Maistuisiko teillekkin hernekkeitto vai teillekin hernekeitto?

Kysymys

Opin jo kansakoulussa, että ilmaus tule tänne äännetään ”tulet tänne”. Taannoin havaitsin, että myös nominien allatiivissa on sama ääntämistapa, esimerkiksi ”teillekkin”, ”minuller riittää”. Missä muissa yhteyksissä tämä ääntämisen tapa esiintyy?

Vastaus

Loppukahdennus, rajapidennys, jäännöslopuke… tällä äänneilmiöllä on monta nimeä. Isossa suomen kieliopissa sitä kutsutaan rajageminaatioksi. Mitä rajageminaatiolla oikein tarkoitetaan ja millaisissa yhteyksissä se esiintyy?

Rajageminaatio on puheessa esiintyvä ilmiö, jossa vokaalipäätteistä sanaa seuraavan sanan tai liitteen alkukonsonantti kahdentuu eli geminoituu – äännettäessä kuuluu siis kaksoiskonsonantti eli geminaatta:

menep pois
tulet tänne
tuleppa tänne
pitääkö sinnekkin mennä
​​​​​​​huonekkaan ei ollut siisti

Koska myös liitepartikkelin alkukonsonantti voi kahdentua, on hyvä olla tarkkana, ettei kahdentunut konsonantti lipsahda kirjoitettuun yleiskieleen. Edellisten esimerkkien kirjoitusasut ovat siis: tulepa tänne, sinnekin, huonekaan.

Rajageminaatio esiintyy muun muassa seuraavissa muotoryhmissä:

• yksikön 2. persoonan imperatiivi- eli käskymuoto

syör ruokasi, teel läksysi

• verbien kieltomuodot

älkää syököv vielä (aktiivin imperatiivi- eli käskymuoto)
eivät lienel lähellä (aktiivin potentiaalimuoto)
ei lähdetäk kotiin (passiivin indikatiivi- eli väitemuoto)

Ainoastaan konditionaalimuodossa (ns. -isi-muodossa) rajageminaatiota ei kaikkien puheessa kuule – on siis tavallisempaa sanoa ei tultaisi sinne kuin ei tultaisis sinne.

• verbin perusmuoto eli A-infinitiivi

juodav vettä, voitko viedär roskat

• tuote-sanan tavoin taipuvat e-loppuiset substantiivit

lääkel loppui, vaatemmerkki

• -lle-loppuiset eli allatiivimuotoiset sanat

annan teillel lahjan

• kolmannen persoonan omistusliite -nsa, -nsä

koiransak kanssa, tekemänsät työ

Lisäksi rajageminaatio kuuluu -sti-loppuisiin, -nne-loppuisiin ja -tse-loppuisiin adverbeihin:

kauniistil lauloi
tuonnem mentiin
​​​​​​​​​​​puhelimitsej juteltiin

Myös joissain yksittäisissä sanoissa ja ilmauksissa voi esiintyä rajageminaatiota; tällaisia ovat esimerkiksi kiinniv veti ja tervettuloa.

Edellä mainitut sananmuodot ovat tyypillisimpiä rajageminaation esiintymäpaikkoja. Satunnaisemmin sitä esiintyy muun muassa komitatiivissa (kauniinek kukkineen), -tu-/-ty-partisiipissa (on tehtyk kunnolla), -lti-adverbeissä (tarjottiin kosoltir ruokaa) ja sanoissa kolme ja irti (kolmel lasta, laske irtis siitä!). Näissä tapauksissa ääntäminen voi vaihdella puhujittain.

Rajageminaatiota voi varsinkin murteittain esiintyä lisäksi myös silloin, kun jälkimmäisen sanan alussa on vokaali (esim. ota’ ’omena). Tällöin ääntämyksessä kuuluu tietynlainen katkoäänne, niin sanottu glottaaliklusiili, joka on yleinen erityisesti savolais- ja pohjoispohjalaisissa murteissa. Termi glottaali viittaa kurkunpäähän ja siellä sijaitsevaan artikulaatio- eli puheentuottopaikkaan.

Mistä sitten johtuu, että suomen kielessä rajageminaatiota ylipäänsä on? Syy löytyy kielihistoriasta ja tarkemmin siitä, että jotkin nykykielessä vokaaliin päättyvät sanat ovat aiemmin loppuneet konsonanttiin (k-, h- tai t-äänteeseen). Ajan saatossa nämä konsonantit ovat vähitellen kadonneet, mutta eivät kuitenkaan aivan kokonaan, sillä puhuttuun kieleen niistä on jäänyt jäljelle rajageminaatio. Samaa tarkoittava termi jäännöslopuke onkin siksi hyvin kuvaava, joskin termi rajageminaatio on nykyisin käytössä yleisempi.

Lue lisää

Iso suomen kielioppi:

§ 34 Mitä rajageminaatio on? Rajageminaatiolliset muototyypit(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

§ 35 Rajageminaatio murteissa(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

§ 36 Mitä glottalisaatio on?(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Kielitoimiston ohjepankki:

Kirjoitus- ja ääntöasu: sanopas vai ”sanoppas”?(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)