Loma. Lyhyt ja ytimekäs sana. Alkuaan se on tarkoittanut rakoa, väliä tai aukkoa, ja tämä merkitys sillä on vieläkin monissa murteissa. Alkuperäinen merkitys näkyy myös adverbissa lomitse, jota kaikki eivät ehkä heti osaa yhdistää loma-sanaan. Nykymerkitys on siis kuvallista käyttöä: loma on rako, väli, joka keskeyttää arkiset rutiinit. Lomalla on sukulaissanoja myös karjalassa, saamen kielissä sekä mordvassa, joissa kaikissa se tarkoittaa konkreettista väliä, rakoa tai laaksoa.
Moni suuntaa lomalla mökille. Pientä asumusta tarkoittavan mökki-sanan on arveltu olevan alkuaan deskriptiivinen. Nykykielessä mökki on varsin myönteinen sana, mihin lienee paljolti vaikuttanut se, että se viittaa tavallisesti vapaa-ajan asuntoon ja vapaa-aikaa arvostetaan.
Vielä Nykysuomen sanakirjassa (jonka kolmas osa L–N ilmestyi vuonna 1954) näyttää olevan toisin. Sana-artikkelissa mökki puhutaan ”raihnaisesta mökistä” ja kuinka ”mökki kyyhöttää kuusikon varjossa”. Vielä selvemmin köyhyyden leiman huomaa sanakirjaan valituista yhdyssanoista mökinakka, mökkipahanen, mökkirähjä sekä johdosartikkelista mökkiläinen, jossa ovat esimerkkeinä ”rikkaan talollisen köyhä mökkiläinen” ja ”vakinaista ammattia vailla olevat mökkiläiset”.
Kielitoimiston sanakirjan (tuorein päivitys 2017) mökki-artikkelista on karsiutunut menneiden vuosikymmenten patina, ja sanan historiaan viittaa lähinnä synonyymiselite ’tölli’. Mökkiläinen mielletään nykykielessä (kesä)mökin asukkaaksi.
Vapaa-ajan asuntoa voidaan kutsua myös huvilaksi. Sanasta huvi johdettu huvila on 1800-luvun puolivälin uudissanoja. Vaurauden lisääntyessä 1800-luvun loppupuolella kaupunkien ulkopuolelle alkoi syntyä kokonaisia huvilayhdyskuntia.
Karavaani kulkee
Lomalla tehdään usein lomamatkoja. Kaiken kansan (tai alkuaan lähinnä kaupunkilaisten) huvi lomamatkailusta alkoi tulla vähitellen 1950-luvulla. Tähän vaikuttivat tulotason kasvu, vuosilomien pidentyminen ja ns. pakettimatkojen tulo myyntiin. Toisaalta jonkinlaista varallisuutta matkustelu edelleen vaati, ja esimerkiksi opiskelijoita siirtyi suurin joukoin Euroopan raiteille vasta edullisen interrail-lipun tultua myyntiin 1970-luvulla. Kieleen tuli verbi interreilata, joka sittemmin lyheni reilaamiseksi.
Matkailijalla on useita majoitusvaihtoehtoja. Voi suunnata leirintäalueelle, jossa on yleensä tilaa niin karavaanareille, telttailijoille kuin mökkeilijöillekin. Sana leirintä on muuten yllättävän nuori: sitä ehdotettiin 1950-luvun lopulla englanninkielisen camping-sanan tilalle. Toisaalta leirintäaluetoimintakin oli vasta noina vuosina vakiintumassa Suomeen.
Takavuosina leirintäalueella majoituttiin usein telttaan. Sana teltta juontuu ruotsin sanasta tält, jolla on juurensa alasaksassa. 1960-luvulla kurvasivat paikalle ensimmäiset asuntovaunut eli matkailuperävaunut. Asuntovaunu on englanniksi caravan, ja karavaanareiksi kutsutaan myös asuntovaunumatkailijoita. Karavaani palautuu lopulta persian kielen kamelijonoa ja matkaseuraa tarkoittavaan sanaan ja se edelleen sanskritin kielen kamelin nimitykseen.
Majoittua voi tietysti myös hotelliin. Hotelli on kansainvälinen sana, joka on suomen kielessä tullut käyttöön 1860-luvulla. Tänne sana on tullut ruotsin kautta. Sen juuret ulottuvat ranskan kautta latinaan, jossa sana hospitālis merkitsee vieraille tarkoitettua tai vieraanvaraista. Samaa lähtöä on myös sairaalan vanha nimitys hospitaali.
Myös motelleja voi olla vielä jossain teiden varsilla. Ne ovat lähtöisin pitkien välimatkojen Yhdysvalloista, ja alkuaan ne on tarkoitettu etenkin automatkailijoiden majapaikoiksi. Nimitys on lainaa englannin sanasta motel, joka on kontaminaatio eli sekamuodoste sanoista motor ja hotel.
