Tornionjoki ja Perämeri ovat läsnä Lounais-Lapissa ja näkyvät myös paikannimissä. Kuva: Aarno Isomäki. Vastavalo.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen paikannimiä Peräpohjola, Peräpohja, Länsipohja, Kemi–Tornio ja Meri-Lappi. Käsittelen sekä nimien historiaa että niiden nykykäyttöä. Kirjoitusta varten olen tutkinut, millaisissa asiayhteyksissä nämä alueennimet esiintyivät internetissä ja mediassa vuonna 2024. Lisäksi tarkastelen nimien oikeinkirjoitusta ja pyrin antamaan suosituksia niiden käytöstä.
Verkkolähteiden käytön lisäksi olen haastatellut sähköpostitse neljää paikallista asukasta. Kriteerinä haastatteluun osallistumiselle oli, että henkilö asuu parhaillaan Lounais-Lapissa ja on asunut siellä suurimman osan elämästään. Haastatteluissa kysyin, mihin alueeseen paikannimet haastateltavien mielestä viittaavat, millaisia mielikuvia ne herättävät ja käyttävätkö haastateltavat nimiä itse. Pyysin heitä vastaamaan kysymyksiin omien tietojensa ja mielikuviensa pohjalta hakematta tietoa verkosta tai muista lähteistä. Koska haastateltavien määrä on pieni, ovat heidän vastauksensa lähinnä suuntaa antavia lisätietoja. Niiden perusteella ei voi tehdä yleistyksiä nimiin liittyvistä nykykäsityksistä.
Historiallinen Peräpohjola
Nimellä Peräpohjola ja aiemmin myös nimellä Peräpohja on viitattu historiallisen Pohjanmaan maakunnan pohjoisimpaan osaan, erityisesti Tornionjoen ja Kemijoen keski- ja alajuoksun tietämille. Nykyään Peräpohjola kuuluu Lapin maakuntaan. Sittemmin lakkautetussa läänijaossa Peräpohjola kuului 1700-luvun lopulta vuoteen 1938 Oulun lääniin ja siitä eteenpäin Lapin lääniin.
Peräpohjolaan lasketaan yleensä kuuluvan useita kuntia myös Lounais-Lapin ulkopuolelta. Esimerkiksi vuonna 1963 julkaistussa Otavan isossa tietosanakirjassa Peräpohjolaan sisällytetään seuraavat kunnat: Simo, Ranua, Posio, Salla, Kemijärvi, Kemijärven maalaiskunta, Rovaniemi, Rovaniemen maalaiskunta, Kolari, Pello, Ylitornio, Karunki, Alatornio, Tervola, Tornio, Kemi ja Kemin maalaiskunta.
Peräpohjolasta kirjoitetaan säännöllisesti 1800-luvun sanoma- ja aikakauslehdissä. Esimerkiksi Kaiku-lehdessä kirjoitettiin vuonna 1884 Rovaniemen olevan ”Peräpohjolan keskipisteessä” ja siksi sopiva markkinapaikka. Oulun lehdessä puolestaan julkaistiin vuonna 1885 ilmoitus, jossa kehotetaan maanviljelyn harjoittajia kokoontumaan Tornion kaupungin raatihuoneeseen hyväksymään toimikunnan tekemä ehdotus säännöiksi ”Perä-Pohjolan Maamies Seuralle”.
Peräpohjolan koko, vaihteleva asema maakunta- ja läänijaossa sekä alueen maantieteelliset ja kulttuuriset ominaispiirteet ovat vaikuttaneet siihen, että 1900-luvullla sen on myös ajateltu olevan oma maakuntansa. Esimerkiksi Suomenmaa-teoksessa (1931) mainitaan, että Oulun läänin pohjoisosa on tapana jakaa kahteen maakuntaan, Peräpohjolaan ja Lappiin. Myös Otavan ison tietosanakirjan (1963) ja myöhemmän Suomenmaa-teoksen (1967) maakuntajaoissa on mukana Peräpohjola. Vielä vuonna 1992 julkaistussa Nykysuomen tietosanakirjan osassa 2 (Maat ja paikat) Peräpohjola on mainittu maakuntana:
– – historiallisen Pohjanmaan maakunnan pohjoisin osa. Peräpohjola on nykyään lähinnä luonnonmaantieteellis-historialliselta pohjalta muodostunut maakunta, joka käsittää Lapin läänin eteläosan Perämeren pohjukasta Sallaan ja Tornionjokilaaksossa Kolariin asti.
