Tässä jutussa tarkastellaan toisaalta tapauksia, joissa lauseen verbiin on valittu monikkomuoto merkitysperustein: ”kaksi lasta lähtevät” (yleiskielessä kaksi lasta lähtee) ja ”osa nuorista syrjäytyvät” (yleiskielessä osa nuorista syrjäytyy). Toisaalta tarkastellaan tapauksia, joissa monikko onkin valittu muotoperustein: ”hoitajat ovat rokotettu” (yleiskielessä hoitajat on rokotettu). Lauseen alussa oleva monikollinen ilmaus (hoitajat) on tässä siis vaikuttanut siihen, että verbikin on pantu monikkoon; passiivilause on hahmottunut osittain aktiivilauseeksi.
Jutun pääosat ovat seuraavat:
- ”Kaksi lasta lähtevät”
- ”Osa nuorista syrjäytyvät”
- ”Hoitajat ovat rokotettu”
”Kaksi lasta lähtevät”
Aktiiviset kielentarkkailijat ovat lähettäneet yleiskielitalkoisiin havaintoja lukusanailmauksen yhteydessä esiintyvästä monikollisesta predikaattiverbistä (”kaksi lasta lähtevät”), jollaisia on tavattu erityyppisistä teksteistä, myös uutisista. Moni arvelee monikkomuodon yleistyneen aivan viime vuosina. Havainnoitsijat eivät ole suhtautuneet ilmiöön pelkästään neutraalisti. Hämmennystä on aiheuttanut sekin, että piirrettä ei voi perustella sillä, että se olisi tavallinen myös arkisessa puheessa:
”Toivon, että Kielitoimisto lähettää lehdille asiasta oikeinkirjoitusohjeen. Väärää tapaa ei voi perustella edes puhekielellä. Puhekielessä ei sanota noin. Toimittajat yrittävät liikaa, kun muistavat koulusta, että jotakin tästä koulussa opetettiin, ja muistavat väärin.”
Monet nykyisin yleistyvät kirjoitetunkin kielen piirteet ovat alkuaan puhekielisiä tai tyyliltään arkisia, mutta tämä monikkomuotoisen verbin käyttö tekee poikkeuksen. Eräs talkoolainen osunee ainakin osittain oikeaan monikon käytön syitä pohtiessaan: ”Jos puhuja yrittää puhua oikein huoliteltua kieltä, tämä virheellinen muoto lipsahtaa mukaan.”
Tapaukset ovat esimerkiksi tällaisia:
Lapsuudenystävä Albert Gustafsson on mitä ilmeisemmin ollut esikuvana Toven Albert-nimiselle novellille kirjassa Kuvanveistäjän tytär (1968). Novellissa kaksi pientä lasta lähtevät merelle itserakennetulla lautalla. (moomin.com) (Yleiskielessä: lähtee)
Rakenteessa on lukusanan sisältävä useaa tekijää tms. tarkoittava subjekti (kuten kaksi pientä lasta). Lukusana on yksikössä (kaksi), ja perustapauksessa verbi (lähtee) mukautuu yleiskielessä muodoltaan juuri siihen. Tyypillisesti kyseessä on esittelevä ilmaus, joka kertoo ikään kuin uutisena, mitä mainittu määrä tekijöitä tekee. Näin myös seuraavassa otsikossa:
Kolme kirppismuodin ammattilaista kertoo, mitä vaatteita suomalaiset ostavat nyt (is.fi/menaiset)
Tässä ikään kuin poimitaan ammattilaisten joukosta muutama ja todetaan heistä jotain. Alan ammattilaisten kokonaismäärä jää avoimeksi; se ei edes ole tekstiyhteydessä olennaista. Verbi on siis odotuksenmukaisesti yksikössä.
