Kreikka on EU:n jäsen ja Euroopan suosituimpia matkakohteita, ja sen kulttuurilla on ollut suuri vaikutus Euroopan historiassa. Kreikan paikannimiä käytetään paljon. Niiden kirjoittaminen tuottaa monissa kielissä vaikeuksia ei vain kirjaimiston muuntamisen vuoksi vaan myös Kreikan oman käytännön horjuvuuden takia. Tässä artikkelissa kuvataan Kreikan paikannimien kirjoitusasujen taustaa ja käytäntöä sekä esitellään nimien kansainvälisesti suositettava latinaistusjärjestelmä (kreikkalaisten kirjainten muuntaminen latinan kirjoitukseen pohjautuvaan kirjoitusjärjestelmään).
Kaksi kielimuotoa
Kreikan kieleen ja myös paikannimien kirjoitustapoihin vaikuttaa edelleen Kreikan vanha kielikysymys. Maan vapauduttua turkkilaisvallan alaisuudesta 1800-luvulla käytiin kiivasta keskustelua kielestä: ongelmana oli, valitako vanhakantaisempi kielimuoto vai elävä kansankieli.
Kompromissiksi antiikin kreikan ja nykykreikan välille luotiin katharevousaksi (K) eli ’puhtaaksi kieleksi’ nimitetty kielimuoto, joka levisi kirjalliseen ja viralliseen käyttöön. Sen kielioppi oli selvästi kansankieltä vanhakantaisempi, mutta kuitenkin antiikin kreikkaa yksinkertaisempi. Sanasto oli mahdollisimman pitkälti vieraasta – arabialaisesta, italialaisesta ja ennen kaikkea turkkilaisesta – aineksesta karsittua ja kreikkalaisperäistä.
Katharevousan rinnalla oli dimotikiksi (D) eli ’kansankieleksi’ kutsuttu kielimuoto, joka oli saanut kehittyä luonnollista tietä kansan suussa. Se oli jokapäiväisen elämän kieli, ja siitä tuli Kreikan virallinen kielimuoto vuonna 1976 pian oikeistolaisen sotilasjuntan kaaduttua. 1900-luvun loppuun mennessä katharevousankin konservatiivisimmat piirteet olivat jääneet käytöstä, mutta monet sen rakenteet ja sanat elävät edelleen nykykreikassa.
Kahden eri kielimuodon rinnakkaiselo heijastuu Kreikassa edelleen myös paikannimien kirjoitusasuissa, joista osa noudattaa yhä katharevousaa ja osa dimotikia. Joskus samalla paikannimellä on molempien mukainen kirjoitusasu, joita käytetään rinnan tai tyylilajista riippuen, ks. taulukko 1. (Tämän kirjoituksen esimerkeissä on käytetty kreikkalaisten omaa ns. ELOT-latinaistusta, joka esitellään jäljempänä.)
Taulukko 1. Katharevousan ja dimotikin mukaisia, latinaistettuja paikannimiä.
| Katharevousa | Dimotiki |
|---|---|
| Didymóteichon | Didymóteicho |
| Kólpos Kimólou | Kólpos Kímolou |
| Thermopýlai | Thermopýles |
| Alexandroúpolis | Alexandroúpoli |
| Tíryns | Tírnytha |
| Lefkás | Lefkáda |
| Chalkís | Chalkída |
Kahtalaisuuden perintönä esiintyy runsaasti vaihtelua muun muassa loppu-n:n säilymisessä: katharevousa säilytti esimerkiksi loppu-n:n neutreissa antiikin kreikan 2. deklinaation mukaisesti: vrt. Didymoteichon (K) ~ Didymoteicho (D), Doxaton (K) ~ Doxato (D).
Katharevousassa säilyi myös kansankielestä jo kadonneita substantiivien taivutusmuotoja ja -tyyppejä. Paikannimessä Thermopýlai (K) säilyy monikon nominatiivin pääte -ai muinaiskreikan 1. deklinaation mukaan (vrt. dimotikin Thermopýles).
Kreikassa liikuttaessa oman lisänsä paikannimien asujen vaihteluun tuovat kirjoitusvirheet esimerkiksi tienviitoissa. Kreikkalaisille tuottaa vaikeuksia erityisesti vokaalien merkitseminen. Niinpä samaakin kylää tarkoittava nimi voidaan merkitä kolmella eri tavalla kolmessa peräkkäisessä tienviitassa.
Kreikan ääntämisestä
Kreikan ääntäminen ei yleensä tuota suomalaisille suuria vaikeuksia. Kuitenkin on syytä huomata, että ou ääntyy u:na, ei ja oi ääntyvät i:nä ja ai ääntyy e:nä. Esimerkiksi Ouranoupoli äännetään [uraˈnupoli], ja Ateenan kaupunginosan nimi Zappeio äännetään [zaˈpio], Agioi Apostoloi äännetään [ˈaji aˈpostoli], ja Aigina puolestaan [ˈejina]. Gamma (γ), latinaistettuna g, ääntyy normaalisti kurkku-g:nä, mutta etuvokaalien e ja i edellä j:nä.