Vuoden 1967 Suomenmaassa kuitenkin todetaan myös, että sen mainitsemat maakunnat ovat historiallisia maakuntia pienempiä, epävirallisia ja osin rajoiltaankin epämääräisiä. Lisäksi todetaan, että Peräpohjolasta ”voidaan nimetä vielä pienempiä alamaakuntia, kuten valtakunnan itärajalla Peräpohjolassa ja osaksi Lapin alueella sijaitseva harvaan asuttu Koillismaa ja länsirajalla vuoteen 1809 Ruotsiin kuulunut Tornionjokilaakso”. Kun nykymaakunnat nimineen määriteltiin valtioneuvoston päätöksessä vuonna 1998, oli Peräpohjola kuitenkin osa Lapin maakuntaa, ei oma maakuntansa.
Vuoden 1931 Suomenmaassa kuvataan Peräpohjolan ja Lapin rajan häilyvyyttä eri alueiden asukkaiden paikallisidentiteettiin liittyvissä käsityksissä. Kirjan mukaan ”Peräpohjolan ja Lapin rajana pidetään tavallisesti hallinnollista kihlakunnan rajaa, joskin Kemin kihlakuntaan kuuluvat Kolari ja Kuolajärvi monissa suhteissa on samalla tapana asettaa Lapin pitäjien asemaan”. Lisäksi huomautetaan, että Lapin eteläosien asukkaat pitävät Lappina vasta ”perimmäistä” saamelaisaluetta, jonka asukkaat puolestaan pitävät Kittilää ja Sodankylää jo ”Suomena”. Etelän asukkaiden mielikuvissa Lappi taas esiintyy kaukaisena ja vähän sadunomaisena ja sen raja pyrkii siirtymään liikaa etelään.
Kirjassa mainittu Kuolajärvi viittaa Sallaan ennen Neuvostoliitolle tehtyjä luovutuksia. Edelleen voi kuulla väittelyä siitä, onko Peräpohjola tai jokin Peräpohjolaan kuuluva kunta Lappia vai ei.
Peräpohjola nykykielenkäytössä
Vaikuttaa siltä, että Peräpohjolan ydinalueen käsitetään edelleen olevan juuri Lounais-Lapissa, Perämeren rannikon tuntumassa. Esimerkiksi keskustapuolueella on Kemissä Peräpohjolan piiritoimisto ja Rovaniemellä Lapin piiritoimisto, vaikka perinteisesti Rovaniemikin on Peräpohjolaa. Maaseudun asukkaita ja yrityksiä tukevan Peräpohjolan Leader -nimisen yhdistyksen toimialueeseen kuuluvat puolestaan Simo, Kemi, Keminmaa, Tervola, Ranua ja Rovaniemi.
Nykyään nimeä käytetään erityisesti silloin, kun käsitellään erilaisia historiaan tai kulttuuriin liittyviä ilmiöitä. Puhutaan esimerkiksi Peräpohjolan kansallispuvusta ja peräpohjalaisista murteista. Torniossa järjestetään myös vuosittain Peräpohjolan markkinat, joiden mainostetaan tarjoavan aikahypyn 1900-luvun alkupuolen Tornioon. Tervolassa on Peräpohjola-seura ja Rovaniemellä Peräpohjolan sukututkijat. Peräpohjolan opistollakin on pitkät perinteet: se on toiminut Torniossa jo vuodesta 1898.
Peräpohjolaa tai Peräpohjaa voidaan käyttää myös maantieteellisissä ja geologisissa konteksteissa. Esimerkiksi ilmausta Peräpohjolan aapasuot käytetään soiden luokittelussa. Yle taas uutisoi syyskuussa 2024, kuinka Geologian tutkimuskeskus tutkii Peräpohjolassa kriittisten raaka-aineiden saatavuutta alueen kallioperästä. Uutisen mukaan Ylitorniosta Tervolaan ulottuu runsasmalminen Peräpohjan liuskejaksoksi kutsuttu alue.