Matkailua vai turismia?
Paikasta toiseen siirtyminen oli menneinä vuosisatoina hidasta ja usein turvatonta. Matkailu jalkapatikassa tai hevospelillä vaati aikaa, eikä tavallisella kansalaisella siihen juuri ollut mahdollisuutta. Vasta rautateiden ja höyrylaivaliikenteen kehittymisen myötä on ajateltu varsinaisen turismin alkaneen Euroopassa. Maailmansotien välisenä aikana alkoi automatkailun suosio, ja lentomatkailu pääsi vauhtiin 1950-luvun lopulla.
Mikä sitten on matkailua ja mikä turismia? Sana matka on vanha omaperäinen sana, jonka vastine saamelaiskielissä tarkoittaa (vesistöjen välistä) kannasta, taivalta. Ante Aikio on vastikään esittänyt suomen ja saamen sanoille vastineita kaukaisista sukukielistä hantista ja selkupista asti.
Turismi ja turisti taas ovat lainalähtöä. Ne palautuvat ruotsin ja saksan kautta englantiin ja ranskaan. Englannin tourist on johdos vuoroa, järjestystä ja kiertoa tarkoittavasta sanasta tour. Sanan juuret ovat latinassa ja kreikassa, jossa lähtömuodot ovat merkinneet sorvaamista, kääntämistä sekä harppia ja sorvia. Samaan yhteyteen kuuluvat myös englannin verbi turn ’kääntää, kääntyä’ ja ruotsin tur ’onni’, josta suomen tuuri on lainattu.
Onko matkailulla ja turismilla muuta eroa kuin alkuperä? Kielitoimiston sanakirjassa matkailu ja turismi samoin kuin matkailija ja turisti esitetään aika lailla toistensa synonyymeina. Mukaan otetuista yhdyssanoista voi kuitenkin päätellä, että käsitteillä on yleiskielessäkin tyylieroa. On kalastusmatkailu ja luontomatkailu, omatoimimatkailija ja tutkimusmatkailija, mutta toisaalta massaturismi, seksiturismi ja votkaturisti.
Puhekielessä turisti on saanut vielä selvemmin kielteisen leiman. Heikki Paunosen slangisanakirjan mukaan jo 1960-luvun Helsingissä maalaisia kutsuttiin turisteiksi. Verkossa oleva Urbaani sanakirja kertoo turistiksi sanottavan aloittelijaa ja asioista tietämätöntä. Turisteja kutsutaan myös turreiksi, joka muistuttaa saksan puhekielessä käytössä olevaa nimitystä Touri. Se on lyhennelmä sanasta Tourist.
Alentuva suhtautuminen turisteihin ei ole mitään uutta. Sata vuotta sitten Egyptiin alettiin järjestää valmismatkoja, minkä vuoksi jotkut muilla tavoin sinne matkustaneet katsoivat suurina joukkoina liikkuvien ”turistien” pilanneen arvostetun matkakohteen. Arvostelijat, joista monet kuuluivat ns. kulttuurieliittiin, pitivät itseään ja matkaseuruettaan matkailijoina.
Mikä siis erottaa turistin matkailijasta? Turistilla näyttäisi olevan vähemmän aikaa käytettävissään. Hän ei välttämättä kierrä kulttuurinähtävyyksiä, vaan lomamatkan tarkoituksena voi olla nimenomaan hauskanpito. Matka ostetaan pakettina. Matkailijaksi itsensä lukeva taas yleensä räätälöi matkansa ja reittinsä itse. Hän perehtyy kiinnostuksensa mukaan esimerkiksi matkakohteensa historiaan, kulttuuriin tai luontoon.
Lomamatkailu liikutti alkuaikoina nimenomaan palkkatyössä käyviä kaupunkilaisia. Maaseudulla asuvilla ei usein ollut mahdollista pitää lomaa töistään. Kun Pohjois-Suomen metsissä ja tuntureilla alkoi menneinä vuosikymmeninä kulkea etelän väkeä aivan joutilaina, heitä tietysti aluksi kummasteltiin. Patikoijista ja retkeilijöistä tuli kansan suussa tyhjänkävelijöitä.
Huolimatta puhekielisestä painolastista turisti on kuitenkin yleiskielessä neutraali sana ja turismi tärkeä elinkeino.
Kirjallisuutta:
Kostiainen, Auvo – Ahtola, Janne – Koivunen, Leila – Korpela, Katariina – Syrjämaa, Taina 2004: Matkailijan ihmeellinen maailma. Matkailun historia vanhalta ajalta omaan aikaamme. SKS.