yhtään!”
Onko pilkku kaiken tämän hädän ja huolen arvoinen? Selvitin keväällä 2025 valmistuneessa maisterintutkielmassani lukiolaisten teksteissä ilmenevää sääntöjenvastaista pilkun käyttöä. Aineistonani olivat äidinkielen ylioppilaskokeen kirjoitustaidon vastaukset keväältä 2019. Näistä poimin satunnaisesti 40 tekstiä. Kirjoitustaidon kokeesta on mahdollista saada 0–60 pistettä viiden pisteen välein. Aineistoni teksteistä kaksikymmentä oli arvioitu tällä asteikolla 25 pisteen veroisiksi ja toiset kaksikymmentä 35 pisteen arvoisiksi. Ylioppilastutkinnon arvosanoissa 25 pistettä vastaa arvosanaa B ja 35 pistettä arvosanaa M. Kaikki aineistoni kokelaat olivat osallistuneet ylioppilaskokeeseen lukion pohjalta ja ensikertalaisina.
Näissä neljässäkymmenessä kirjoitustaidon vastauksessa on yhteensä 2 195 pilkkutapausta. Pilkkutapauksella tarkoitan kaikkia niitä kohtia tekstissä, joissa pilkun tulisi olla, ja toisaalta niitä kohtia, joihin pilkku ei kuulu. Jälkimmäisessä olen huomioinut tietysti vain sellaiset tapaukset, joiden pilkuttamatta jättämisestä mainitaan säännöissä erikseen.
Osaavatko lukiolaiset käyttää pilkkua?
Suoraviivaista vastausta väliotsikon kysymykseen ei ole, joten tyydyn vastaamaan: tavallaan. Kaikista aineistoni 2 195 pilkkutapauksesta 22 % (482 kpl) on norminvastaisia ja vastaavasti 78 % (1 713) norminmukaisia. Yli viidennes pilkuista siis joko puuttuu tai on merkitty virheellisesti kohtaan, johon pilkku ei kuulu.
Kuten arvata saattaa, osaaminen vaihtelee tapauksittain. Siksi muodostin Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa esitettyjen pilkkusääntöjen pohjalta koodiston, jonka avulla kategorisoin eri pilkkutapaukset. Koodisto jakautuu viiteen pääkategoriaan, jotka jakautuvat alakategorioihin. Esimerkiksi pääkategorialla Pilkku lauseiden välissä on seitsemän alakategoriaa (mm. Pilkku kahden päälauseen välissä, Pilkku sivulauseen ja päälauseen välissä, Pilkku kahden sivulauseen välissä). Alakategoriat jakautuvat vielä tarkempiin kategorioihin. Kun tarkastellaan näitä kategorioita, huomataan, että virheet näyttävät kasautuvan erityisesti muutamaan niistä.
Selvästi haastavinta on kahden rinnastuskonjunktiolla yhdistetyn itsenäisen päälauseen erottaminen pilkulla. Aineiston kaikista virhe-esimerkeistä 25 % kuuluu tähän kategoriaan. (Suurin osa tekstin esimerkeistä on pilkkusääntöjen vastaisia, ja niissä voi olla muitakin virheitä; pilkutuksen korjaus on esitetty lyhyesti sulkeissa.)
1) Olemme kasvaneet kulttuurin mukana ja se on myös muokannut meitä. (→ mukana, ja)
Melko suuria vaikeuksia tuottaa myös pilkun merkitseminen päälauseen ja kysymyssanalla alkavan sivulauseen väliin (esimerkki 2) sekä päälauseen ja alistuskonjunktiolla alkavan sivulauseen väliin (esimerkki 3). Näistä ensin mainitun kategorian virheet muodostavat 12 % kaikista aineiston virheistä, jälkimmäisen 11 %.