Myös haastateltavien näkemykset vahvistavat tuntumaa siitä, että Peräpohjola on nykykäsityksissä erityisesti kulttuurihistoriallinen nimi, joka yhdistyy ensisijaisesti alueen lounaisosiin. Esimerkiksi 60-vuotias torniolainen toteaa mieltävänsä Peräpohjolan Pohjois-Pohjanmaan ja varsinaisen Lapin väliseksi alueeksi, jolle vaurautta ovat tuoneet aluetta halkovat kolme suurta jokea (Tornionjoki, Kemijoki ja Simojoki). Näin puolestaan kuvailee 67-vuotias simolainen, joka on syntynyt Kuivaniemellä, mutta asunut viimeiset 40 vuotta Simossa:
Oman käsitykseni mukaan Peräpohjola on Perämeren pohjukan rannikkoseutu Simosta Tornioon saakka ja myös jonkin matkaa Tornionjokivartta ylöspäin sekä myös Tervolan alueelle asti. Alue ei välttämättä rajoitu kuntarajoihin, vaan enemmänkin historiaan ja kulttuuriin. – – Peräpohjola tuo mieleeni alueen historian ja sen miten historia näkyy tällä alueella. Oma asuinkylänikin on peräpohjalaista perinnemaisemaa. Myös peräpohjalainen murre on antanut oman värinsä alueelle. – – Arkielämässä ei juurikaan tule käytettyä Peräpohjola-nimeä, mutta kun kyse on oman asuinalueen historiasta ja kulttuurista, niin peräpohjalaisuus nousee esiin.
Nimi Peräpohjola näyttää poikkeavan nykyisistä oikeinkirjoitussuosituksista. Jos jälkiosa Pohjola katsotaan paikannimeksi, tulisi nimi periaatteessa kirjoittaa muodossa ”Perä-Pohjola”. Toisaalta pohjola voidaan tulkita myös pienialkukirjaimiseksi sanaksi, jolla viitataan pohjoisiin seutuihin yleisesti. Lisäksi nimi on vanha, ja yhdysmerkin käytön ohjeistus on ollut horjuvaa vielä 1900-luvun alussa. Alueesta aiemmin käytetty nimimuoto Peräpohja lienee vaikuttanut Peräpohjolan oikeinkirjoitukseen. Peräpohjassa on jälkiosana yleissana pohja, jonka merkityksiä ovat ’perä, perukka, sopukka’ ja ’pohjoinen’. Näin ollen yhdysmerkitön kirjoitustapa Peräpohja on suosituksen mukainen.
Länsipohjan tarkoittama paikka vaihtelee
Nimi Länsipohja on viittauskohteeltaan selvästi Peräpohjolaa suppeampi. Sillä viitataan nykyään etupäässä suomenkielisten asuttamaan alueeseen Tornionjoen ja Muonionjoen varrella, Suomen ja Ruotsin rajan molemmin puolin. Historiallisesti nimellä Västerbotten ~ Länsipohja on tarkoitettu Ruotsin vallan aikaista Perämeren rannikon maakuntaa, joka ulottui Uumajan seudulta Kemijoelle. Esimerkiksi vuonna 1913 Otavan tietosanakirjassa nimelle annetaan vielä pelkästään jälkimmäinen selitys Ruotsin maakunnasta.
Suomen maakunnaksi Länsipohjaa kuvataan vuoden 1931 Suomenmaa-kirjassa:
Myös läntistä rajaseutuamme, Tornionjoen aluetta voidaan pitää, kuten etenkin sen omat asukkaat tekevät, erikoisena, asutuksellisilta ja historiallisilta oloiltaan yhtenäisenä maakuntana, Länsipohjana.
Vuonna 1963 ilmestyneessä Otavan isossa tietosanakirjassa Länsipohjalle annetaan Ruotsin maakunnan ja läänin lisäksi kaksi muuta selitystä: ”entisen Västerbottenin maakunnan Suomeen liitetystä osasta joskus käytetty nimitys” sekä ”Pohjois-Ruotsin suomalaisten asuma-alueesta käytetty nimitys”.