Tällainen esittelevä poimintailmaus voi sisältää myös ja-rinnastuksen, kuten seuraavissa esimerkeissä. Silti verbi on yksikkömuotoinen:
Noin sata yläkoululaista ja henkilökunnan jäsentä viettää joulun karanteenissa (otsikko, ilkkapohjalainen.fi)
Tutkimuksessa hyödynnettiin Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneiden kohorttia. Yhteensä 2 239 kohorttiin kuuluvaa miestä ja 2 917 naista osallistui seurantatutkimukseen 46 vuoden iässä. (oulu.fi)
Kaikki kolme lasta lähtevät
Monikkomuodon leviämiseen vaikuttanee osaltaan se, että lukusanan sisältävän rakenteen predikaattiverbi voi tietyissä tapauksissa olla monikollinen myös yleiskielessä. Tämä on mahdollista silloin, kun kyseessä on tyhjentävästi eli jäännöksettömästi koko puheena oleva joukko. Tuo ’koko joukon’ merkitys pohjautuu tuttuuteen tai määräisyyteen joko edeltävän tekstiyhteyden tai yleisen maailmantietouden perusteella. Tällöin ilmauksessa on usein määritteenä rajaava sana nämä, ne, nuo tai kaikki tai joukkoa muutoin tarkentava monikollinen ilmaus, kuten mainitut, paikalla olleet:
Nämä kolme Helsingin pörssin osaketta ovat nyt kaikkien huulilla. (kauppalehti.fi) (Jutussa esitellään nuo kolme.)
Myynnissä kahdeksan tyylikästä paritalohuoneistoa. – – Kaikki kahdeksan huoneistoa ovat saunallisia paritaloja. (etuovi.com)
Osastolla olleet kolme hoitajaa joutuivat toimimaan tilanteessa yksin palokunnan tuloon saakka. (turvallisuustutkinta.fi) (’kaikki paikalla olleet hoitajat’)
Tyhjentävästi esitetään myös seuraavat yleiseenkin tietämykseen pohjautuvat määrät. Genetiivi-ilmaus (EU:n, Aleksis Kiven) ennen lukusanaa vahvistaa tulkintaa koko kyseeseen tulevasta joukosta:
EU:n 27 jäsenmaata ovat päässeet sopuun Yhdysvaltojen kanssa käytävien vapaakauppaneuvottelujen lähtökohdista. (is.fi) (’kaikki 27, enempää ei ole’)
Aleksis Kiven seitsemän veljestä saivat persooniin pohjaavat viittomanimet (otsikko, savonsanomat.fi) (’kaikki 7, enempää ei ole’)
Tällaiset rajaavat määritteet (kuten genetiivi-ilmaus tai nämä) eivät kuitenkaan aina ole lauseen pintatasolla läsnä, mutta silti lukusanailmaus voi olla tulkittavissa tutuksi tai määräiseksi edeltävän tekstiyhteyden tai yleisen tietouden perusteella. Tuttuus ja määräisyys ovatkin siis suhteellisia, tulkittavia seikkoja. Tämä näkyy myös ilmauksissa, joissa on mukana superlatiivinen määrite (kuten kolme parasta). Ne voidaan tulkita joko määrää esitteleviksi tai tyhjentäviksi, joten predikaattiverbikin voi olla yksikössä tai monikossa:
Kummankin erän viisi parasta eteni finaaliin, ja lisäksi viisi nopeinta sai paikan aikojen perusteella. (kestavyysurheilu.fi) (Myös: etenivät, saivat.)
Aitajuoksun finaalin tulokset tarkentuivat maalikamerakuvan tarkastelun jälkeen. Kolme parasta saivat saman ajan 7,91 – –. (lapinkansa.fi) (Myös: sai.)
Horjunnalla pitkä perinne
Kuten esimerkit osoittavat, moni kielenkäyttäjä valitsee joskus verbin monikkomuodon muulloinkin kuin tunnetun joukon tai tyhjentävän viittauksen tehtävässä. Tähän vaikuttaa osaltaan lukusanailmaukseen sisältyvä monikollinen merkitys. Tällaista merkityspainotteista mukautumista onkin tässä ilmaustyypissä esiintynyt pitkään.
Siihen kiinnitettiin enemmälti huomiota jo 1800-luvun lopulla. Suomen kielen professori Arvid Genetz otti nimittäin ilmaustyypin monikkomuotoisen verbin esille eräässä juhlapuheessaan vuonna 1900, kun hän arvioi silloisen yleiskielen tilaa ja sen mahdollisia tulevia muutoksia. Hän uumoili alati yleistyvän monikollisen verbin perusteella, että lukusanailmauksen yhteydessä ”predikaatti pyrkisi yksikkösäännöstä kokonaan vapaaksi”.
