Partisiippiattribuutti kuuluu suomen kielen tiiviisiin ilmaisutyyppeihin, joihin voidaan sisällyttää paljon asiaa ja jotka siksi ovat usein käytännöllisiä. Sellainen tiivis sanonta kuin paljon maailmaa nähnyt mies mainitaan usein kielemme erikoisuutena.

Ilmaisun tiiviys, runsaan informaation sisällyttäminen lyhyeen ilmaukseen on kuitenkin asia, jonka tavoittelussa ei tule mennä liian pitkälle. Etenkin sanomalehtikielessä on nykyään tavallista, että attribuutteihin ahdetaan sellainen tietomäärä, joka uutuutensa tai tärkeytensä tai ehkä vain runsautensa vuoksi vaatisi oman lauseen, tavallisimmin relatiivilauseen. Asiaa on käsitelty kielenhuoltokirjallisuudessa aiemminkin, mutta sitä kannattaa varmaan pitää puheenaiheena edelleen. Tarkastelen ilmiötä muutamien lehdistä poimittujen esimerkkien valossa.

(1) ” ’Länsi heikkenee samalla kuin itä voimistuu’ ”, neljä vuotta sitten länteen karkotettu toisinajatteleva [nim. Solšenitsyn, joka on juuri mainittu] sanoi Yhdysvalloissa Harvardin yliopistossa pitämässään puheessa.” Kun puheena olevasta ”toisinajattelevasta” halutaan muun ohessa kertoa, että hänet on karkotettu länteen ja että tämä on tapahtunut neljä vuotta sitten, niin siinä on niin paljon tietoa, että tuntuisi luontevammalta käyttää attribuutin asemesta relatiivilausetta, esim. näin: – – sanoi tämä toisinajatteleva, joka neljä vuotta sitten karkotettiin länteen, Yhdysvalloissa H:n yliopistossa pitämässään puheessa.

(2) ”Kaksi miestä on tunnustanut räjäyttäneensä – – rakennuksen, kertoi Tukholman poliisi. Vangituksi julistetut miehet eivät ole kertoneet mitään vaikutinta teolleen.” Se, että miehet on julistettu vangituiksi, on asian kannalta olennainen uusi tieto, mutta attribuutti antaa pikemminkin sen vaikutelman, että asia on ennestään tiedossa. Tähänkin sopisi relatiivilause: Miehet, jotka nyt on julistettu vangituiksi, eivät – –.

(3) ”Toimittajien enemmiltä uteluilta kohusta hämmentynyt ja matkakokemuksensa aikakauslehdistölle myynyt Koskimies vapautui tullin oven sulkeuduttua nopeasti ja tiukasti hänen takanaan.” Ilmaus kohusta hämmentynyt on attribuuttinakin luonteva, mutta toinen partisiippiattribuutti määritteineen sisältää niin seikkaperäistä tietoa, että se vaatisi lauseen muotoa. Virkkeessä on muutakin vikaa: rinnastus hämmentynyt – myynyt on luonnoton ja sanajärjestys sekoittava. Korjausehdotus: Kohusta hämmentynyt K., joka on myynyt matkakokemuksensa aikakauslehdistölle, vapautui toimittajien enemmistä uteluista, kun tullin ovi sulkeutui nopeasti ja tiukasti hänen takanaan.

(4) ”Kotimaahan lauantaina 2. huhtikuuta palaava pääministeri Sorsa tapaa Sambian-vierailunsa aikana myös eteläisen Afrikan vapautusliikkeiden edustajia.” Tämän lauseen luonnottomuutta lisää se, että asiat kerrotaan päinvastaisessa järjestyksessä kuin ne tapahtuvat. Uutinen oli lehdessä ennen pääministerin matkalle lähtöä. Attribuuttiin sijoitettu tieto voitaisiin ilmoittaa omalla päälauseellaan, jolloin asiat saataisiin luonnolliseen järjestykseen: Pääministeri S. tapaa Sambian-vierailunsa aikana myös – – edustajia. Kotimaahan hän palaa lauantaina 2. huhtikuuta.

(5) ”Suhteensa vasemmistopuolueiden johtajiin lähes katkaissut Väyrynen kirjoittaa, että – –.” Tässä olisi luontevampaa käyttää sivulausetta, esim. konsessiivista, joka sisällön puolesta sopisi hyvin: Vaikka V. itse on lähes täysin katkaissut suhteensa vasemmistopuolueiden johtajiin, hän kirjoittaa – –. Edellä sanotusta huolimatta partisiippiattribuutti on usein käyttökelpoinen ja näppärä ilmaisukeino. On vain huolehdittava siitä, ettei sitä kuormiteta liian suurella tai tärkeällä eikä uutisarvoltaan huomattavalla tietojen määrällä. Myös attribuutin ja sen pääsanan asema lauseessa vaikuttaa asiaan.

On syytä lopuksi muistuttaa siitä, että puhuttu kieli vetää partisiippiattribuutin käytölle vielä ahtaammat rajat kuin kirjoitettu kieli. Eräästä tuoreesta kotimaisesta elokuvasta jäi mieleeni seuraava vuorosana (sitaatti on muistinvarainen ja saattaa olla epätarkka):

(6) ”Saksasta täällä käymässä oleva kenraali T. haluaa keskustella kanssani tekeillä olevasta kirjastani.” Kirjoitetussa kielessä – esim. kirjeessä – tämä ehkä menettelisi. Elokuvassa sen lausuu nuorehko upseeri toverilleen arkisessa keskustelussa. Tällaisessa tilanteessa se särähtää pahasti – eihän kukaan arkioloissa puhu näin. Luonteva repliikki voisi olla vaikkapa tällainen: Kenraali T. on Saksasta täällä käymässä, ja hän haluaa keskustella kanssani tekeillä olevasta kirjastani.

En ole tullut keränneeksi suurta esimerkkiaineistoa, mutta käsitykseni mukaan edellä mainittujen tapaiset liiaksi kuormitetut partisiippiattribuutit ovat etenkin sanomalehtikielessä nykyään siksi yleisiä, että kielenhuollon on syytä kiinnittää niihin jatkuvasti huomiota.