Vaikka nimeä Länsipohja on käytetty lehdistössä jo 1800-luvulla, sitä on kritisoitu historiattomuudesta verrattuna nimeen Peräpohjola. Lounais-Lapin kaupungeista Tornio kuuluu Länsipohjaan, mutta Kemi puolestaan historiallisesti ei. Silti myös pelkästään Kemissä tai Länsipohjan ydinaluetta huomattavasti laajemmalla alueella toimivien tahojen nimissä saatetaan käyttää Länsipohjaa, kuten kemiläisen yrityksen nimessä Länsipohjan kirjapaino ja paikallisyhdistyksen nimessä Länsipohjan keliakia. Yhdistys toimii Länsipohjan lisäksi Kittilässä, Kemissä, Simossa ja Iin Kuivaniemellä. Torniolainen haastateltava mainitsee hänelle tutun Länsipohjan yleisurheilupiirin, johon niin ikään kuuluu urheiluseuroja aina Muoniosta Simoon saakka.
60-vuotiaalle torniolaiselle haastateltavalle nimen historia lienee jossain määrin tuttu. Torniolainen mieltää Länsipohjaan kuuluvaksi koko pohjoisimman Perämeren rannikkoalueen (myös Kemin) sekä Tornionjokilaakson niin Suomen kuin Ruotsinkin puolella. Ruotsin puolella hän toteaa alueen (Västerbotten) yltävän pidemmälle etelään. Hän kertoo myös käyttävänsä nimeä itse.
Sairaanhoitopiirin nimi muovaa käsityksiä Länsipohjasta
Muiden haastateltavien vastauksista käy hyvin ilmi, miten vahvasti viranomaisten paikannimien käyttö voi vaikuttaa käsityksiin nimen tarkoittamasta alueesta. 41-vuotias kemiläinen toteaa, ettei hän itse käytä Länsipohja-nimeä muuten kuin puhuessaan Länsipohjan keskussairaalasta. 67-vuotias simolainen kertoo niin ikään nimen tuovan mieleen erilaiset laitokset ja yritykset. Hän käsittää nimen viittaavan kuuteen kuntaan, joita ei tarkemmin erittele. 44-vuotias torniolainen sen sijaan täsmentää Länsipohjaan kuuluvien kuntien olevan Tornio, Kemi, Keminmaa, Simo, Ylitornio ja Tervola. Lisäksi hän toteaa, että ”Kemissä on Länsipohjan keskussairaala, jonka nimen vuoksi termi Länsipohja ja sen kunnat ovat tuttuja”.
Näihin käsityksiin Länsipohjan kattamasta alueesta lienee vaikuttanut 1990-luvulta vuoden 2022 loppuun toiminut Länsipohjan sairaanhoitopiiri. Se koostui edellä mainituista kuudesta kunnasta. Sairaanhoitopiirin alue poikkeaa kuitenkin olennaisesti siitä alueesta, johon perinnäinen paikannimi Länsipohja ensisijaisesti viittaa: Tornionjokilaakson kunnat Ylitornio, Pello, Kolari ja Muonio puuttuvat siitä kokonaan. Vaikuttaa siltä, että kun nimellä Länsipohja on perinteisestikin ollut useita toisistaan poikkeavia viittauskohteita, on viranomaisen käyttötapa entisestään muuttanut käsitystä nimen tarkoittamasta alueesta.
Mediassakin Länsipohja mainitaan vuonna 2024 toistuvasti lähinnä sairaalan nimen yhteydessä. Sen lisäksi on vain muutamia yksittäisiä mainintoja. Maaseudun tulevaisuus -lehdessä on esitelty Länsipohjan alueen ravi- ja hevoshistoriaa käsittelevää kirjaa, ja Kulttuuritoimitus-nimisessä verkkomediassa mainitaan, että Länsipohjan murre tuo Rosa Liksomin Unohdettu vartti -kirjan tarinoihin ylimääräistä lisää.
Sävyltään virallinen Kemin–Tornion alue
Rinnasteinen ilmaus Kemin–Tornion on käytössä esimerkiksi nimissä Kemin–Tornion seutukunta ja Kemin–Tornion merimieskirkko. Seutukuntaan kuuluvat Kemi, Keminmaa, Simo, Tervola ja Tornio. Usein viitataan myös epämääräisemmin Kemin–Tornion alueeseen, kuten kirjan nimessä Kemin–Tornion alueen linnut. Kemin, Tornion ja Savonlinnan kaupunkien yhteisessä kannanotossa sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemaan sairaalaverkkoa koskevan selvitykseen (2024) on muun muassa seuraavanlaisia viittauksia:
Itä-Savo ja Kemi-Tornio ovat maantieteellisesti rikkonaisia alueita ja pitkät etäisyydet vaarantaisivat akuuteissa tilanteissa hoitoon pääsyn ja potilasturvallisuuden.
