Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielenhuolto-osaston tehtäviin kuuluu myös nimistönhuolto. Siihen sisältyy muun muassa karttanimistöjen ja kuntien haja-asutusalueiden nimistösuunnitelmien tarkistamista, lausuntojen ja suositusten antamista paikan- ja henkilönnimistä, koulutusta, esitelmiä, radio- ja lehtihaastatteluja, nimiongelmiin vastaamista kirjeitse ja kirjoituksin.

Keskeisin yleisönpalvelumuoto on jokapäiväinen puhelinneuvonta, jolla on osaltaan vakiintunut käyttäjäkunta. Nimineuvonnan toimenkuva ei kuitenkaan ole suurelle yleisölle yhtä selkeä kuin kielitoimiston, sillä uudet soittajat ovat monesti epätietoisia siitä, ovatko he soittaneet oikeaan paikkaan. Kerrataan se tässä vielä: nimineuvonta ei ole osoitetoimisto, josta löytyisi vaikkapa eilisiltaisen poikaystävän osoite – sitäkin on kysytty –, eikä käännöstoimisto, jossa esimerkiksi ammatinnimikkeitä käännetään maailman kielille. Toki neuvomme sen, mistä nämäkin asiat selviävät. Mutta mitä nimineuvonnasta tavallisesti kysytään ja ketkä ovat asialla?

Nimikyselyistä pidetään päiväkirjaa, josta selviää, miltä toimialalta soittaja on, mitä hän on kysynyt ja minkä vastauksen hän on saanut. Seuraava erittely perustuu vuoden 1995 päiväkirjamerkintöihin. Vuonna 1995 nimineuvontaan soitettiin yli 2 000 puhelua. Samalla kysyjällä saattoi kuitenkin olla useita kysymyksiä, esimerkiksi luettelo paikannimistä, joiden kirjoitusasusta hän oli epävarma, tai vaihtoehtoisia etu- tai sukunimiä, joiden sopivuuden hän halusi tarkistaa. Sen vuoksi laskin eri kysymyksiksi vain ne, jotka koskivat eri teemaa. Tällä tavoin kyselyjen määräksi tuli 2 130 kpl.

Ketkä soittivat?

Päiväkirjamerkintöjen perusteella ei voi saada selville kyselijöiden tarkkaa ammattikuvaa tai ikäjakaumaa, mutta seuraavat ryhmät olivat kuitenkin erotettavissa:

Kuvio 1. Nimineuvonnan kysyjien jakauma vuonna 1995.



Valtaosa kyselijöistä oli ”yksityisiä henkilöitä”. Tähän ryhmään sisältyy kuitenkin niin yksityistä mielenkiintoa kuin ammattiapua varten annettuja neuvoja. Tähän ryhmään kirjatut soittajat eivät olleet ilmoittaneet toimialaansa eikä sitä voinut päiväkirjoista päätellä, joten joukosta löytyy varmasti opettajia, lehtimiehiä, koululaisia, eläkeläisiä ynnä muita.

Julkisen sanan – lehdistön, kääntäjien, kustantajien, kielikoulujen – tiedustelut keskittyivät lähinnä ulkomaisiin paikan- ja henkilönnimiin. Suomalaisista nimistä sitä kiinnostivat eniten etunimet.

Julkiset laitokset, kunnat ja yhdistykset tarvitsivat tietoa lähinnä omista nimistään tai muiden julkisten tahojen nimistä, mutta myös ulkomaisista paikannimistä ja tasaisesti muistakin nimiasioista. Seurakunnista, rekisteritoimistoista ja lääninhallituksista kyseltiin lähes pelkästään sitä, täyttävätkö halutut etunimet nimilain vaatimukset.

Matkatoimistojen kyselyt kohdistuivat ulkomaisiin paikannimiin, joiden kirjoitusasun ne halusivat tarkistaa oppaita varten ja matkaesitteisiin. Laskin matkatoimistot tarkoituksellisesti omaksi ryhmäkseen, koska niiden tarpeet muodostavat oman selkeän kokonaisuutensa ja koska ne olivat neuvoa hakeneista yrityksistä selvästi suurin toimiala. Muut yritykset hakivat neuvoa lähinnä yritys- ja tuotenimien aiheuttamiin ongelmiin mutta tarvitsivat apua myös ulkomaisten paikannimien oikeinkirjoitukseen.

Mitä kysyttiin?

