Sähköpostiviesteissä ja Internetin keskustelupalstoilla käytettävä kieli on synnyttänyt omanlaisensa merkkikielen, ns. hymiöt (englanniksi smiley). Ne ovat muutamasta kirjoitusmerkistä, yleensä välimerkeistä, muodostettuja merkkijonoja, joilla kirjoittaja voi tekstin lomassa ilmaista tunnetta, äänensävyä, mielialaa tms. Merkkejä on vuosien mittaan kehittynyt lukuisia, ja niistä on julkaistu selittäviä luetteloita. Hymiöt on luettava pää kallellaan, jolloin ne muistuttavat kasvojen ilmeitä. Esimerkiksi hymiö :-) merkitsee, että kirjoittaja on iloinen, :-( merkitsee surullisuutta (pakinoitsija Bisquitin mukaan se onkin myrtiö). Silmäniskulla eli hymiöllä ;-) voi vihjaista keskustelukumppaneille, ettei sanottua kannata ottaa tosikkomaisesti. Hymiöissä kukkii huumori: ulkonäköään voi luonnehtia vaikka merkillä (:-) ’kalju’ tai =:-) ’punkkari’.
Ehkä uudenlainen merkkikieli kertoo jotain verkkokeskustelun ja -kielen luonteesta: se on usein nopeatempoista ja kielikin on vapaamuotoisempaa kuin kirjoitettaessa asiatekstiä paperille. Keskustelu käydään kirjoittaen, mutta se muistuttaa osin puhetta. Puheessa mielialoja ja tunteita on helppo ilmaista ilmein ja äänensävyin, joita hymiöt kirjoitettaessa välittävät nopeammin kuin sanat.