Savonlinnan ja Kemi-Tornion seutu ovat historiallisesti vanhoja vientiteollisuuden sekä vahvan pk-teollisuuden alueita ja niiden työpaikkojen merkitys alueiden elinvoimaan on todella suuri.
Ilmauksien Kemin–Tornion seutu ja Kemin–Tornion alue viittauskohde ei ole aivan yksiselitteinen. Viranomaiskonteksteissa tarkoitettaneen usein seutukunnan muodostavien kuntien kokonaisuutta, mutta on mahdollista, että toisinaan viitataan esimerkiksi pelkästään Kemin ja Tornion kuntiin.
Mediassa ilmausta Kemin–Tornion (eri tavoin kirjoitettuna) käytetään hyvin harvakseltaan. Maininnat liittyvät usein julkishallinnon toimintaan. Esimerkiksi Lapin Kansan uutisessa uudesta Kemin kirkkoherrasta mainitaan ”Kemin–Tornion rovastikunta”, kun taas elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tiedotteessa käsitellään ”Rovaseudulle ja Kemi-Tornioon” keskittyviä yrityshankkeita. Lisäksi Lapin poliisi kertoo Lapin Kansan uutisessa huumelöydöistä Rovaniemen ja ”Kemi-Tornion alueelta”. Mediaseurannan haaviin on kuitenkin jäänyt myös yksi paikallisidentiteettiin kytkeytyvä maininta. Maansiirtoyrityksen omistaja toteaa haastattelussa, kuinka ”Kemi-Tornio alue on meille tärkeä ja rakas paikka”.
Oletukseni oli, että ilmaus Kemin–Tornion esiintyisi varsinkin viranomaisteksteissä ja että se olisi sävyltään neutraali. 67-vuotias simolainen kirjoittaakin, että nimitys Kemin-Tornion alue/seutu tuo hänen mieleensä ensisijaisesti elinkeinoelämään, koulutukseen ja talouteen liittyvän yhteistyön. Haastateltavista 60-vuotias torniolainen toteaa kuitenkin ilmauksen Kemin–Tornion alue olevan hänelle ”vieras ajatus”. Hän perustelee näkemystään sillä, että alueiden poliittinen suuntaus on varsin vastakkainen.
Meri-Lappi syntyi markkinointitarkoituksiin
Meri-Lappi on hyvin nuori paikannimi, josta ei ole tietoa vuonna 2007 julkaistussa Suomalaisessa paikannimikirjassa, Kansalliskirjaston digitaalisessa sanomalehtiaineistossa eikä 1900-luvun painetuissa tietosanakirjoissa. Nimi esiintyy nykyisin muun muassa Meri-Lapin kehittämiskeskuksen nimessä. Keskuksen verkkosivujen mukaan se on Kemin, Tornion ja Haaparannan kaupunkien sekä Keminmaan, Simon, Tervolan ja Ylitornion kuntien vapaaehtoinen yhteistyöelin. Keskuksen toimialueena on siis Kemin–Tornion seutukunta sekä lisäksi Ylitornio ja Ruotsin Haaparanta. Wikipedian mukaan Meri-Lappi vastaa kuitenkin alueeltaan Kemin–Tornion seutukuntaa, joten Ylitornion ja Haaparannan asema jää lähteiden valossa epäselväksi.
Mielenkiintoista on, että kehittämiskeskus on aiemmin ollut nimeltään Kemin–Tornion talousalueliitto, vuodesta 1991 Kemin–Tornion alueen kehittämiskeskus ja vuodesta 2014 alkaen Meri-Lapin kehittämiskeskus. Kehittämiskeskus kirjoittaa verkkosivuillaan myös Meri-Lapin seutukunnasta, vaikka seutukunnan nimi on virallisesti Kemin–Tornion seutukunta.