YK:n suositus
Yhdistyneiden kansakuntien paikannimikonferenssi suositti vuonna 1987 kansainväliseen käyttöön Kreikan ja Kyproksen omaa kreikkalaisten nimien latinaistusta. Tästä järjestelmästä käytetään lyhennettä ELOT 743. YK pyrkii paikannimipäätöksillään luomaan pohjaa kansainvälisen nimikäytännön yhdenmukaisuudelle. Se merkitsee sitä, että maiden itsensä hyväksymät latinaistusjärjestelmät otetaan käyttöön myös muissa maissa.
Standardia käytetään siis Kreikassa ja Kyproksessa ja yhä enemmän myös kansainvälisissä kartoissa ja muissa kartografisissa tuotteissa. Konferenssin päätöslauselmassa tunnustettiin aikoinaan, että systeemin täydellinen soveltaminen edellyttää jonkinlaista siirtymävaihetta.
Suosituksesta on kulunut yli 20 vuotta, mutta suomessa kuten monissa muissakin kielissä elää yhä joukko sellaisia kansallisia sovinnaisnimiä kuin Ateena, Attika, Egeanmeri, Korfu, Kreeta, Korintti ja Thermopylai. Kreikkalainen kulttuuri on vaikuttanut niin kauan ja niin syvästi kaikkialla maailmassa, että eri kieliin on omaksuttu kreikan nimiä myös omaan kieleen mukautettuna. YK:n paikannimikonferenssin päätökseen sisältyikin huomautus, että järjestelmän mukaisesti latinaistettujen nimiasujen rinnalla pidetään hyväksyttävinä myös näitä ”sovinnaisia” asuja, jos yhteys niin vaatii.
Kansalliset sovinnaisnimet pysyvät siis ennallaan. Niihin kuuluvat myös antiikinaikaiset nimet, esimerkiksi Thermopylai, Sparta, Olympos. Muut eli nykyiset paikannimet on johdonmukaista siirtää latinaiseen asuun nykykreikan mukaisesti eli yleiseen maailmanlaajuiseen käyttöön suositellun ELOTin transkriptiokaavan mukaan.
Yhtenäiseen käytäntöön
Suomen standardisoimisliitto SFS on kuitenkin hyväksynyt nykykreikkaa koskeviin ohjeisiinsa (standardi SFS 5807, 2008) suomalaista ääntämistä mukailevan transkription, mikä on lisännyt hämmennystä entisestään: paikoin nimiä on kirjoitettu Kreikan oman suosituksen mukaisesti, paikoin suomen mukaisesti. Oheinen taulukko havainnollistaa sitä, millaisia eroja eri transkriptiotavat tuottavat latinaistettuihin nimiasuihin.
Taulukko 2. Kreikkalaisia nimiä ELOTin ja SFS-standardin mukaan kirjoitettuina. ELOTissa korkoa ei aina merkitä.
| Nimi ELOTin mukaan | Nimi SFS:n mukaan |
|---|---|
| Aigina | Éjina |
| Delfoi | Delfoi |
| Efetsina | Efetsina |
| Zakynthos | Zákinthos |
| Irakleio | Iráklio |
| Loutraki | Lutráki |
| Mykonos | Mikonos |
| Naxos | Náksos |
| Olympos | Ólimbos |
Koska yhdenmukaisen kirjoitustavan omaksuminen Kreikan nykyisissä nimissä hyödyttää kaikkia ja on kaikkien maiden asia, ELOT-standardi on syytä omaksua laajempaan käyttöön meilläkin. Rinnakkaisilla standardeilla tuotetaan vain rinnakkaisia, alkuperäisestä nimestä poikkeavia nimiasuja. Suomen mukaisesti kirjoitetaan vain ns. kansalliset sovinnaisnimet, jotka on omaksuttu suomen kieleen ajat sitten.
Kreikan paikannimet suomen kielessä
Kreikan paikannimien käytön helpottamiseksi olemme koostaneet Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkosivulle julkaisun, johon sisältyy noin 700 Kreikan nykyistä paikannimeä. Julkaisussa nimestä mainitaan sen kreikankielinen asu, YK:n suosituksen mukainen transkriptio ja mahdollinen eksonyymi eli ns. kansallinen sovinnaisnimi. Mainitsemme myös SFS:n transkription mukaiset asut, koska niitäkin on käytössä. Mukana on myös kreikan kirjaimiston muuntotaulukko. Verkkojulkaisu on osoitteessa http://kaino.kotus.fi/kreikanpaikannimet(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).
Englanninkielisen maailman johtavat nimistöelimet suosittavat nykyään ELOT 743:n mukaisia kirjoitusasuja myös englannin kieleen.
Kirjoittajat työskentelevät Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.