Usein yksikkö- ja monikkomuotoisen predikaattiverbin ilmaisemat vivahteet ovat varsin hyödyllisiä.
Pyrkimyksistään huolimatta predikaatti tuskin pääsee lukusanarakenteessa ”kokonaan vapaaksi” yksikkömuodosta. Monessa yhteydessä yksikkö- ja monikkomuotoisen predikaattiverbin ilmaisemat vivahteet ovat nimittäin varsin hyödyllisiä. Aina ei siis olekaan yhdentekevää, onko kyseessä lukumäärän sisältävä esittelevä poiminta (Viisi opiskelijaa saapui kokeeseen myöhässä) vai tyhjentävästi koko puheena oleva joukko (Kurssin viisi opiskelijaa saapuivat kokeeseen myöhässä).
Raja on joka tapauksessa sumea, eikä verbin lukua koskeva käyttösääntökään voi siksi olla tiukka. Sen sijaan seuraavaksi esiteltävässä ilmaustyypissä (osa nuorista, joukko opiskelijoita) verbin yksikkömuotoa koskeva käyttösääntö olisi kielen rakenteen näkökulmasta suoraviivainen, mutta silti yhä useampi valitsee monikon.
”Osa nuorista syrjäytyvät”
Tänä monin tavoin poikkeuksellisena pandemia-aikana on ollut erityistä tarvetta uutisoida esimerkiksi siitä, mitä osa jostain joukosta (osa nuorista, joukko hoitajia) tekee tai ajattelee tai missä laajuudessa vaikkapa jotain ikä- tai ammattiryhmää koetellaan. Näissä ilmauksissa on kyse useasta ihmisestä, mutta lauseen predikaattiverbi on yleiskielessä yksikössä: osa nuorista syrjäytyy, joukko hoitajia on huolissaan. – Yleiskielitalkoisiin on kuitenkin lähetetty monia havaintoja monikollisesta verbistä. Eräs talkoolainen totesi monikkomuodon suuntaavan ”viittaussuhteet keturallallei”.
Ilmaustyypissä osa nuorista on kokonaisuuden rakenteellisena pääsanana yksikkömuotoinen osa. Jos osa nuorista on lauseessa tekijää tarkoittavan subjektin tehtävässä, predikaattiverbi mukautuu sen pääsanan yksikölliseen muotoon: osa (nuorista) pärjää hyvin.
Vastaavasti kokonaisuuden osaa tarkoittavat myös sanat kolmannes, neljäsosa, loppuosa, valtaosa, enemmistö (nuorista), vähemmistö sekä esimerkiksi määränilmaus 25 %. Yleiskielitalkoisiin on lähetetty havaintoja näiden yhteydessä käytetystä monikollisesta predikaattiverbistä:
Uuden koulun opettajien vastauksissa kirjoitettiin paljon yhteistyön merkityksestä. Osa uuden koulun opettajista olivat koulun aloitusvaiheesta asti tehneet yhteisopettajuutta ja yhteistyön merkitys korostui heidän vastauksissaan. (trepo.tuni.fi) (Yleiskielessä: oli)
Tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista ovat täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että haluaisivat olla mahdollisimman vastuullisia kuluttamisessa. (avainlippu.fi) (Yleiskielessä: on)
Aikaisemmassa [osiossa] selvisi, että 43 % vastaajista ovat käyttäneet valokuvaamon palveluita. (opinnäyte) (Yleiskielessä: on käyttänyt)
Talkoohavaintojenkin mukaan erityisen tavallista monikkomuotoisen verbin esiintyminen on nykyään sanan puolet yhteydessä. Monikollisesta muodostaan huolimatta se kuuluu yleiskielessä yksiköllisen predikaattiverbin saavien ilmausten joukkoon. Eräs talkoolainen toteaa: ”Piirre [monikkomuoto] tuntuu yleistyneen nopeasti noin vuodessa. Sitä ennen tätä kuuli tai näki harvemmin.”
Jopa puolet kihtiin sairastuneista eivät tarvitse pitkäaikaista lääkitystä. (terveyskyla.fi) (Yleiskielessä: ei tarvitse)
Kyselystä selvisi, että lähes puolet yksityissektorilla työskentelevistä opiskelijoista saivat vähintään liiton suosituspalkkaa. (lakimiesliitto.fi) (Yleiskielessä: sai)
Monikollinen verbi puolet-sanan yhteydessä näyttää olevan melko tavallinen hyvinkin erityyppisissä asiateksteissä.