Kehittämiskeskuksen nimen muutokset ja virallisesta poikkeava paikannimen käyttö seutukunnan nimessä kertovat nimen Meri-Lappi nopeasta yleistymisestä. Lapin Kansassa 30.9.2020 julkaistun mielipidekirjoituksen mukaan nimi on keksitty 1980-luvulla kemiläisessä mainostoimistossa. Kirjoittajan mukaan eläkkeellä oleva mainosyrittäjä Leo Härkönen kertoi nimen alkuperästä keväällä 2020 Facebook-ryhmässä ”Tornio, sanoin ja kuvin”. Härkösen mukaan nimen taustalla oli Kemin–Tornion matkailijayhdistyksen toimeksianto markkinoida aluetta niin, että se yhdistyisi kansainvälisesti vetovoimaisempaan Lappiin. Mielipidekirjoituksen laatija toteaa, että suurin osa alueen väestöstä ei hyväksy nimeä ja että Pohjanlahden perukan alueesta olisi syytä palata käyttämään nimeä Peräpohjola.
Kauniiksi koettu nimi valtaa alaa
Meri-Lappi on nykyään yleinen muun muassa yritysten ja yhdistysten nimissä. Esimerkiksi Länsipohjan musiikkiopisto muutti nimensä Meri-Lapin musiikkiopistoksi vuonna 2017: ”Nimen vaihdos on ollut ilmassa jo muutaman vuoden. Idea siihen tuli opettajakunnalta, joka totesi Meri-Lapin kuvastavan paremmin toiminta-aluettamme ja tunnettavuuttamme.”
Meri-Lappia käytetään myös huomattavasti Peräpohjolaa ja Länsipohjaa yleisemmin mediassa. Vuonna 2024 nimi esiintyi esimerkiksi seuraavissa asiayhteyksissä:
Meri-Lapissa lintujen kevätmuutto alkoi tiputellen – kylmä sää hidasti luonnon sykähdyttävimpiin ilmiöihin kuuluvan ilmiön alkamista. (Lapin Kansa 27.3.2024)
Kemin palloseura jatkaa parhaillaan Meri-Lapin alakouluissa, esikouluissa ja päiväkodeissa Liikuntahetki-kiertuetta, joka tavoittaa tänä keväänä noin 3 500 lasta. (Yle 9.4.2024)
Meri-Lapissa [talvirenkaiden vaihdon] sesonki alkoi Ruokasen mukaan tällä viikolla. (Ilta-Sanomat 9.10.2024)
Myös viranomaisista ainakin Ilmatieteen laitos, Lapin poliisilaitos ja Tornion kaupunki ovat vuonna 2024 käyttäneet paikannimeä Meri-Lappi. Sen avulla on muun muassa varoitettu huonosta ajokelistä ja tiedotettu niin uimarantojen käyttökiellosta kuin pääsiäisen hälytystehtävistä.
Lappi-nimen käyttö nykyisen Lapin maakunnan eteläosista herättää edelleen jonkin verran kritiikkiä. Jotkut ovat sitä mieltä, että maakunnan rajoja on venytetty keinotekoisesti etelämmäs ja oikea Lappi alkaa vasta Peräpohjolan pohjoispuolelta. – Nykyiseen Lapin maakuntaan kuuluvat siis sekä historiallinen Lapin maakunta että historiallisen Pohjanmaan maakunnan pohjoisosat.
Haastattelemani paikalliset asukkaat suhtautuvat nimeen Meri-Lappi poikkeuksetta positiivisesti. He myös käyttävät nimeä itse. 41-vuotias kemiläinen kutsuu nimeä kotoisaksi. Hänelle meri ja Lappi ovat tärkeitä asioita, ja hän on ylpeä saadessaan asua sekä merenrannalla että Lapissa. Vastaavasti 60-vuotiaalle torniolaiselle nimi on vahvasti osa hänen paikallisidentiteettiään: ”Meri on kulkenut mukana läpi elinkaareni.”
67-vuotias simolainen muistelee edellä mainitun Lapin Kansassa julkaistun mielipidekirjoituksen tapaan, että nimen synty liittyy alueen imagon muuttamiseen houkuttelevammaksi uusille asukkaille, yrittäjille ja matkailijoille. Simolainen sanoo kokevansa, että hän asuu maantieteellisesti Lapissa, mutta kulttuurisesti ja historiallisesti asuinalue on kuitenkin peräpohjalainen. Tästä huolimatta hän kertoo tottuneensa nimeen Meri-Lappi sen vakiinnuttua. Hän myös toteaa nimen olevan hyvin kohdettaan kuvaava. 44-vuotias torniolainen puolestaan painottaa, että hänen mielestään Meri-Lapin kuuluisi kattaa vain ne kunnat, joilla on Perämeren rannikkoa.
