Yleiskielessä käytetään yleensä verbiä myydä, jonka taivutusmuotoja ovat myy ja myi. Murteissa myydä-verbillä on myös muodot myidä (murteissa esim. myirä) ja myödä (murteissa esim. myörä), jotka taipuvat myidä : myi : myi(i) ja myödä : myö : möi.
Varsinkin vanhemmassa kirjallisuudessa silloin tällöin esiintyvä muoto möi on siis myödä-asuisen verbin menneen ajan muoto; samalla lailla söi on syödä-verbin muoto. Yleiskielessä käytetään yleensä muotoa myi. Muoto möi on sekin edelleen mahdollinen, mutta se on tyyliltään vanhahtava ja murteellinen.
Ostetaan ja myirään
Tarkkarajaisella alueella Etelä-Pohjanmaalla ja eteläisessä Keski-Suomessa sekä näiden eteläisissä lähipitäjissä myydä-verbi on muodossa myidä eli murteissa myirä, myilä ja myi(j)jä. (Murteissa yleiskielen d:tä ei juuri esiinny.) Esimerkkejä löytyy googlaamallakin. Esimerkiksi pohjalaishenkisessä yhdistyksessä Pohojalaasten lupissa on tarkootus verkostootua, teherä kauppaa, ostaa ja myirä – eritoten toistensa kans (www.pohojalaastenlupi.fi/lupi).
Suomen murteiden tutkija ja murrepiirrekartaston laatija Lauri Kettunen on todennut, että alueella, jossa yleiskielen d:n paikalla on murteissa r, on myydä-perusmuoto langennut yhteen eläimen nimityksen myyrä kanssa. Siten on ymmärrettävää, että on pyritty käyttämään selventäviä muotoja, kuten myirä.
Myös Uudenmaan Lapinjärvellä – r-aluetta sekin – on huomattu kahden eri sanan yhteenlankeaminen (homonymia) ja siitä on murjaistu vitsikäs sananparsi: Onks hevoin myyrä sano Porlammin miäs. Nykykielessäkin vitsi on tuttu. Tampereella linja-auton kuljettajia kerrotaan kutsuttavan myyriksi, kysytäänhän heiltä: Onko sulla lippuja myyrä?
Asu myidä taipuu sekä preesensissä että imperfektissä myin. Etelä-Pohjanmaalla imperfekti on kuitenkin erotukseksi preesensistä myiin. Nurmossa on päivitelty naapurin isännän toimia: Sitten se myii ja kluttas (’tuhlasi’) tuan taloonsa.
Myysin ja myjein
Lounaismurteista on tuttu imperfektin si-tunnus: snää kysysi ja mnää sanosi. Näissä murteissa myös myydä-verbin imperfektissä voi olla si. Esimerkiksi Hinnerjoella omistajat myivät talonsa samalla hinnalla kuin sen olivat ostaneetkin: Ne myysiki se samàst hinnast.
Erikoisempi on imperfektimuoto my(j)e(i)n. Lähinnä Lounais-Suomen murteissa on tavallista, että i-vartaloisissa verbeissä, kuten tutkia ja keksiä (taivutus: tutki-n, tutki-vat) on imperfektimuodoissa ei: hän tutkei, hän keksei. Myydä-verbi ei kuitenkaan ole i-vartaloinen, joten muoto my(j)e(i)n on mallin mukaan, analogisesti, syntynyt. Vampulasta on lause: Oikeen satoja kuarmia Anttilakim mye siittä (suopellosta) nauriita. Etelähämäläisistä murteista Nurmijärveltä taas on tieto: Siäl miä sittem myjei ai kaikki mairo siäl pihas.
Lännessä myydään ja idässä myödään
Muoto myödä (taipuu hän myö, imperfektissä möi) kuuluu savolaismurteisiin, ja idästä se on levinnyt osin myös Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalle ja itäiseen Pohjois-Suomeen. Laajasta levikkialueesta huolimatta verbin perusmuodossa yö-diftongillinen muoto lienee kuitenkin harvalle tuttu, sillä hyvin harvoin voi kuulla murremuodon myöjä, myölä tai myörä. Useimmiten kuulee käytettävän muotoa myy(v)vä, jossa yö-diftongi on itämurteiseen tapaan oiennut – samoin kuin perusmuodoissa syy(v)vä ja lyy(v)vä.
Verbin taivutusmuotoihin yö ja öi kuitenkin kuuluvat. Kun mieli muuttuu, Kesälahdella voidaan sanoa: Se o Simo sillä piällä jotta se myöp ja vaihtaa. Leppävirralla kauppiaat kulkivat taloissa: Taloloessa möevät, ei ollu kaappoja koko kylässä. Kainuun murteetkin ovat myödä-aluetta: Puolangalta on sananparsi Parempi aekoa myyväk kun ostoa.
Yleiskielinen taivutus myy, myi esiintyy myös murteissa. Se on levikiltään läntinen. Raumalla vajaasti punnitsevalle myyjälle sanotaan: Älä vae kynssiäs myy! Porissa on kalastettu: Em mää niit siikoi raskinnu yhtää syär, mää myi ne kaikki.
Verbin taustaa
Myydä-verbi tunnetaan kaikissa suomen lähisukukielissä sekä useissa etäsukukielissäkin. Sen varhaista lainautumista indoeurooppalaisista kielistä on pidetty mahdollisena. Esimerkiksi virossa sana on müüa mutta vepsässä mödä. Tämän perusteella on ilmeistä, että suomen länsi- ja itämurteiden erilaisella edustuksella on kauaksi ulottuvat juuret.
Suomen kirjakielessä myydä on esiintynyt Agricolasta alkaen. Vanhan kirjasuomen sanakirjassa Ljungo Tuomaanpojan käsialaa on lause Åsta iocu cartanon eli tontin toiselda, warielkan se tontin ioca möij. Abraham Kollanius sitä vastoin on omassa käännöksessään käyttänyt möi-muodon tilalla muotoa myi.
Lue lisää:
Häkkinen, Kaisa 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, Juva. S. 755–756.
Kettunen, Lauri 1940: Suomen murteet III B. Selityksiä murrekartastoon. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 188, Helsinki. S. 126–127.
Ruoppila, Veikko 1967: Kalevala ja kansankieli. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 284, Helsinki. S. 28–29.
Räikkälä, Anneli 1987: Myi vai möi? – Kielikello 1/1987.
Vanhan kirjasuomen sanakirja(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 38.