Taulukko 1. Kysymysten jakauma vuonna 1995.

Aihe %-osuus lukumäärä
Etunimet 25,3 % 539
Sukunimet 12,4 % 265
Kaava- ja haja-asutusnimet 2,2 % 47
Julkisten laitosten nimet 4,3 % 92
Yritys- ja tuotenimet 4,7 % 101
Kotimaiset paikannimet 8,7 % 185
Ulkomaiset henkilönnimet 6,0 % 127
Ulkomaiset paikannimet 22,3 % 475
Kansainväliset yhteisöt 1,7 % 36
Kansallisuudet, kielet ja
asukkaannimitykset		 3,7 % 78
Muut nimikysymykset 3,1 % 66
Muut kielikysymykset 5,6 % 119
Yht. 100 % 2 130


Asian havainnollistamiseksi olen karkeistanut ryhmittelyn seuraavaan kuvioon.

Kuvio 2. Kysymysten jakauma vuonna 1995.

Kysymysten sisältö

Etunimet. Valtaosa etunimikyselyistä (400 kpl) tuli yksityisiltä henkilöiltä, ja suuri osa (68 kpl) niistä koski nimipäiviä. Kysyttiin, milloin Marje voi viettää nimipäivää, kun sitä ei almanakassa ole, tai kuinka yleinen etunimi Heini on. Tämä almanakkaan kuulumattomien nimien nimipäivättömyys on ongelma, jota ei nähtävästi muisteta ajatella silloin, kun lapselle halutaan nimeä, jota ei vielä kenelläkään muulla olisi. Kysyttiin myös, miten etunimiä Hannah, Pilvi ja Veli taivutetaan, mikä on etunimen Iben sisältö, miten kaksoiskansalaisen etunimi määräytyy, voiko etunimien järjestystä vaihtaa tai kirjoittaa etunimiä yhteen.

Hyvänä kakkosena kysyjistä ovat seurakunnat ja muut rekisteriviranomaiset. Kastetilaisuuteen menossa olevat papit varmistavat, voiko vanhempien haluaman nimen hyväksyä. Myös aktiiviset vanhemmat voivat ottaa selvää etunimen taustasta ja nimen sopivuudesta ennen kuin ilmoittavat sen papille tai väestörekisteriin. – Käykö Pellava tytön nimeksi? Entä Halla tai Harma?

Sukunimet. Suomalaisissa sukunimissä pulmia aiheuttavat taivutus ja oikeinkirjoitus. Myös sukunimien sisältö kiinnostaa, ja harvinaisen nimen haltijat kyselevät silloin tällöin sukunimien suojaamisesta. – Miten aakkostetaan sukunimet von Kleist ja von Hertzen? Miten joulutervehdykseen kirjoitetaan sukunimiosa, kun toisella puolisolla on yhdistenimi, toisella ei? Miten taivutetaan sukunimeä Artto? Kun lapsi rekisteröidään, saako hän espanjalaisen isänsä kaksoissukunimen vai suomalaisen äitinsä nykyisen espanjalaisen yhden sukunimen? Onko Mäkisen puoliso Mäkiskä vai Mäeskä? Voiko nykyisen sukunimen tilalle ottaa isoisän sukunimen? Voiko vuonna 1795 esiintynyt venäläinen nimiasu Haju olla karjalainen sukunimi?

Kotimaiset paikannimet. Kiinnostus kotimaisiin paikannimiin rajoittui myös lähes yksinomaan yksityisiin kansalaisiin, joskin jonkin verran tiedusteluja tuli myös julkiselta taholta, lehdistöstä ja kääntäjiltä. Kysyttiin muun muassa nimien kirjoitusasua, taivutusta, sijaintia, sisältöä, vieraskielisiä vastineita, jopa nimenvalintaa viitoitukseen. Kysyttiin esimerkiksi Suomen kaupunkien nimien lyhenteitä, kuinka kirjoitetaan Manner-Suomi, mitä olisi suomeksi Källträsk, mitä tiedetään Keuruun nimestä Murhaniitty, mikä on Kalannin nimen etymologia.

Kaava- ja haja-asutusalueiden nimet. Kysymykset koskivat lähinnä uutta osoitetarpeisiin laadittua tiennimistöä, josta olivat yhtä hyvin kiinnostuneita paikalliset asukkaat kuin julkiset tahot. Neuvoa haettiin kirjoitusasun valintaan, esimerkiksi siihen, kuinka kirjoitetaan Paavo Kolin katu. Huolta oli aiheuttanut myös se, että teidennimiä oli annettu paikallisia asukkaita kuulematta ja perinteistä nimistöä syrjäyttäen.

