Opettajat kokevat usein, että arviointi on opettajan työn haastavin osa. Vertaistuki, koulutukset ja materiaalit ovatkin kullanarvoisia. Niinpä moni suomenopettaja ilahtui suuresti keväällä 2023, kun Opetushallitus julkaisi S2-oppilaiden arvioinnin avuksi oppaan Kielitaidon kehittämistä edistämässä – S2-oppimäärää opiskelevan oppilaan oppimisen ja osaamisen arviointi.
Oppaan ovat toimittaneet Katri Kuukka, Katriina Rapatti ja Nina Reiman. Kirjoittajina on toiminut heidän lisäkseen kahdeksan opetuksen ja arvioinnin asiantuntijaa. Oppaan johdannossa Katri Kuukka korostaa S2-oppilaan arvioinnin kannalta keskeisiä periaatteita: monipuolisuutta, oppilaan ikäkauden ja edellytysten huomiointia sekä avoimuutta, yhteistyötä ja osallisuutta.
Teos koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa sisältää arvioinnin teoreettisia lähtökohtia. Toisessa osassa keskitytään nimenomaan S2-oppimäärän arvioinnin kysymyksiin, ja kolmas osa käsittelee S2-oppimäärää opiskelevan oppilaan arviointia muissa oppiaineissa. Oppaan kohderyhmää ovat siis kaikki, jotka opettavat perusopetuksen S2-oppilaita. Reilun 150 sivun tietopakettiin sisältyy paljon mielenkiintoista tietoa myös muille aiheesta kiinnostuneille.
Opas pyrkii ennen kaikkea tarjoamaan näkökulmia monissa yhteyksissä esille nousseisiin arvioinnin pulmiin. Se myös avaa toisen kielen kehittymisen periaatteita sekä kehittyvän kielitaidon suhdetta S2-oppimäärän tavoitteisiin. Lisäksi opas voi antaa ideoita myös opetukseen, koska opetus ja arviointi kulkevat aina käsi kädessä. Valmiita vastauksia ei kaikkiin kysymyksiin toki ole mahdollista antaa. Tärkeintä opetuksessa ja arvioinnissa on pedagogiikka, joka tukee oppilaan osaamisen kehittymistä eteenpäin ja tavoitteiden suuntaisesti.
Arvioinnin aitaamista
Oppaan ensimmäisessä osassa Mirja Tarnasen artikkeli keskittyy arviointiprosessin tarkasteluun, sen suunnitteluun ja toteutukseen sekä arviointitietoon ja sen hyödyntämiseen. Hän korostaa, että arviointi ei ole irrallinen eikä erikseen toteutettava osa muuta pedagogiikkaa, vaan arvokas tietolähde oppilaille, opettajille ja huoltajille. Kirjoittaja kuitenkin varoittaa, että jos arviointi on koe- ja arvosanakeskeistä, se voi ohjata yksipuolisiin opiskelu- ja tiedonkäsittelystrategioihin. Hän peräänkuuluttaakin huolellista arvioinnin suunnittelua ja tavoitteiden asettamista oppilaan kehitys- ja taitotaso huomioiden. Tällöin arviointi vaikuttaa suotuisasti myös oppilaan minäpystyvyyden kokemukseen, mikä puolestaan vaikuttaa toimintakykyyn ja oppimistuloksiin jatkossa.
Nina Reiman kirjoittaa mielekkäästä S2-arvioinnista ja erityisesti formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin rooleista. Formatiivinen on oppimista tukevaa ja opetuksen aikana tehtävää arviointia, summatiivinen lukuvuoden päätteeksi tehtävää oppimisen arviointia. Molemmissa muodoissa on hänen mukaansa kuitenkin tärkeää hyödyntää monipuolisia tapoja kartuttaa näyttöä ja tietoa edistymisestä ja oppimisesta. ”Yhteisistä suuntaviivoista huolimatta kielenoppimisprosessi on aina yksilöllinen ja dynaaminen eli jatkuvassa muutoksessa”, hän summaa.
Apua S2-oppimäärän arvioinnin arkeen
Oppaan toinen osa keskittyy suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän arviointiin. S2-oppimäärän arvioinnin reunaehtoja ja muun muassa oppilaalle parhaiten soveltuvan oppimäärän valintaa valottaa Katri Kuukka myös oppaan johdannnossa: ”Oppilaan opetus tulee järjestää oppilaan iän ja edellytysten mukaisesti (perusopetuslaki 628/1998, 3. §), joten on tärkeää valita oppilaalle hänelle parhaiten soveltuva äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärä.” Samalla Kuukka kuitenkin muistuttaa, että S2-oppimäärän opiskelu koko peruopetuksen ajan ei ole itsetarkoitus, vaan oppilaan opetuskielen taidon kehittymistä tulee arvioida ja keskustella siitä huoltajan kanssa.