2) Ja kuka ylipäätään määrittelee missä tämä raja kulkee? (→ määrittelee, missä)
3) Rakennusmiehet kuvataan epätoivoisina jos heillä ei ole rakennettavaa. (→ epätoivoisina, jos)
Myös kaikki sellaiset tapaukset, joissa sivulause on keskellä päälausetta, aiheuttavat hankaluuksia. Näissä tapauksissa sivulause pitää erottaa molemmin puolin pilkuilla.
4) Aiheet, joista toista ihmistä roastataan ovat usein henkilökohtaisia. (→ roastataan, ovat)
Pilkkua käytetään erottamaan myös lauseita pienempiä osia. Näistä tapauksista hankalimmaksi osoittautui lauseen keskellä olevan irrallisen lisän erottaminen. Näistä virheellisiä on 54 %. Suositusten mukaan pilkku tarvitaan irrallisen lisän molemmille puolille, mutta usein vain toinen pilkuista on paikallaan:
5) Mutta jos tilanne on erittäin nöyryyttävä kuten oma maali jalkapallo pelissä, oman maalin tekijälle ei saisi nauraa. (→ nöyryyttävä, kuten)
Olen koonnut taulukkoon 1 keskeiset pilkkusääntökategoriat, niiden esiintymien määrän aineistossa, oikeiden ja virheellisten tapausten määrät sekä virheellisten tapausten prosenttiosuuden kaikista kategorian esimerkeistä (taulukossa PL = päälause, SL = sivulause).
| Pilkkutyyppi | Yht. | Oikein | Väärin | Virhe-% |
|---|---|---|---|---|
| PL + PL (itsenäiset) | 278 | 168 | 110 | 40 |
| PL + PL (yhteinen jäsen) | 74 | 57 | 17 | 23 |
| PL + alisteinen SL | 575 | 522 | 53 | 9 |
| PL + alisteinen SL (PL:n sisässä) | 21 | 13 | 8 | 38 |
| PL + SL, joka alkaa relatiivipronominilla | 256 | 229 | 27 | 11 |
| PL + SL, joka alkaa relatiivipronominilla (PL:n sisässä) | 56 | 16 | 40 | 71 |
| PL + SL, joka on kysymyslause | 146 | 86 | 60 | 41 |
| PL + SL, joka on kysymyslause (PL:n sisässä) | 20 | 8 | 12 | 60 |
| SL + SL (toinen alisteinen toiselle) | 154 | 131 | 23 | 15 |
| SL + SL (rinnasteiset) | 71 | 62 | 9 | 13 |
Taulukko 1. Keskeiset pilkkusääntökategoriat sekä oikeiden ja virheellisten tapausten määrät aineistossa.
Pää- ja sivulauseita
Eniten virheitä on siis tapauksissa, joissa kaksi itsenäistä päälausetta on yhdistetty rinnastuskonjunktiolla (23 % kaikista aineiston pilkkuvirheistä). Tällaisia tapauksia on aineiston teksteissä yhteensä 278, joista virheellisiä on jopa 40 %.
Ongelmaksi osoittautui ja-konjunktio. Ja-tapauksia aineistossa on yhteensä 110, joista runsas 80 % on virheellisiä.
6) Myönteiset tunteet parantavat mielenterveyttä ja ihmisestä tulee iloisempi. (→ mielenterveyttä, ja)
Pilkkua ei kuitenkaan tarvita, jos kaksi päälausetta eivät ole itsenäisiä eli jos niillä on yhteinen jäsen (esim. subjekti tai määrite):
7) He keräävät ympärilleen ihmisiä ja luovat verkostoja.
Ja-sanaa seuraava lause ei ole itsenäinen, koska siinä ei ole toistettu yhteistä lauseenjäsentä (tässä he). Tällaisia tapauksia aineistossa on 74, ja niistä virheellisiä on 23 %.
