Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta ei vuonna 1976 alettu perustaa tyhjälle tontille. Toiminnan perustukset oli valettu suomen ja sen sukukielten sekä ruotsin kielen alalla toimivissa organisaatioissa ja hankkeissa, jotka vuosikymmenien ajan olivat olleet opetusministeriön jakaman valtionavun piirissä.
Tällainen organisaatio oli Sanakirjasäätiö, joka oli perustettu vuonna 1924 Kansankielen sanakirjan (murresanakirjan) suurhanketta varten. Sanakirjasäätiöön kuuluivat perustamisvaiheessa myös etymologista sanakirjaa toimittava Suomen suku, Karjalan kielen sanakirja -hanke, Suomen nimiarkiston säätiö ja Vanhan kirjasuomen jaos. Kotukseen siirrettiin myös Nykysuomen laitoksen tehtävät eli silloisen kielitoimiston ja kielilautakunnan toiminta. Helsingin yliopiston yhteydessä toiminut Suomen kielen nauhoitearkisto ja Turun yliopiston yhteydessä toiminut Lauseopin arkisto tulivat niin ikään osaksi Kotusta.
Ruotsin kielen alalta Kotuksen tehtäviin tuli kuulumaan ensinnäkin Suomen ruotsalaismurteiden tutkimus ja sanakirjatyö, jota aiemmin oli harjoittanut Folkmålskommissionen erillisin valtionavuin kuten Sanakirjasäätiökin. Toiseksi toiminta-alueeksi tuli Suomen ruotsinkielisen paikannimistön tallennus ja huolto, jota oli hoitanut Svenska Litteratursällskapetin Folkkultursarkivet ja sen paikannimijaosto. Kolmantena siirtyi Kotukseen ruotsin kielenhuollon lautakunta, Svenska språkvårdsnämnden, jonka kotina aiemmin oli ollut Suomenruotsalaiset kansankäräjät, Folktinget.
Näillä eväin opetusministeriön alaisuuteen synnytettiin 1.3.1976 Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ‒ Forskningscentralen för de inhemska språken. Täten valtiovalta yritti turvata keskeisten ja pitkäjänteisten kulttuurihankkeiden rahoituksen. Rohkea ja ennakkoluuloton päätös silloisilta päättäjiltä.
Perustamisvaiheessa Kotuksen toimialaan kuuluivat suomi ja ruotsi sekä suomen sukukielet. Ensimmäinen saamen tutkijan toimi perustettiin 1981; saamen tutkija työskenteli Utsjoella. Vuonna 1988 käynnistettiin viittomakielen tutkimus ja 1995 romanikielen tutkimus ja sanakirjatyö. Lautakuntia oli aluksi kolme: suomen, ruotsin ja saamen kielten lautakunnat. Vuonna 1997 perustettiin lisäksi romanikielen lautakunta ja viittomakielen lautakunta.
Tuottavuutta ja rakenteellista kehittämistä: Kotus leikkausten kohteena
Vuoden 1976 jälkeen akateeminenkin maailma on muuttunut suuresti. Viime vuosina myös valtion henkilöstöä on vähennetty paljon ja pieni Kotus on ollut osaltaan leikkausten kohteena. Kun vuonna 2006 tehtiin noin 110 henkilötyövuotta, vuonna 2015 luku oli noin 77. Kotuksen toiminnan supistaminen on selvästi koskettanut myös kansalaisia. Kun ensimmäiset merkit henkilötyövuosien vähentämisestä tulivat julki 2008, yli 12 000 henkilöä allekirjoitti lyhyessä ajassa nimensä nettiadressiin Kotuksen puolesta. Myös eduskunnassa keskusteltiin Kotuksen työstä ja tulevaisuudesta, ja silloinen opetusministeri Sari Sarkomaa vakuutti, että sen asema turvataan.