Lotta Ilmastin artikkeli keskittyy S2-oppimäärän arviointiin vuosiluokilla 1–2. Koska alkuopetuksessa tärkeässä asemassa ovat perinteisesti lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen, saattavat nämä helposti painottua myös arvioinnissa. Ilmasti kuitenkin painottaa, että oppimäärä on myös alkuopetuksessa muutakin kuin luku- ja kirjoitustaitoa, joten oppilaan osaamista tulee arvioida kaikissa tavoitekokonaisuuksissa. Luku- ja kirjoitustaitoa kehitetään myös muilla kielitaidon osa-alueilla. ”Erityisesti vuorovaikutustaidot ja suullinen kielitaito luovat pohjaa myös hyvälle luku- ja kirjoitustaidolle”, hän muistuttaa.
Katriina Rapatti ja Nina Reiman puolestaan kirjoittavat S2-oppimäärän arvioinnista vuosiluokilla 3–6 ja 7–9. Artikkelissa käsitellään erikseen kutakin opetussuunnitelman perusteiden tavoitekokonaisuutta, joita ovat 1) vuorovaikutustilanteissa toimiminen, 2) tekstien tulkitseminen, 3) tekstien tuottaminen, 4) kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtäminen sekä 5) kielen käyttö kaiken oppimisen tukena. Perusteellinen artikkeli sisältää käytännön työkalujen ja esimerkkien lisäksi myös arvioinnin teoreettista pohdintaa. Kirjoittajat tarkastelevat esimerkiksi sitä, miten oppilaan monikielisyys voidaan ottaa huomioon ja miten oppilaan oman äidinkielen taitoa voidaan hyödyntää arvioinnissa. He avaavat ansiokkaasti myös oppilaan kehittyvän kielitaidon ja oppimäärän tavoitteiden välistä kuilua, joka esimerkiksi tekstin tuottamisen arvioinnissa koetaan usein kaikkein haastavimmaksi.
Toisen osan kahdessa muussa artikkelissa Katriina Rapatti kirjoittaa ensinnäkin tekstilajitietoisuuden hyödyntämisestä oppilaiden tekstien arvioinnissa sekä toiseksi oppilaan arvioinnista tilanteessa, jossa hän siirtyy perusopetukseen valmistavasta opetuksesta yläkouluun. Käsite tekstilajitaidot tekee näkyväksi, kuinka keskeinen merkitys tekstilajilla eli genrellä on oppilaan tekstitaitojen kehittymisessä. ”S2-oppimäärän tavoitekokonaisuuksissa tekstilajeja käsitellään toisilleen läheisten tekstilajien ryhminä genreperheinä, joita ovat kertovat, kuvaavat, ohjaavat ja kantaa ottavat tekstit sekä vuosiluokilla 7–9 pohtivat tekstit”, Rapatti kirjoittaa.
Kun oppilas muuttaa Suomeen yläkouluikäisenä, ollaan valmistavan opetuksen jälkeisessä yleisopetuksessa monella tapaa haastavassa tilanteessa. Päättöarviointivaiheen eli vuosiluokkien 7–9 aikana maahan tulevien oppilaidenkin arvioinnissa lähtökohtana on, että päättöarvioinnin kriteerit ovat normi, jota tulee noudattaa. ”Oppilaan tilannetta ja tulevia opintoja ei helpoteta sillä, että hänelle annetaan päättöarvosana, joka ei vastaa hänen osaamistaan”, Rapatti muistuttaa. Näin siitäkin huolimatta, että tämä voi tuntua epäreilulta oppilasta kohtaan.
Arviointi muissa oppiaineissa
Oppaan kolmannessa osassa pureudutaan S2-oppimäärää opiskelevan oppilaan arviointiin muissa oppiaineissa. Osuus alkaa Ilona Kuukan yleisellä johdannolla monikielisen oppilaan arviointiin eri oppiaineissa. Hän korostaa tavoitteiden tuntemisen tärkeyttä oppimisprosessin jäsentämisessä. Oppilaalla ja opettajalla on tärkeää olla yhteinen ymmärrys opetuksen keskeisistä tavoitteista. Kielitietoisuuden käsitettä kirjoittaja avaa oivallisesti näin: ”Tiedonalojen kieli on yleistä, kaikille aineille ominaista, mutta myös erityistä. Siksi eri oppiaineissa tarvitaan erilaisia tekstitaitoja. Kielitietoiset työtavat vaihtelevat eri oppiaineissa.”
Oppilaalla ja opettajalla on tärkeää olla yhteinen ymmärrys opetuksen keskeisistä tavoitteista.
