Asia, joka meillä on ollut aina keskuudessamme, tuntuu näköjään vasta silloin oikein syntyvän, kun se saa uuden nimen (kuinka toiselta tuntuukaan harjoittaa prosessikirjoittamista kuin vain kirjoittaa, vaikka kyse on samasta asiasta) tai kun se ylipäänsä saa nimen, niin kuin on laita tämän kirjoituksen aiheen ”cross trainingin”.
Liikunnanohjaaja Pentti Hiltusen teoksesta Cross training (Otava 1992) käy ilmi, että termi tarkoittaa monen eri liikuntamuodon harjoittamista kunnonkohennukseksi. On mielenkiintoista, että asia, joka ei näihin asti ole mikään asia ollutkaan – nimittäin että kuntoilija yksipuolisuutta välttääkseen harrastaa useampia lajeja – on nyt yhtäkkiä ”päivän sana” ja ”suuren suosion saavuttanut” (niin kuin kirjan takakannessa sanotaan), kun se on saanut nimen, hienon ja ulkomaankielisen.
Voi olla turha yritys tarjota suomenkielistä vastinetta termille, jonka yksi oikeutus käyttäjäpiirissään on englannin kielen luoma muodikas tunnelma. Kirjan tekijä Pentti Hiltunen joka tapauksessa pohtii tätäkin vaihtoehtoa (mts. 7): ”Cross training on englanninkielinen termi ja kääntyy hieman kankeasti suomeksi: ristiin- tai ristikkäisharjoittelu ei kuulosta kovin sujuvalta suomelta. Paras siis puhua paremman puutteessa vain cross trainingistä ja muistaa, että se tarkoittaa monipuolista harjoittelu- ja liikuntaohjelmaa, johon kuuluu kaksi tai useampia toisiaan täydentäviä liikuntamuotoja.”
Hiltunen on oikeassa siinä, että ristiin- tai ristikkäisharjoittelu ei kuulosta kovin sujuvalta suomelta. Mutta eihän ole pakko pitäytyä alkukielisen termin kirjaimellisiin käännöksiin. Ehdotan ”cross trainingin” suomenkieliseksi vastineeksi sanaa monilajiharjoittelu, joka kuulostaa sujuvalta suomelta ja selittää itse itsensä – ainakin Hiltusen määritelmän rajoissa.