Julkisten laitosten ja rakennusten nimet. Näistä nimistä kyselivät yksityishenkilöiden lisäksi tiedotusvälineet, kääntäjät ja jonkin verran viranomaiset itsekin. Tutkimuslaitokset ja hallinnolliset keskustoimistot kysyivät laitostensa nimien taivutusta ja oikeinkirjoitusta. Kysyttiin myös, mitä on Sámi Allaskuvla suomeksi ja norjaksi, miten suhtautua nimeen Helsinki Filharmonia, kuinka kirjoitetaan tulli- ja pakkahuone rakennustaiteellisena nähtävyytenä, monumenttina tai käsitteenä suunnitelmissa.

Tuotteiden ja yritysten nimet. Tämän aihepiirin nimet askarruttivat eniten yrityksiä itseään, joskin soittajissa oli myös yksityishenkilöitä. Ongelmia aiheuttivat esimerkiksi suomen kielen kannalta hankalaksi osoittautunut taivutus tai ääntäminen. – Kuinka taivutetaan postimyyntiliikkeen nimeä Ellos? Miten merkitään taivutuspäätteet nimeen Myllykoski Paper? Mitä näkökohtia on otettava huomioon satamayhtiön nimen valinnassa?

Ulkomaiset henkilönnimet. Ulkomaisia henkilönnimiä tarvitsevat työssään lähinnä viranomaiset, tiedotusvälineet ja tietoteosten tekijät. – Mikä on Tanskan kuningattaren nimen kirjoitusasu? Kuinka liettualaisten poliitikkojen nimiä taivutetaan? Entä nimiä Tuglas ja Savisaar? Kumpi on oikein, Gaddafi vai Khaddafi? Miten Egyptin faraoiden nimet olisi suomenkielisessä tekstissä kirjoitettava?

Ulkomaiset paikannimet. Ulkomaisten paikannimien osuus nimineuvonnassa on varsin keskeinen. Näiden nimien korrektius on tärkeää etenkin tiedotusvälineille, viranomaisille, yrityksille, kääntäjille ja matkatoimistoille. – Kuinka kirjoitetaan Venäjän federaatio? Mikä on Moldovan saksankielisen nimen Moldau suku? Onko kaupungin nimi Kišinjov vai Chișinău? Miten Bangladeshin pääkaupungin nykyinen nimi kirjoitetaan? Kumpi on oikein, Viro vai Eesti? Mikä oli Togon nimi ennen itsenäistymistä? Mikä on nykyään nimeltään se Beringinsalmen saari, joka on ruotsiksi Kopparön? Miten Jakarta äännetään? Millaisissa yhteyksissä voi käyttää nimeä Lvov, Lviv tai Lemberg? Onko nimelle Passy suomalaista vastinetta? Myös nimien sisältöön ja englanninkielisiin kirjoitusasuihin haluttiin selvyyttä.

Kielten, kansallisuuksien ja asukkaannimitykset. Näitä kyselivät yksityisten ihmisten ja kääntäjien lisäksi tiedotusvälineiden ja viranomaistahon edustajat. – Miten kielten nimet, vienankarjala ja aunus, kuuluvat englanniksi? Mikä olisi intiaaniheimon nimi suomessa, kun se on ranskassa Nez-Percé? Mitä kieltä tarkoittaa ”donga”?

Muita kysymyksiä. Muuntyyppisiä kysymyksiä voinevat valaista seuraavat päiväkirjapoiminnat: Miten kirjoitetaan Israelin filharmonisen orkesterin nimi? Mitä tarkoittaa EU:ssa käytetty nimitys Atlantin kaari? Mikä on suomalainen vastine englannin ilmaukselle European Patent Office? Miten kirjoitetaan ”pekkaspäivät”, ”pekkasvapaat” ja Pekkas-sopimus? Kirjoitetaanko Internet isolla vai pienellä alkukirjaimella ja miten sitä taivutetaan?

Ja olipa muuan herra Kaliforniasta tiedustanut erään henkilön puhelinnumeroakin.

