Tämä Kielikellon numero ei anna täsmällisiä ohjeita siinä määrin kuin kaksi ensimmäistä. Pääteemana on puhe- ja kirjakielen suhteen selvittely.
Kirjoitettu kieli on alkuun syntynyt puhutun kuvaksi. Kuitenkin se paljolti elää omaa elämäänsä, koska me yleensä kirjoitamme niin kuin olemme nähneet kirjoitettavan, emme niin kuin olemme kuulleet sanottavan. Siten puhe- ja kirjakieli vuosisatojen mittaan ovat loitonneet toisistaan, vaikka ne toisaalta tietysti aina ovat myös vaikuttaneet toinen toiseensa. Nykyajalle on ominaista puhekielen osuuden lisääntyminen julkisessa kielenkäytössä – erityisesti yleisradio on tässä merkittävä tekijä. Siksi puhe- ja kirjakielen suhde on nyt erityisen ajankohtainen ongelma, ja Kielikello on tahtonut kiinnittää siihen huomiota. Professori Saukkonen selvittelee kirjoituksessaan etenkin puhekielen lauseopillisia poikkeavuuksia. Niitä ei tietenkään ole tarkoitettu miksikään ohjeiksi, mutta sekä kirjoitetun että puhutun kielen käyttäjän on hyvä tietää tämänkaltaisten erilaisuuksien olemassaolo. Maisteri Hämäläinen, joka on tutkinut erityisesti radion puhekieltä, selvittelee niitä äänteellisiä poikkeavuuksia, joita vapaassa puheessa ilmenee, tyylilajeissa, jotka lähenevät arkista keskustelua.
Professori Itkosen molemmat kirjoitukset kohdistuvat kirjakieleen.
Huomautettakoon, että kirjoittajat vastaavat itse kannanotoistaan.