August Valdemar Forsman syntyi Keski-Suomen länsilaidalla Pihlajavedellä vuonna 1856 mutta varttui Jurvassa Etelä-Pohjanmaalla. Ylioppilaaksi hän pääsi Vaasan lyseosta vuonna 1874 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1882. Forsman opetti alkuun suomea Porvoossa vuosina 1888–1891 ja latinaa Porissa 1891–1892, kunnes hän lisensiaatintutkinnon suoritettuaan sai viran Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta 1892. Siellä hän opetti suomea ja ruotsia yli kolmen vuosikymmenen ajan, alkuun lehtorina. Vuonna 1906 Forsman suomalaisti sukunimensä Koskimieheksi, ja samana vuonna hänet nimitettiin suomen ja ruotsin yliopettajaksi. Tässä virassa hän toimi vuoteen 1926 asti.
Koskimiehen varhaiset kirjoitukset käsittelivät Kristfrid Gananderin ja Daniel Europaeuksen kaltaisia sanakirjaa laatineita kansanrunouden kokoajia. Näiden kirjoitusten välissä hän laati artikkelin aikakauslehti Valvojaan suomen kielen ”kansanjohdannaisiksi” kutsumistaan lainasanojen ja nimien mukaelmista ja väärintulkinnoista (esim. ruotsin midsommar > mittumaari ’juhannus’, Danmark > Tanumartti ’Tanska’). Samana vuonna, 1891, ilmestyi hänen laajin tutkimuksensa, väitöskirja pakanuuden ajan suomalaisista henkilönnimistä. Tämä oli ensimmäinen Suomessa julkaistu henkilönnimiä käsittelevä tutkimus.
Opetustyö vei pian ajan tutkimuksilta, mutta erilaiset julkaisuhankkeet etenivät. Vuosina 1904–1906 Koskimies julkaisi merkittävät novelli-, runo- ja sananlaskuvalikoimat. Seuraavana vuonna hän laati Suomalaisuuden Liiton nimioppaan suomalaista sukunimeä itselleen etsivien apuneuvoksi. Vuonna 1917 Koskimies puolestaan julkaisi kokoamansa Inarinlappalaista kansantietoutta -teoksen (yhdessä T. I. Itkosen kanssa) sekä 1800-luvun alussa laaditut Daniel Jusleniuksen sanakirjan täydennykset. Vielä vuonna 1921 ilmestyi vanhan kirjasuomen tekstikokoelma, josta aiempien antologioiden tavoin otettiin monia painoksia. Koskimies kirjoitti myös runoja, joista muutamat ovat tulleet tutuiksi Jean Sibeliuksen ja Oskar Merikannon säveltäminä; näistä tunnetuimpia on Merikannon säveltämä Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntalaulu Kymmenen virran maa.
Koskimiehen sanakokoelma
Kaiken tämän ohessa Koskimies puursi myös sanastotyön parissa. Nuorena maisterina hän avusti veljeään Kaarlo Forsmania Ferdinand Ahlmanin ruotsalais-suomalaisen sanakirjan uusitun laitoksen (Ahlman – Forsman 1885) valmistelussa. Koskimiehen keräämää aineistoa on myös Suomen murteiden sanakirjan arkistossa. Myöhemmin hän kokosi 1800-luvun suomen kielestä laajan sanakokoelman, jonka hän kirjoitti sanalipuille. Tätä hän ennätti itse hyödyntää Emil Nestor Setälän juhlakirjaan uudissanoista kirjoittamassaan artikkelissa (Koskimies 1924).
Martti Rapola (1960 s. 9) on todennut Koskimiehen tehneen hyviä havaintoja sanojen ensiesiintymistä, mutta koonneen myös ”valtaisan määrän sanasepitelmiä ja murteellisuuksia, jotka eivät milloinkaan ole päässeet yleiseen käytäntöön”. Rapolan voi tosin katsoa myös kilpailleen Koskimiehen kanssa omalla 1920–40-luvuilla kokoamallaan paljon laajemmalla sanakokoelmalla (josta ks. Lauerma 2018).
Koskimiehen kokoelma käsittää 27 vanhanaikaista pientä sanalippukoteloa. Hyvin karkeasti arvioituna näissä on yhteensä vajaat 10 000 sanalippua. Suurin osa lipuista on Koskimiehen itsensä kirjoittamia. Niiden rakenne on äärimmäisen pelkistynyt: lipuilla on yleensä vain sanan esiintymä eikä aina merkitystäkään tai esimerkkilauseita.
Lipuston käytön kannalta ongelmallisinta on, että lähdetiedot on etupäässä merkitty salasanat mieleen tuovilla roomalaisista ja tavallisista numeroista koostuvilla pitkillä koodeilla. Nämä avaavaa luetteloa ei kokoelman yhteydessä ole valitettavasti säilynyt, joten vain eräiden lehtien lyhenteet ovat ymmärrettävissä.
Viola Heiden liputtama jakso
Kokoelmaan sisältyy onneksi toisenlaisiakin sanalippuja. Näitä on kolmen kotelon verran sul-alkuisista sanoista aakkosten loppuun. Selitteeksi on koteloiden päätyyn liimattu lappu, jossa on teksti ”A. V. Koskimiehen poimintoja vanhemmasta suomenkielisestä kaunokirjallisuudesta ennen vuotta 1880. Keräilysanaston I–III välilehdiltä sanalipuille poiminut opettajatar Viola Heide 1930–1931.”