Pää- ja sivulauseen väliin pilkku osataan asettaa verrattain hyvin. Eroja sivulausetyyppien välillä kuitenkin on. Sivulauseet voivat alkaa alistuskonjunktiolla (että, koska jne.), relatiivipronominilla (joka, mikä) tai kysymyssanalla (mikä, kuka, -ko/-kö jne.). Kahden ensimmäisen sivulausetyypin tapauksessa pilkutuksessa onnistutaan 90-prosenttisesti. Seuraavissa pilkutus on kuitenkin epäonnistunut:
8) Uskon että ihmiset muuttuvat ajan myötä kyynisiksi. (→ Uskon, että)
9) Maailmassa on paljon asioita mistä saa tietyillä rajoilla vitsailla. (→ asioita, joista)
Kysymyssanalla alkavan sivulauseen erottaminen päälauseesta osoittautui muita sivulausetyyppejä hankalammaksi. Pilkku on jätetty virheellisesti pois pää- ja sivulauseen välistä 60 %:ssa tapauksista.
10) Kannattaa miettiä kerrottaisiinko vitsiä sen kohteena olevien ihmisten seurassa. (→ miettiä, kerrottaisiinko)
Virkkeen sisällä voi olla myös kaksi yhdistettävää sivulausetta. Jälkimmäinen lause voi olla suhteessa edeltävään alisteinen tai rinnasteinen eli samanarvoinen. Alisteinen sivulause erotetaan sitä hallitsevasta lauseesta pilkulla. Kahden rinnasteisen sivulauseen väliin pilkkua sen sijaan ei tule. Molemmat tapaukset hallitaan aineiston perusteella melko hyvin. Alisteisista sivulauseista (esimerkki 11) virheellisiä on vain 15 %, rinnasteisista 13 % (esimerkki 12).
11) Kommentista riippuen on tietysti ihan ymmärrettävää, että ihminen loukkaantuu jos hänestä vitsaillaan. (→ loukkaantuu, jos)
12) Ihmisten itse pitäisi tietää, että sille [nauramiselle] on oma aika ja paikka, ja se voi tietyissä tilanteissa luoda erittäin huonon sosiaalisen kuvan ihmisestä. (→ paikka ja se)
Rinnasteisten sivulauseiden pilkutus onnistuu siis hyvin, kun taas rinnasteisten päälauseiden virheprosentti on jopa 40. Miksi sivulauseiden rinnasteisuus tunnistetaan paremmin kuin päälauseiden? Vastaus voi löytyä lauseiden rajalta. Aineistossani kahden rinnasteisen sivulauseen välillä on 90-prosenttisesti ja-sana. Voiko kyse yksinkertaisesti olla siitä, että yleisen, mutta virheellisen, käsityksen mukaan ja-sanan eteen ei tarvita koskaan pilkkua?
Sanoja, ei lauseita
Aineistoni virhetapauksista ja niiden yleisyydestä voi tehdä muutamia tulkintoja. Ensinnäkin näyttäisi siltä, että pilkutuksen perusteena ovat sanat eivätkä lauseet: pilkku hahmotetaan usein sanoihin, kuten alistuskonjunktioihin, liittyväksi välimerkiksi. Pilkkusäännöt palauttavat monelle mieleen että, jotta, koska, kun -luettelot. Tämä hypoteesi selittäisi, miksi kahden itsenäisen päälauseen erottamisessa ja tuottaa huomattavasti enemmän ongelmia kuin mutta. Taulukko 2 havainnollistaa eroja eri rinnastuskonjunktioiden välillä, kun ne yhdistävät kahta päälausetta.
| Konjunktio | Oikein | Väärin | Virhe-% |
|---|---|---|---|
| ja | 18 | 92 | 84 |
| mutta | 95 | 5 | 5 |
| sillä | 32 | 2 | 6 |
| vaan | 5 | 2 | 29 |
| eli | 1 | 1 | 50 |
| tai | 0 | 1 | 100 |
| vai | 3 | 2 | 40 |
| sekä | 0 | 1 | 100 |
| eikä/enkä/eivätkä | 14 | 4 | 22 |
Taulukko 2. Oikean ja väärän pilkutuksen osuudet päälauseiden välissä rinnastuskonjunktioittain.