Lisäksi havaintoja on lähetetty monikollisesta verbistä, jota on käytetty sellaisten joukkoa tarkoittavien sanojen kuin joukko ja ryhmä yhteydessä. Eräs talkoohavainnon lähettäjä harmittelee, että piirre ”särähtää pahasti korvaan”.
Joukko yliopisto-opiskelijoita saivat tänään mukavan yllätyksen tililleen. (uniresta.fi) (Yleiskielessä: sai)
Ryhmä lääkäreitä Saksassa yrittävät saada huomiota maan suojavarustetilanteeseen. (is.fi) (Yleiskielessä: yrittää)
Ei ole ihme, että piirre saattaa särähtää. Ovathan joukko ja ryhmä subjekti-ilmauksen rakenteellisia pääsanoja, joiden yksikkömuotoon myös predikaattiverbin tulisi mukautua. Monikko on siis lauserakenteen näkökulmasta epäkieliopillinen, mutta sekään ei tunnu estävän piirteen yleistymistä. Monikollinen merkitys pyrkii tässäkin jyräämään yksikkömuodon.
”Hoitajat ovat rokotettu”
Talkoisiin on lähetetty lukuisia havaintoja myös ilmaustyypistä ”Hoitajat ovat rokotettu”, jossa lauseenalkuinen monikkomuotoinen ilmaus (hoitajat) on tavallaan hahmotettu tekijää tarkoittavaksi subjektiksi:
Lukihäiriön osalta otetaan huomioon lausunnot, jotka ovat hankittu 16-vuotiaana tai sen jälkeen. (aalto.fi) (Yleiskielessä: jotka on hankittu)
Tällä lomakkeella voit siirtää laskusi eräpäivää, mikäli aiemmat laskusi ovat maksettu. (seinajoenenergia.fi) (Yleiskielessä: aiemmat laskusi on maksettu)
Talkoolaisten mukaan tätä ”oudolta vaikuttavaa rakennetta” voi ”havaita lähes päivittäin”. Lisäksi ”on hämmästyttävää, että yhä useammin kyseessä on kokenut toimittaja”.
Monikon valikoitumiseen lienee syynä myös jonkinlainen hyperkorrektius eli oletetun oikean muodon ”ylitavoittelu”: koska yleiskielessä monikollinen subjekti (hoitajat) vaatii verbinkin monikkoon (ovat huolissaan), valikoituu verbin muodoksi usein monikko myös silloin, kun lauseen alussa oleva monikkomuotoinen ilmaus ei olekaan tekijä (”hoitajat ovat rokotettu”). Tällöin ei huomata, että hoitajat onkin lauseessa kohdetta tarkoittavan objektin tehtävässä ja että lause vastaa kysymykseen ”mitä on tehty?” Vastauksessa hoitajat on rokotettu verbi rokottaa on siis passiivissa, ja sen aikamuotona on mennyttä aikaa ilmaiseva perfekti (on rokotettu; vrt. passiivin preesens: hoitajat rokotetaan).
Osittain lauseen hahmottamista saattaa hankaloittaa se, että eräässä läheisessä lauserakenteessa monikko onkin mahdollinen: esimerkiksi lauseessa Hoitajat ovat ylityöllistettyjä sana hoitajat toimii subjektina ja verbi on sen mukaan monikossa, samoin kuin lauseen lopun kuvailevakin ilmaus (ylityöllistettyjä).
Passiivi- ja aktiivilauseen sekamuotin yleistymiseen vaikuttaa joka tapauksessa sekin, että mitä enemmän jotain piirrettä teksteissä näkee, sitä herkemmin se tarttuu myös omaan tekstiin. Usein nähty kirjallinen malli siis vaikuttaa, halusimmepa tai emme. Tämä sekamuotti ei kuitenkaan ole yleiskielen suosituksen mukainen.
Kirjallisuutta
Genetz, Arvid 1900: Katsaus suomen kielen käytäntöön vuosisadan lopussa. Esitelmä Suomen Tiedeseuran vuosijuhlassa 29.4.1900. – Öfversigt af Finska Vetenskaps-societetens förhandlingar XLII. 1899–1900, Helsingfors.