Haastateltavien suhtautuminen tukee Lapin Kansan vuonna 2020 järjestämän kyselyn tuloksia. Lehti kysyi tuolloin verkkosivuillaan, mikä on paras nimi Lounais-Lapin alueelle: Meri-Lappi, Peräpohjola vai Länsipohja. Kyselyn 735 vastaajasta 63 % piti parhaana nimeä Meri-Lappi, 26 % nimeä Peräpohjola ja 11 % nimeä Länsipohja.
Mikä nimi sopii mihinkin asiayhteyteen?
Nimet Peräpohjola ja Länsipohja ovat perinnäisiä paikannimiä, jotka sopivat erityisesti historiallisiin ja kulttuurisiin asiayhteyksiin. Esimerkki toimivasta nimen käytöstä on Ylen uutisessa (6.4.2024), jonka mukaan ”Peräpohjalaisessa hirsitalossa Tervolassa häärää joukko japanilaisia matkailijoita ohrarieskaa ja kampanisuja leipoen”.
Perinnäisiä nimiä voi käyttää myös yhdistyksiä, yrityksiä ja viranomaisia nimettäessä. Tällöin on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, mihin alueeseen nämä perinnäiset paikannimet vakiintuneen käsityksen mukaan viittaavat. Voi olla harhaanjohtavaa käyttää nimeä Länsipohja, jos toimialue jatkuu myös pitkälle Kemijoen yläjuoksulle tai sen kaakkoispuolelle. Esimerkiksi Länsipohjan sairaala sijaitsee täpärästi Länsipohjaksi kutsutun alueen ulkopuolella. Samalla historiallista Länsipohjaa suppeamman toimialueen nimeäminen Länsipohjan sairaanhoitopiiriksi vaikuttaa jo muokanneen joidenkin paikallisten asukkaiden käsitystä paikannimen viittauskohteesta.
Vastaavasti nimen Peräpohjola käyttö sellaisessa kontekstissa, jossa toimialueena on vain muutaman kunnan muodostama alue, voi tuntua nimen omimiselta liian suppeaan käyttöön. Viittauskohteeltaan laajaa nimeä voi siis olla hankala käyttää paikallisempien yhdistysten ja yritysten nimissä. Jo vuonna 1967 ilmestyneessä Suomenmaa-teoksessa mainittu ”alamaakunnan” nimi Koillismaa lieneekin Peräpohjolaa yleisempi Peräpohjolan itäisten kuntien yhdistysten ja yritysten nimissä. Esimerkiksi Koillismaan palveluyhdistys toimii Kuusamon kaupungissa ja sen lähikunnissa.
Lounais-Lapin keskuskunnat sisältävä rinnasteinen ilmaus Kemin–Tornion (tai Kemin ja Tornion) on valtakunnallisesta näkökulmasta katsottuna sävyltään asiallinen ja informatiivinen. Se sopii hyvin esimerkiksi erilaisiin viranomaisten ja hankkeiden nimiin sekä ajankohtaisista ilmiöistä viestimiseen. Nimen viittauskohde ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen, koska ilmauksella Kemin–Tornion voidaan viitata vain Kemin ja Tornion kuntiin tai laajemmin Kemin ja Tornion ja niitä ympäröivien kuntien alueeseen. Kahta kuntaa laajempaan alueeseen viitattaessa selkeintä olisi käyttää ilmausta Kemin–Tornion seudun tai Kemin–Tornion alueen. Jos viitataan tarkasti viiteen seutukunnan muodostavaan kuntaan, voidaan käyttää nimeä Kemin–Tornion seutukunta.
Lounais-Lapin alueennimet ja niiden käyttö havainnollistavat hyvin niin paikannimistömme kerrostumia, nimien viittauskohteiden limittymistä kuin kielen muutostakin.
