Nykysuomen sanakirjassa mainitaan yhdyssanan alkuosa pääli-, päälli- kartettavana muotona ja suositetaan sen asemesta yhdyssanan määriteosaksi muotoa päällys- tai eräissä tapauksissa ylä-, ulko- tms. Sama ”paremmin”-suositus on myös Terho Itkosen Kielioppaassa.

Samanlainen suositus kuin pääli- tai päälli-muodosta voitaisiin esittää myös muodoista päälly- (tai pääly-) ja päällis- (tai päälis-). Tosin Nykysuomen sanakirjassa mainitaan sanat päälliskangas ja päällisnahka, mutta päällis- onkin näissä tapauksissa päällinen-sanan muoto (päällisenä käytettävä kangas tai nahka). Suositus päällis- > päällys- (esimerkiksi päällispuoli > päällyspuoli) koskee siis vain niitä tapauksia, joiden määriteosa ei ole itsenäinen sana.

Pää(l)li-alkuiset sanat tuntuvat joidenkin kielitajussa olevan aivan neutraalia yleiskieltä. Esimerkiksi Toinen mies kirjoittaa Helsingin Sanomien pakinassaan (20.5.1991): ”Korjaaja huomasi päälirenkaankin niin rikkinäiseksi, että myös se täytyi uusia.” Myös etenkin käsityöalalla on käytetty – ja näkee tai kuulee silloin tällöin edelleen käytettävän – ammattitermeinäkin päälli-alkuisia sanoja, esimerkiksi päällilanka, päälliloimi, päällikaulus, päällikangas, päällikude, päällitikkaus. Sisäturkin vastakohdaksi on syntynyt päälliturkki: ”Ja kun mies ei kehtaa pitää päälliturkkia, on Irma tehnyt minkkivuorisen takin” (Pellervo 15/1988). Normitetussa yleiskielessä ei vastaavaa sanaa ole lainkaan.

Nykysuomen sanakirjan aineskokoelmissa on enemmänkin poimintoja päälli-alkuisista yhdyssanoista. Näitä on muun muassa sekä kansanomaisen että nykyaikaisen rakennustekniikan alalta, esimerkiksi päällikerros, päällilaudoitus, päällilista, päällipinta, päällipuoli. Autoilijat puhuvat päällipesusta ja tarkoittavat sillä auton korin pesua, auton pesua ulkopuolelta.

Suositus korvata päälli- tai pääli-muoto yleiskielessä muulla sanalla ei johdu siitä, että pää(l)li- olisi jonkinlainen yleiskielen turmeltumamuoto. Se on murretta. Samassa tehtävässä kuin pää(l)li-muotoa käytetään murteissa kolmea muuta jo edellä mainittua rinnakkaismuotoa: päällys (myös päälys-), päällis- (myös päälis-), päälly- (myös pääly-). Kaikilla näillä on vanhastaan myös omat levinneisyysalueensa (ks. karttoja). Vaihtelu ll ~ l, joka esiintyy päälli- ~ pääli- ja muissa mainituissa rinnakkaismuodoissa, on murteissa muutenkin varsin yleistä, esimerkiksi täällä ~ täälä, kyllä ~ kylä, tavallinen ~ tavalinen, kiellän ~ kielän jne.

Päällys on sekä yleiskielessä että murteissa myös itsenäinen sana. Päällis-, päälli- ja päälly- sen sijaan esiintyvät vain yhdyssanan alkuosina. Päällis-muotoa vastaava itsenäinen sana on päällinen : päällisen.

Päälli- ja päälly- puolestaan ovat samantapaisia yhdyssanamuotoja kuin esimerkiksi murteiden ali- ~ alu- (alipuoli, alupuoli) ja keski- ~kesku- (keskiosa, keskuosa).

Rinnakkaismuodoista laaja-alaisin murteissa on päällys-. Päällys-alkuisia sanoja esiintyy lähes kaikissa suomen murteissa. Vain Varsinais-Suomessa sekä osassa Uuttamaata, Hämettä ja Satakuntaa ne eivät ole kansanomaisia.

Siellä missä päällys-alkuisia sanoja ei ole käytetty, on vanhastaan käytetty päällis-alkuisia sanoja. Niiden aluetta ovat siis Varsinais-Suomi ja Satakunta. Päällis-alkuisten sanojen alue ulottuu myös Hämeeseen, Kymenlaaksoon ja sen itäiseen naapurustoon, Keski-Suomeen, Savoon, Pohjois-Pohjanmaalle ja Peräpohjolaan asti. Siellä missä karttakuva osoittaa levikin olevan harvahko, on käytössä muukin variantti.

Päälly- on hämäläismurteiden ja kaikkien pohjalaismurteiden sana. Tihein levikki sillä on keski- ja pohjoispohjalaisissa sekä peräpohjalaisissa murteissa.

Samalla tavoin länsisuomalainen kuin päällis- ja päälly-muodot on myös päälli-. Sen pääalueita ovat hämäläis- ja peräpohjalaismurteet.

Murteissa on runsaasti sekä päällys-, päällis-, päälly- että päälli-alkuisia yhdyssanoja: päällyspuoli, päällispuoli, päällypuoli, päällipuoli; päällyshousut, päällishousut, päällyhousut, päällihousut jne. Normitetussa, kaikille yhteisessä yleiskielessä tämmöinen runsaus ei ole tarkoituksenmukaista eikä tarpeellista. Yhdelle tarkoitteelle yleensä riittää yksi ilmaisin. Yksi riittää nimenomaan silloin, kun ei ole tarpeen antaa paikallisväriä tms., kun siis esimerkiksi on kysymys ammattitermeistä.

Vaikka päälli-, päällis- ja päälly-alkuiset yhdyssanat suositetaan normitetussa neutraalissa yleiskielessä korvattavaksi päällys-alkuisilla (tai eräissä tapauksissa ylä-, ulko- tai muualkuisilla), eivät ne täysin hylättäviä ole yleiskielessäkään. Niitä voidaan tarpeen ja harkinnan mukaan käyttää tyylikeinoina – niin kuin muitakin murresanoja.