Tiedepolitiikan linjaukset ja valtion tuottavuusohjelmat ovat vaikuttaneet paitsi Kotuksen kokoon myös siihen, millaiseksi sen työn sisältöä on viime vuosina suunnattu. Opetus- ja kulttuuriministeriö perustikin työryhmän, joka esitti ehdotuksensa Kotuksen tuleviksi suuntaviivoiksi vuoden 2010 alussa. Kotuksen ja yliopistojen työnjakoa tuli selkeyttää, kuten maan senaikainen hallitus vaati. Käytännössä se merkitsi sitä, että eräitä suomen kielen ja sen sukukielten tutkimustehtäviä ja vähemmistökielten tehtävät siirrettiin vuoden 2012 alusta yliopistoihin ja viittomakieli Kuurojen Liittoon.
Mitä jäi jäljelle tästä myllytyksestä? Kotusta koskeva lainsäädäntö muuttui vuodesta 2012 alkaen, ja nimi muutettiin ministeriön aloitteesta Kotimaisten kielten keskukseksi. Sen tehtäviksi säädettiin suomen ja ruotsin kielen huolto, neuvonta, sanakirjatyö ja näihin liittyvä tutkimus. 1990-luvulla lupaavasti alkaneet ja 2000-luvun alussa voimistuneet tutkimusprojektit ovat siten selvästi vähentyneet, mutta kielenhuoltoon ja leksikografiaan liittyvää tutkimusta tehdään mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi Kotuksen tehtävänä on koordinoida saamen kielten, viittomakielten ja romanikielen kielenhuoltoa lautakuntien kautta.
Kaikki nämä vähennykset on pystytty tekemään vähitellen ilman, että henkilöstöä on irtisanottu. Eläkkeelle jääneiden tilalle ei ole palkattu uusia työntekijöitä, uusia projekteja on aloitettu varovaisesti, ja aikaisemminkin säästeliäästi elänyt Kotus on elänyt yhä säästeliäämmin.
Sanakirjojen, ohjeiden ja aineistojen saavutettavuuden parantamista
Vähennyksistä huolimatta Kotus on kehittänyt toimintaansa asiantuntija- ja palvelulaitoksena. Digitaalinen kehitys on avannut uusia mahdollisuuksia tuoda esille työn tuloksia ja aineistoja. Kotus onkin jatkuvasti lisännyt työnsä tulosten saavutettavuutta. Karjalan kielen verkkosanakirja julkaistiin vapaasti luettavaksi verkossa 2009. Vuonna 2012 verkossa alettiin tarjota Suomen murteiden sanakirjaa, vuonna 2013 Ordbok över Finlands svenska folkmål -teosta ja vuonna 2014 Vanhan kirjasuomen sanakirjaa. Vanhan kirjasuomen sanakirjatyö oli vähällä joutua ahtaalle Kotus-työryhmän ehdotusten jälkeen, mutta Koneen Säätiö tuli apuun ja mahdollisti kunnollisen kokoisen toimituksen olemassaolon aina vuoden 2018 loppuun asti. Vuoden 2016 alussa kaikkien luettavissa on nyt melkoinen määrä sana-artikkeleita suomen murteista, Suomen ruotsalaismurteista ja vanhasta kirjasuomesta, ja lisää tulee joka vuosi. Kotus on ottanut huomioon myös Suomen muuttuneen kielitilanteen siten, että se laatii kaksikielisiä sanakirjoja muunkielisten suomalaisten tarpeisiin. Parhaillaan on tekeillä sähköisenä julkaistavat suomi‒somali-sanakirja ja suomi‒ kurmandži-sanakirja.
Monien kielen ammattilaisten ja muidenkin kielenkäyttäjien harras toive täyttyi, kun Kielitoimiston sanakirja sekä Kielikellon ja Språkbrukin arkistot tarjottiin vapaasti verkossa luettaviksi 2014. Kielitoimiston ohjepankki ja Kotuksen uusi verkkopalvelu avattiin alkuvuodesta 2015, ja ne ovat saavuttaneet suuren suosion. Aineistoja ja hakemistotietokantoja on tuotettu yhä enemmän verkkoon yhteistyössä FIN-CLARINin, Kansallinen digitaalinen kirjasto (KDK) -hankkeen ja Tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n kanssa. Suuri meneillään oleva projekti, Nimiarkiston digitointi ja sen käytettävyyden lisääminen, jatkuu juhlavuoden aikana. Nauhoitteista on digitoitu valtaosa.