Selitteessä mainittu Suomen kielen keräilysanasto oli murteenkerääjien apuneuvoksi laadittu aihepiireittäinen sana- ja kyselylista, jonka välilehditetyille sivuille saattoi suoraan tehdä muistiinpanoja. Heide kirjoitti Koskimiehen merkintöjen pohjalta lippuja varmaan työnsä ohessa. Apunaan hänellä lienee ollut myös Koskimiehen kokoelman lyhenneluettelo, koska Heide on merkinnyt lipuille sanojen kirjoittaja- ja julkaisutiedot vain hiukan lyhennettyinä ja siten selvitettävissä olevina.
Aakkosten loppupuoli sisältyy kokoelmaan kahteen kertaan, sillä myös Koskimiehen itse kirjoittamat liput kattavat aakkosvälin sul–ö. Sanaston aihepiirit vaikuttavat kuitenkin osin erilaisilta. Koskimiehen omilla lipuilla on esimerkkisanoista ja lause-esimerkeistä päätellen poikkeuksellisen paljon kaupankäyntiin, talouteen ja pankkitoimintaan liittyvää sanastoa. Sanalipuilla finanssimiehet ja pelikortti-tehtailijat käyvät spekulatsioonikauppaa, välillä tarvitaan sakkokorkokuittikirjaa ja takaisinkulku- eli rekambiolaskuja, mutta vaikka tavaraa myös myödään salakättä, lopputuloksena saattaa silti olla konkurssitila ja takavarikkoon-pano, kun telegrammiporto ja telefoonimenotkin ovat kasvaneet niin paljon. Heiden liput näyttäisivät olevan tasaisemmin eri aloilta, vaikka hänen onkin luonnehdittu liputtaneen kaunokirjallista aineistoa.
Sanalipuilla finanssimiehet ja pelikortti-tehtailijat käyvät spekulatsioonikauppaa.
Toinen helposti havaittava ero liittyy omaperäisen ja lainatun sanaston suhteeseen. Heiden lipuilla on enemmän ainakin nykykielen näkökulmasta murteelliselta vaikuttavaa ja osin myös vanhoista julkaistuista murrelähteistä poimittua sanastoa (esim. sytyinen ’kateellinen’, säntti ’kapistus’, sökertää ’keittää’). Koskimiehen lipuilta käy puolestaan ilmi, kuinka laajaa vierassanojen ja sitaattilainojen käyttö on 1800-luvullakin ollut. Esimerkiksi ”mäklarin välitysmaksosta” on voitu käyttää ranskan sanaa courtage ja männystä tehtyjä puulistoja kutsua englannin monikon päätteen säilyttäen spruce-battenssiksi.
Viola Heide (alkuaan Nuutinen, välillä myös Mickelsson) syntyi Sortavalassa vuonna 1882, valmistui Rauman seminaarista 1922 ja siirtyi vuonna 1926 Kiuruvedelle, missä hän toimi Salmenkylän koulun ensimmäisenä opettajana. Tätä myöhempiä tietoja ei Heidestä valitettavasti löydy matrikkeleista, pitäjänhistorioista eikä sukututkimussivustoiltakaan.
Viola Heiden tiedot Geni-palvelussa(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kokoelman tulevaisuus
Koskimiehen aineistoon sisältyy ainakin lainasanoja ja yhdyssanoja, joista ei ole tietoja missään muussa kokoelmassa. Aikalaiset pitivätkin Koskimiestä yhtenä parhaista suomen kielen sanaston tuntijoista, kuten käy ilmi aikakauslehti Virittäjässä vuonna 1916 julkaistusta 60-vuotispäiväkirjoituksesta.
Koskimiehen sanakokoelma hautautui silti hänen kuoltuaan Sanakirjasäätiön arkistoon. Hiukan aineistoa on kumminkin käytetty, koska jotkin sen sisältämistä tiedoista ovat päätyneet eräisiin laajempiin sanakokoelmiin, kuten 1800-luvun pääkokoelmaksi nimettyyn laajaan sanalipustoon, joka käsittää valtaosin Elias Lönnrotin teoksista tehtyjä poimintoja. Koskimieheltä peräisin olevia tietoja on satunnaisesti löydettävissä myös Nykysuomen sanakirjan (1951–1961) laajasta alkuperäislipustosta, jonka pohjalta sanakirja on laadittu. Kaikki nämä kolme kokoelmaa ovat edelleen Kotimaisten kielten keskuksen omistuksessa, mutta ne on siirretty Kansallisarkiston tiloihin, joissa lippujen hauras paperi säilyy toivottavasti hieman pitempään.
Tietoa Kotimaisten kielten keskuksen 1800-luvun kirjasuomen aineistoista: Sanalippuaineistot(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kirjallisuutta
Ahlman, Ferdinand – Forsman, Kaarlo 1885: Svenskt-Finskt Lexicon. Ruotsalais-suomalainen sanakirja. Kolmas, korjattu ja lisätty painos. Helsinki: SKS.
Forsman, A. V. 1891: Tutkimuksia Suomen kansan persoonallisen nimistön alalta I. Pakanuuden aikainen nimistö. Helsinki.
Koskimies, A. V. 1924: Huomioita suomenkielen uudissanaston alalta. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia LII. Kieli- ja kansatieteellisiä tutkielmia. Juhlakirja professori E. N. Setälän kuusikymmenvuotispäiväksi 27.2.1924 s. 105–115. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.
Lauerma, Petri 2018: Martti Rapolan 1800-luvun sanakokoelma, sen tausta ja vaikutus. – Virittäjä 122 s. 255–281. https://doi.org/10.23982/vir.66978(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Rapola, Martti 1960: Sanojemme ensiesiintymiä Agricolasta Yrjö Koskiseen. Valikoima. Helsinki: SKS.
Saarimaa, E. A. 1930: Aukusti Valdemar Koskimies. – Kansallinen elämäkerrasto III s. 214–215. Porvoo: WSOY.