Kysymys
Kirjoitetaanko ”kooperatiivinen” vai ”ko-operatiivinen”, eli käytetäänkö osien välissä yhdysmerkkiä vai ei?
Vastaus
Sana kooperatiivinen (’yhteistoiminnallinen’, ’osuustoiminnallinen’; ’yhteistyöhaluinen, -kykyinen’) koostuu sanasta operatiivinen ja etuliitteestä ko- (lat. con- ’yhdessä, kanssa’). Sana kirjoitetaan ilman yhdysmerkkiä, mutta yleensä se äännetään kaksiosaisena [ko-operatiivinen].
Sama ko-etuliite on myös muun muassa vierassanoissa koordinoida ja koordinaatti, jotka – toisin kuin kooperatiivinen – äännetään nykyisin yksiosaisina: [koor-] (eräissä vanhemmissa oppaissa mainitaan mahdollisena ääntöasuna myös kaksiosainen [ko-o-]).
Jos sana kooperatiivinen on tarpeen jakaa eri riveille sanan alusta, se jaetaan osiin ko + operatiivinen, ei siis ”koo-peratiivinen”. Sen sijaan koordinoida ja sen johdannaiset (koordinaatio, koordinaatti ym.) käyttäytyvät tässäkin tapauksessa toisin; niissä ensimmäiseksi tavuksi voidaan hahmottaa koor- (koor-dinoida).
Sellaisissa sanoissa kuin pre-eksistenssi, pre-eklampsia, anti-inflammatorinen ja anti-intellektualismi on latinaan ja kreikkaan pohjautuvat etuliitteet pre- (’edellä, ennen’) ja anti- (’vastakkainen, vasta-’). Näissä sanoissa etuliite yhdistetään jälkiosaan yhdysmerkillä, koska alkuosa loppuu samaan vokaaliin, jolla loppuosa alkaa.
Sana kooperatiivinen on kuitenkin rakenteeltaan samanlainen kuin mainitut pre- ja anti-alkuiset sanat. Miksi siinä siis ei ole yhdysmerkkiä?
Nykyisten oikeinkirjoituksen periaatteiden pohjalta kahtalaisia kirjoitusasuja ei voi perustella. Ko-alkuiset vierassanat on kirjoitettu eri tavoin kuin esimerkiksi pre-alkuiset jo 1800-luvulta lähtien. Ko-alkuiset sanat kirjoitettiin pitkään heittomerkillisinä, esimerkiksi ko’ordinaatio, ko’operatiivinen, kun taas pre-alkuisissa oli yhdysmerkki, esimerkiksi pre-eksistenssi. Vielä vuonna 1945 ilmestyneessä Martti Airilan Vierasperäiset sanat -teoksessa on kirjoitusasuina ko’ordinoida ja ko’operatiivinen. Sen jälkeen alkoi vakiintua nykyinen kirjoitusasu, jota käytetään jo muun muassa 1960-luvun tietosanakirjoissa (kuten Otavan iso tietosanakirja) sekä Nykysuomen sanakirjassa.
Vaikka yhdysmerkitön asu kooperatiivinen on siis yleiskielessä hyvin vakiintunut, näkyy sen rinnalla jonkin verran käytettävän joissain erikoiskielissä myös yhdysmerkillistä asua ko-operatiivinen (’yhteistyökykyinen’, ’yhteistyössä toimiva’ tms.). Esimerkkejä tästä kirjoitusasusta löytyy verkkohaulla ainakin kemian ja lääketieteen alan teksteistä. Lisäksi käytössä näyttävät olevan myös verbit ko-operoida (’toimia yhteistyössä’) ja substantiivi ko-operaatio (’yhteistyö, yhteistyökyky’).
Esimerkkeinä mainittujen sanojen selitykset:
pre-eksistenssi ennalta oleminen, varsinkin sielun olemassaolo ennen syntymää
pre-eklampsia (vanhentunut synonyymi) raskausmyrkytys
anti-inflammatorinen tulehdusta estävä tai lievittävä
anti-intellektualismi järjen ja ajattelun merkitystä korostavan käsityksen vastainen
Lähteitä
Airila, Martti 1945: Vierasperäiset sanat. Ääntämisen ja oikeinkirjoittamisen ohjeluettelo. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Koukkunen, Kalevi 1990: Atomi ja missi. Vierassanojen etymologinen sanakirja. WSOY.