Kotuksen Twitter-tili ohjaa monien kiinnostavien tekstien äärelle ja kertoo ajankohtaisista kieliasioista. Tilillä maaliskuun alussa 2016 yli 5 600 seuraajaa, ja määrä lisääntyy joka päivä. Suuri yleisö on myös siten jatkuvassa yhteydessä Kotuksen kanssa, ja se tuottaa meille paljon iloa. Myös Kotuksen blogit ja kolumnit ovat kiinnostuksen kohteena, eikä unohtaa sovi myöskään perinteistä mediaa. Kotuksen asiantuntijat ovat tämän tästä lehtien palstoilla ja radiossa, joskus myös televisiossa.
Kotuksen asiantuntijat ovat edelleen saavutettavissa myös puhelimitse. Kun haluaa keskustella asiantuntijan kanssa, voi edelleen soittaa Kielitoimistoon, nimineuvontaan ja ruotsin kielen neuvontaan. Ehkäpä voi sanoa, että Kotuksen puhelinpalvelu on säilynyt kaikista myllerryksistä huolimatta, ja näyttää siltä, että se on edelleen mitä tarpeellisin väylä kielitiedon äärelle.
Kielipolitiikka on myös kielen käyttöalasta ja laadusta huolehtimista
Kotus osallistuu aktiivisesti kielipoliittiseen työhön. Ruotsin kielen kielipoliittinen ohjelma valmistui jo 2003, ja siinä työssä ruotsin kielen lautakunnalla oli merkittävä rooli. Suomen kielen kielipoliittinen ohjelma Suomen kielen tulevaisuus laadittiin yhteistyössä Kotuksen ja Helsingin yliopiston suomen kielen ja kieliteknologian asiantuntijoiden kanssa; se ilmestyi vuonna 2009. Romanikielen kielipoliittinen ohjelma valmistui 2009 ja Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma 2010. Nämä ohjelmat ovat olleet lähtökohtana monille myöhemmille hankkeille ja uudistuksille.
Kotuksella oli vuonna 2013 aktiivinen rooli Hyvän virkakielen toimintaohjelman rakentamisessa ja sen jalkauttamisessa virastoihin virkakielikampanjan aikana yhteistyössä monien muiden toimijoiden kanssa. Yhteistyö julkisen hallinnon virastojen kanssa onkin viime vuosina lisääntynyt entisestään. Hyvä virkakieli on kaikille ihmisille tärkeää, ja sen avulla voidaan säästää paljon rahaa, aikaa ja vaivaa. Kotus tekee työtä hyvän (virka)kielen puolesta myös tarjoamalla kursseja ja muuta koulutusta.
Kotus korostaa kaikessa toiminnassaan sitä, että kieli on joka tilanteessa olennainen tekijä. Se haluaa työllään tuoda esille omien äidinkielten tärkeyttä eri elämänaloilla tässä maailmassa, jossa kielet usein asetetaan tärkeysjärjestykseen arvioidun ”hyödyllisyyden” ja käyttölaajuuden perusteella. Kotus haluaa tukea toiminnallaan kielellistä tasa-arvoa ja kaikkien pääsyä kielitiedon lähteille. Tämä on se lahja, jonka syntymäpäiväsankari voi antaa kanssakulkijoilleen.
Lisää aiheesta
Laki Kotimaisten kielten keskuksesta 1403/2011. http://www.kotus.fi/files/2084/20111403_laki_Kotus.pdf(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Länsimäki, Maija 2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus – taustaa ja vaiheita. Selostus Kotuksen vaiheista vuoteen 2008 saakka.(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) (Julkaistu 29.5.2008.) http://www.kotus.fi/kotus/organisaatio/historia(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Nuolijärvi, Pirkko 2015. Kotuksen historiaa 2008‒2014(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). (Julkaistu 28.2.2015.) http://www.kotus.fi/kotus/organisaatio/historia(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Valtioneuvoston asetus Kotimaisten kielten keskuksesta 1566/2011. http://www.kotus.fi/files/2085/20111566._asetus_Kotus.pdf(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)