Heli Mentunen keskittyy artikkelissaan matematiikan, kemian ja fysiikan arviointiin. Hän korostaa oppilaan pohjatietojen selvittämistä jo ennen opetuksen alkua, koska erityisesti matematiikassa osaaminen voi vaihdella suuresti sekä oppilaiden välillä että lähtömaiden mukaan. ”Tehtävätyypit ovat kuitenkin matematiikassa niin yleismaailmalliset, että oppilas tunnistaa hänelle tutut asiat kielestä huolimatta”, Mentunen kirjoittaa. Sen sijaan luonnontieteiden oppimateriaaleissa käytetään tieteenalojen omaa käsitteistöä, joka voi olla oppilaalle vierasta myös hänen omalla äidinkielellään. ”Käytännön työt antavat kemiassa ja fysiikassa erinomaisen mahdollisuuden arvioida oppilaan osaamista jokaisella oppitunnilla”, hän ohjeistaa.
Minna-Riitta Luukka, Johanna Saario ja Anna Veijola käsittelevät historian ja yhteiskuntaopin arviointia. He korostavat, että vaikka oppilaiden taustatiedot saattavat vaihdella suurestikin, voidaan heidän tietonsa oman maansa ja kulttuurialueensa historiasta nähdä opetuksessa myös resurssina. He korostavat, että tavoitteiden saavuttamisen arviointi on luontevaa vain, jos oppilaat ovat harjoitelleet arvioitavia tietoja ja taitoja. ”Jotta oppilas pystyy osoittamaan edistymistä ja osaamista, on arvioinnissa hyödynnettävä monipuolisia ja joustavia keinoja”, kirjoittajat korostavat.
Iivari Laakkosen artikkelissa pureudutaan biologian, maantiedon, terveystiedon ja ympäristöopin arviointiin. Hän korostaa, että oppilaan omista potentiaalisen kehittymisen alueista lähtevä osaaminen, kuvallinen ja draamallinen ilmaisu, vähäistä kielellistä osaamista vaativat tehtävät sekä tuntiosaaminen kokeellisten töiden ja toiminnallisuuden avulla monipuolistavat arviointia. ”Onnistunut arviointi tukee oppiaineen tavoitteiden saavuttamista sekä oppilaan itsetuntoa ja motivaatiota”, hän muistuttaa. Laakkonen esittelee myös oppiaineiden luonnetta sekä niiden haasteita ja vahvuuksia, mikä tuo lisää konkretiaa näiden aineiden opettamiseen ja arviointiin.
Aikaa ja mahdollisuuksia harjoitteluun tarvitaan
Opasta lukiessa vahvistui käsitys siitä, että tärkeintä opettajan kannalta on antaa aikaa ja monipuolisen harjoittelun mahdollisuuksia S2-oppilaille. Oikotietä kielitaitoon ei ole, sillä tutkimusten mukaan syvällisen, opiskelussa tarvittavan kielitaidon kehittyminen vie keskimäärin 5–7 vuotta. Oikein toteutettuna arviointi tukee saumattomasti kielitaidon kehittymistä ja opetuksen suuntaamista niihin asioihin, jotka ovat oppilaalle kulloisenkin taitotason mukaisia ja siten tarkoituksenmukaisimpia oppimisen sisältöjä.
Katri Kuukka toteaa oppaan johdannossa, että S2-oppimäärän arviointi on kompleksista ja haastavaa. Eri arvosanoille laaditut kriteerit eivät yksistään tuota haastetta ratkaise. ”Kuten arvioinnin yleensä, myös S2-arvioinnin toteuttaminen ja hyvien arviointikäytäntöjen luominen, ylläpitäminen ja kehittäminen ovat lopulta opettajan ammattitaidon ja arviointiosaamisen varassa”, hän toteaa.
Vaikka oppaasta löytyy vastauksia moniin usein toistuviin kiperiinkin kysymyksiin, ei kaikkiin vastaan tuleviin ongelmiin kuitenkaan ole valmista ratkaisua. Yhteisistä linjauksista ja arviointikriteereistä sekä aihepiiriin liittyvän problematiikan avaamisesta huolimatta arviointi nojaa siis aina lopulta opettajan ammattitaitoon. Sitä mikään opas ei voi korvata.
Oppaan keskeinen ajatus näkyy sen nimessäkin. Arviointi tukee suomen kielen oppimista ja myönteisen (monikielisen) oppijan identiteetin muodostumista. S2-oppilaan oppimisen arviointi onkin kiistatta vaativa tehtävä, jossa vaadittavaa erityisosaamista opas pyrkii vahvistamaan. Kielitietoisen opetuksen tukea tarvitsevat jatkossakin kaikki opettajat. Onhan jokaisella oppiaineella omat tapansa muodostaa ja esittää tietoa sekä käyttää kieltä. Siksi erityisesti oppaan kolmas osa olisi syytä ihan jokaisen opettajan lukea.
Kuukka, Katri – Rapatti, Katriina – Reiman, Nina (toim.) 2023: Kielitaidon kehittymistä edistämässä. S2-oppimäärää opiskelevan oppilaan oppimisen ja osaamisen arviointi. Oppaat ja käsikirjat 2023:2. Opetushallitus.