Nimi Meri-Lappi on syntytavaltaan ja siksi myös sävyltään kaupallinen nimi. Se ei ole vakiintunut perinnäinen paikannimi, eikä sen käyttöä siksi ole suositettu esimerkiksi viranomaisten nimissä. Nimi Meri-Lappi on kuitenkin kovaa vauhtia yleistymässä ja jopa vakiintumassa. Tämä johtunee sen kauniiksi mielletyn merkityksen lisäksi siitä, että sille on koettu olevan tarvetta. Ajatusviivan sisältävä Kemin–Tornion on oikeinkirjoitukseltaan hankala, kun taas nimet Länsipohja ja Peräpohjola viittaavat osin eri alueisiin kuin Meri-Lappi, jolloin niiden sopivuus nimissä jakaa helposti mielipiteitä. Meri-Lappi saattaa tuntua näiden vaihtoehtojen rinnalla helpolta valinnalta.
Nimi Meri-Lappi ei kuitenkaan sekään ole kaikissa tapauksissa yksiselitteinen. Tervola ja Ylitornio lasketaan yleensä kuuluviksi Meri-Lappiin, vaikka kummassakaan kunnassa ei ole merenrantaa. Lisäksi Meri-Lappi saattaa yhdistyä merisaamelaisiin (aiemmin merilappalaiset), jotka saavat elantonsa pohjoisen Jäämeren rannoilta. Jäämeri saattaa siis joidenkin mielessä yhdistyä Lapin alueeseen luontevammin kuin Perämeri.
Lisäksi on hyvä ottaa huomioon, että nimeä Lappi ei kaikissa yhteyksissä pidetä sävyltään neutraalina. Näin on siitä huolimatta, että se on vakiintunut paikannimi, joka esiintyy myös julkishallinnon virallisessa nimistössä, kuten nimissä Lapin maakunta ja Lapin hyvinvointialue. Tämä johtuu siitä, että nimi on samaa alkuperää kuin kansannimitys lappalainen, joka katsotaan nykyään vanhentuneeksi ja usein myös sävyltään halventavaksi. Erityisesti saamelaisista kirjoitettaessa ja puhuttaessa on hyvä käyttää Lapin sijaan nimeä Saamenmaa, joka tarkoittaa saamelaisten asuttamaa aluetta Suomessa ja koko Fennoskandiassa. Saamenmaa ja Lappi eivät siis ole toistensa synonyymeja, vaan viittaavat osin eri alueeseen. Jo vakiintumassa olevan Meri-Lappi-nimen käyttöä ei kuitenkaan liene tarkoituksenmukaista vältellä viranomaiskontekstissa, jos paikallinen kieliyhteisö hyväksyy nimen käyttöönsä ja jos sille myös vakiintuu tarpeeksi yksiselitteinen viittauskohde.
Lounais-Lapin alueennimet ja niiden valtakunnallinen ja paikallinen käyttö havainnollistavat hyvin niin paikannimistömme kerrostumia, alueennimien viittauskohteiden limittymistä kuin kielen muutostakin. Alun perin laajaa aluetta tarkoittanut Peräpohjola ja viittauskohteeltaan historiallisissakin konteksteissa vaihteleva Länsipohja vaikuttavat elävän nykypäivän kielenkäytössä erityisesti kulttuurihistoriallisissa asiayhteyksissä. Viranomaisten toiminnassa ja tiedottamisessa on oma jalansijansa rinnasteisella ilmauksella Kemin–Tornion seutu. Nimi Meri-Lappi on puolestaan vallannut nopeasti alaa sekä mediassa että paikallisten yhdistysten ja yritysten nimissä.
Paikannimistön moninaisuus on aineettoman kulttuuriperinnön näkökulmasta rikkaus. Viranomaisten nimissä paikannimien käytön soisi kuitenkin olevan mahdollisimman yhdenmukaista silloin, kun organisaatioiden toimialueena on kutakuinkin sama maantieteellinen alue. On hyvä muistaa, että ilmansuunnan ilmaiseva Lounais-Lappi on nykyisen maakuntajaon näkökulmasta käypä nimi silloin, kun ei ole tarpeen viitata maantieteellisesti kovin tarkasti rajattuun alueeseen.
Lähteet
Wikipedia. Vapaa tietosanakirja (CC BY-SA 4.0)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Nykysuomen tietosanakirja 2. Maat ja paikat. 1992. WSOY.
Otavan iso tietosanakirja. Viides osa: kuus–mons. 1963. Otava.
Suomenmaa IX.2. Oulun lääni, pohjoisosa. 1931. WSOY.
Suomenmaa 1. Ahlainen–Hausjärvi sekä yleiskatsaus. 1967. WSOY.
Lue myös