1988
Mitä uutta kuuluu?
Irma Nissinen
Suomen kansan kielenaarteisiin kuuluu 1960-luvun alkuun valmistunut suurtyö Nykysuomen sanakirja. Sen yli 200 000 hakusanaa ovat käypää kieltä vielä nykyäänkin. Aikaa kirjan ilmestymisestä on kuitenkin ehtinyt kulua jo kohta kolme vuosikymmentä. Näiden vuosien aikana on ihminen ehtinyt muuttaa yhteisöään ja ympäristöään ja joutunut tahtoen tai tahtomattaan rakennemuutoksen rattaisiin. Sanakirjan yhtenä tehtävänä on pysyä ajan kielen tasalla. Niinpä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielitoimistossa on tekeillä hakusanoiltaan ajantasaistettu suomen kielen sanakirja. työnimeltään Perussanakirja. Maisteri Irma Nissinen, joka on Perussanakirjan toimittajia, kertoo tässä joistakin sanakirjan uusista sanoista ja sanaryhmistä.
Artikkeli
Mitä vikaa Tshaikovskissa ja Shostakovitshissa?
Pekka Sipilä
Joudun työni vuoksi tavan takaa kirjoittamaan venäläisten säveltäjien nimiä. Ongelmani on, etten voi tehdä sitä …
Artikkeli
Onko äidinkieli kauppatavaraa?
Lauri Seppänen
Kielessä käytetään kuvailmauksia ja vierailta aloilta lainattuja sanoja tavan takaa. Usein ne rikastavat ja selkeyttävät mutta toisinaan hämärtävät esitettävää asiaa. Haitallisesta lainattujen ilmausten käytöstä, ”kieliverhosta”, kirjoittaa humanistin hätähuudon Tampereen yliopiston germaanisen filologian professori Lauri Seppänen.¹
Artikkeli
plasebo
Lääketieteen sanastotoimikunnassa on toivottu suomenkielistä vastinetta sanalle plasebo ’potilaalle muka lääkkeenä annettava tehoton aine, näennäislääke’. …
Suomen kielen lautakunta
Pois pannasta
Kielenhuoltajat ovat vuosikausia yrittäneet ohjata käytäntöä siihen, että sanottaisiin maattaa ja kattamus eikä epäsäännöllistä aterimet-johdosta …
Suomen kielen lautakunta
Presidenttipari
Anneli Räikkälä
Erään lehden toimittaja moitti äskettäin palstallaan ajattelemattomia lehtimiehiä, jotka ”käyttävät toistuvasti väärin ilmaisua presidenttipari”. Toimittajan …
Artikkeli
Pääsanan yksikkö ja monikko eräissä attribuuttirakenteissa
Marja Lehtinen
Suomen kielen erikoisuuksien joukossa mainitaan usein yksikön käyttö sellaisissa tapauksissa kuin Suomen ja Ruotsin pääministeri, Kalevan- ja Yrjönkadun kulmassa. Lehtiä lukiessa ja vaikkapa uutisia kunnellessa huomaa kuitenkin, että aivan yleisesti käytetään myös monikkoa: Suomen ja Ruotsin pääministerit, Kalevan- ja Yrjönkatujen kulmassa. Mitä tällaisesta monikon käytöstä on sanottava? Onko se väärin? Onko pelättävissä, että ”epäsuomalainen” monikko valtaa alaa ”suomalaisemmalta” yksiköltä? Tällaisia kysymyksiä pohtii kirjoituksessaan Marja Lehtinen. Tapausryhmittäinen esittely on tarkoitettu niille, jotka kaipaavat perusteluja. Ohjeet ovat tiivistelmänä artikkelin lopussa.
Artikkeli
Rakennemuutoksen merkitysoppia¹
Esko Koivusalo
Julkisuus on Suomessa usein yhden sanan varassa. Takavuosina tällainen sana oli konsensus: kun sen avulla …
Artikkeli
Ravitseminen ja ravitsemus
Irma Nissinen
Ravitsemis ja ravitsemus -sanat näyttävät yhdyssanojen alkuosina alituiseen sekaantuvan toisiinsa. Ravitsemusliikkeelle lähetellään kirjeitä ravitsemisliikkeen sijasta, …
Artikkeli
rebound
Lehtori Kyösti Kelhä oli ehdottanut urheilukielen reboundkiekon ja reboundpallon suomenkielisiksi vastineiksi sanoja paluukiekko ja paluupallo. …
Suomen kielen lautakunta