Toinen perustelu liittyy päälauseen keskelle sijoitettuihin sivulauseisiin. Säännön mukaan ne pitää erottaa pilkulla molemmin puolin. Suurin osa virheistä liittyy jälkimmäiseen pilkkuun. Pilkku on siis useimmiten osattu laittaa alistuskonjunktion tai relatiivipronominin joka tai mikä eteen, mutta ei sivulauseen loppuun.
13) Käsitykset siitä, että voiko yksittäisestä ihmisestä tehdä pilkkaa vaihtelevat. (→ pilkkaa, vaihtelevat)
Kolmas perustelu väitteelleni pilkutuksen sanakeskeisyydestä ovat virhe-esiintymät pää- ja sivulauseen rajalla. Nimittäin jos sivulause edeltää päälausetta, virheprosentti nousee 22:een, kun päinvastaisessa tapauksessa se on vain 4,5. Jos sivulause edeltää päälausetta, ei päälauseen alussa olekaan pilkutusvihjeenä toimivaa sanaa että, koska, kun tms.
14) Jos naurulla yritetään loukata jotakuta tahallisesti se ylittää mielestäni hyvän maun rajat. (→ tahallisesti, se)
Seuraava aineistosta poimittu esimerkki havainnollistaa sanaperusteista pilkutusta hieman humoristisestikin. Kirjoittaja lienee oppinut, että joka kuuluu niihin sanoihin, joiden eteen tulee pilkku:
15) Itseironia on kuitenkin taitolaji eikä sitä voi, joka tilanteessa viljellä.
Pilkun käyttöön vaikuttavat toki muutkin tekijät, esimerkiksi virkkeen pituus. Samoin kirjoittajan puheen prosodia voi vaikuttaa. Koska aineistoni tekstien kirjoittajia ei voi haastatella, on kuitenkin mahdotonta tehdä tästä päätelmiä.
Mitä sitten?
Palaan aineistoni merkittävimpään eli itsenäisten päälauseiden väliseen pilkkutapaukseen. Tämän virhetyypin yleisyyteen ovat aiemmin kiinnittäneet huomiota muiden muassa Terho Itkonen (1972) ja Tuukka Lukinmaa (2020). Ilmiö ei siis ole uusi.
Vuosikymmenten mittaan tuotetuista oppimateriaaleista ja opetuksesta huolimatta sama ongelma on ja pysyy. Onko väistämätöntä, että kaikki eivät opi pilkkusääntöjä? Koevastauksissa pilkkuosaaminen erosi oletuksen mukaisesti: korkeamman arvosanan saaneet kokelaat hallitsivat pilkkusäännöt paremmin. Ei kuitenkaan ole niin, että täydet pisteet kirjoitustaidon kokeessa vaatisivat täydellistä pilkutuksen osaamista.
Jos pilkut ovat kirjoittajalla täysin kadoksissa, saattaa tuntua helpolta asettaa pilkku systemaattisesti kaikkien alistuskonjunktioiden eteen. Ratkaisu ei ole pitkäikäinen. Heti, kun tällaisen muistisäännön oppinut kirjoittaja törmää esimerkiksi kahteen itsenäiseen päälauseeseen tai rinnasteisiin sivulauseisiin, on pilkkupeli menetetty.
Lähteitä
Itkonen, Terho 1972: Kielenhuoltomme tehtävistä. – Virittäjä 76. https://doi.org/10.23982/vir.36188(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kantola, Roosa 2025: Pilkkupoloinen. Miten lukiolaiset käyttävät pilkkua? Maisterintutkielma. Helsingin yliopisto. http://hdl.handle.net/10138/598273(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas. 2017. Toim. Salli Kankaanpää, Elina Heikkilä, Riitta Korhonen, Sari Maamies & Aino Piehl. 13., korjattu painos. Kotimaisten kielten keskus.
Lukinmaa, Tuukka 2020: Pilkun käytön norminmukaisuus Yleisradion ja Helsingin Sanomien verkkouutisoinnissa. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002252336(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)