Kysymys: Nimi Nooa tuntuu niin mieluisalta pojalle ristimänimeksi. Voiko sen antaa muodossa Noah? Miten sitä taivutetaan?
Vastaus: Vanha raamatullinen nimi on ollut käytössä muodoissa Noa, Nooa ja Noah. Nooak ei ole saanut meillä kannatusta. Taivutuksen kannalta näistä varianteista Noah on hankalin, sillä perusmuoto tulee lausutuksi [nooa], onhan sananloppuinen h aika hankala suomalaisen ääntää. Kirjoitusasu on englannin ja saksan mukainen, ja niissä kielissä nimi äännetään [nou 
] ja [nooa]. Kielikellossa 2/1985 on ohje, jonka mukaan r ja h -loppuisten vierasnimien taivutusmuodoissa äännetään loppukonsonantti ja päätteet liitetään siihen sidevokaalin avulla. Siis nimet äännetään niin kuin kirjoitetaan: Noah : Noahin : Noahia : Noahiin. Jos joku ääntääkin o:n pitkäksi, tullaan sekamuotoon, joka ei noudata oikein suomen kielen sääntöjä, mutta ei johdonmukaisesti vierasnimienkään taivutusohjeita. Annettua ohjetta, poikkeusta yleisohjeesta, voi noudattaa suomalaisen pojan nimessä suomenkielisessä ympäristössä, mutta jos nimenkantaja on ulkomaalainen, tuntuisi luontevalta noudattaa vierasnimien taivuttamisen yleisohjetta: kun nimi loppuu konsonanttiin, joka ei äänny, kirjoitetaan konsonantin jälkeen heittomerkki ja pääteainekset. Siis Noah’n [nooan] : Noah’a [nooaa] : Noah’an [nooaan].
Nimineuvonnan päiväkirjoista koonnut Pirjo Mikkonen