Valtaosan puhelinneuvonnasta vievät henkilönnimikysymykset, kotimaisia nimiä koskevista kysymyksistä noin 63 %. Taustalla on paitsi tarve saada tietoa itselle tai lapselle aiotusta nimestä, myös nimilain vaatimus ”muodoltaan ja kirjoitustavaltaan kotimaisen nimikäytännön mukaisesta” nimestä. Huomattava on myös ulkomaisten paikan- ja henkilönnimien osuus, missä heijastuu uutisviestintä.

Jokapäiväisessä kielenkäytössä esiintyvät nimet ovat nykyään huomattavalta osaltaan eri tarkoitteiden nimiä kuin vielä muutamaa vuosikymmentä aiemmin. Maaseutuelinkeinot ovat kehittyneet ja maalla asuminen vähentynyt. Perinteisiä paikannimiä ei käytetä yhtä taajaan kuin ennen. Tilaa ovat vallanneet urbaanin kulttuurin nimet, yritys- ja tuotenimet sekä maailmamme avartumisen myötä ulkomaiset paikan- ja henkilönnimet. Puhumme vähemmän Kuoppapellosta, Hartailanladosta, Jänisportista, Tallisuosta, Suorannan talosta tai naapureistamme tyyliin Lehto-Vepsu, Kiukaukelo ja Sika-Miina. Sen sijaan puheessamme vilahtelevat Kaisaniemenkatu, Nelostie, loma-Koli, Finnair, Merita, ICL, Voyager ja Yamaha. Saatamme mainita useammin pääministeri Lipposen nimen kuin kotipitäjän kirkkoherran nimen. Liikepankkien pääjohtajien nimet ovat koko kansalle yhtä tuttuja elleivät tutumpia kuin oman asuinpaikan pankinjohtajan nimi. Naapurikylän isäntien nimien ohella tai sijasta puhumme nyt sujuvasti vaikkapa Kofi Annanista tai Salman Rushdiesta. Mansikin, Helunan ja Valkon sijasta työpaikkakeskusteluissa ovat tavallisempia Mikro-Mikko, TEHY ja työsuhde-Volvo. Kaikki tämä heijastuu myös puhelinneuvonnan arkipäivään, jossa kotimaisten paikannimien osuus on yllättävän pieni.

Kirjallinen neuvonta

Jakauma ei kuitenkaan kerro nimistönhuollosta koko totuutta, sillä nimineuvontaa annetaan myös kirjeitse. Myös jotkut kunnat ovat tarkistuttaneet osoitenimiehdotuksensa nimistöyksikössä. Vuonna 1995 laadittiin kirjevastauksia 63. Lisäksi valtion, kuntien ja seurakuntien viranomaisille sekä yrityksille ja yksityisille annettiin yhteensä 21 lausuntoa. Nimistöyksikön tehtäviin kuuluu myös toimiminen nimiasiantuntijana ulkopuolisissa elimissä, monenlainen käytännön nimitiedon välittäminen sekä kansainvälinen toiminta. Neuvonnan tarve tuskin vähenee, sillä maailma ei pysy paikallaan. Vuonna 1996 puhelinkyselyjä kertyi nimistöyksikköön 2 280, kirje- ja sähköpostivastauksia lähetettiin 104, ja lausuntoja laadittiin 23.

Yksi nimistöyksikön tutkija tarkistaa täyspäiväisesti karttanimistöä. Maastokartat eli entiset peruskartat ovat monelle ”virallisten nimien” lähde. Myös monien muiden karttojen nimistö nojautuu niihin.

Nimineuvonnan arkipäivä on asiakaspalvelua, jossa neuvojan on hetkessä siirryttävä yksittäisen ihmisen nimiongelmasta päivänpolitiikan keskuksiin tai ”maailman ääriin”. Sodat, vallanvaihdokset, pakolaisuus, tulvat ja maanjäristykset, pommiattentaatit ja uudet löydöt tai keksinnöt nostavat hetkessä esiin nimiä, jotka eivät ole ennestään yleisesti tiedossa tai helposti käsikirjasta noukittavissa. Nimien maailma on laaja, ja nimineuvojan on osattava suunnistaa sen kaikilla alueilla, maankamaralta tähtitaivaalle. Yleisiä ohjeita on tosin julkaistu kielenoppaissa ja mm. Kielikellossa, mutta yhä kansainvälistyvä maailma tuo päivittäin eteemme uusia asioita, joihin on etsittävä ratkaisua järjen, ammattitaidon ja eri alojen asiantuntijaverkoston varassa.