Sanakirjoissa annetaan usein sanojen käytöstä esimerkkejä, joissa hakusana on upotettu lauseeseen tai muuhun laajempaan rakenteeseen. Näin on myös Kielitoimiston sanakirjassa, jossa esimerkeillä on karkeasti jaotellen kaksi päätehtävää. Ensinnäkin niiden avulla valaistaan hakusanan merkitystä. Toiseksi ne havainnollistavat sitä, miten hakusana käyttäytyy muiden sanojen kanssa tai mitä se itse vaatii seurassaan esiintyviltä sanoilta. Lisäksi niihin on ujutettu mukaan muun muassa kielenhuollon normeja koskevaa tietoa.
Kielitoimiston sanakirjan esimerkit ovat kursivoituja: Räjähtävä ammus.
Esimerkin sisällä tai jäljessä voi olla selite tai muu lisäys, joka puolestaan on antiikvaa eli pystyä normaalitekstiä:
Räjähtää [= puhjeta äänekkääseen] nauruun.
Räjähtänyt rähjääntynyt, väsähtänyt.
Tässä kirjoituksessa sanakirjasta poimitut hakusanat on lihavoitu ja esimerkit kursivoitu. Sana-artikkeleista esitetään vain kutakin tarkoitusta havainnollistavia katkelmia.
Esimerkki tukee selitettä
Sana-artikkelin selitteen tehtävänä on kertoa, mitä hakusana tarkoittaa. Usein selite kuvaakin merkityksen riittävän hyvin, eikä se välttämättä vaadi esimerkkejä tuekseen. Joskus esimerkeillä kuitenkin täydennetään sanan selitettä, joissain tapauksissa jopa korvataan selite kokonaan.
Kun hakusana viittaa hyvin abstraktiin tai geneeriseen käsitteeseen, tulee selitteestäkin väistämättä abstrakti ja luurankomainen:
aine: aistimin havaittava, tilaa ottava, massan omaava olevaisen ilmenemismuoto, materia.
taide: merkityksellisinä pidettäviin aistipohjaisiin elämyksiin tähtäävä luova toiminta ja sen tulokset.
Tällaisissa tapauksissa hakusanan merkitys avautuu kunnolla vasta havainnollistavien esimerkkien ansiosta. Aine-artikkelin selitettä täydentävissä esimerkeissä sanakirjan käyttäjälle kerrotaan, että aineet voivat olla kiinteitä, nestemäisiä ja kaasumaisia. Selviää myös, että aineella on rakenne. Edelleen annetaan esimerkkejä tyypillisistä yhdyssanoista, joissa aine on jälkiosana: alkuaine, valkuaisaine, pesuaine, polttoaine, lisäaine.
Taide-artikkelissa taiteen käsitettä konkretisoidaan esimerkeissä kertomalla sen eri muotoja. Taidetta ovat muun muassa kuva-, sana-, sävel- ja näyttämötaide sekä elokuva-, tanssi-, rakennus- ja tekstiilitaide. Lisäksi esimerkistöstä käy ilmi vaikkapa se, että taidetta voi harrastaa tai että sitä voi opiskella (taiteen maisteri).
Esimerkki korvaa selitteen
Joskus sana-artikkelissa ei ole lainkaan selitettä. Pelkkä esimerkki saattaa riittää vaikkapa silloin, kun hakusana on merkitykseltään suhteellisen läpinäkyvä yhdyssana:
ajo-ominaisuus: Auton ajo-ominaisuudet.
leipäkuutio: Sipulikeittoa ja paahdettuja leipäkuutioita.
Sellaisissa tapauksissa, joissa hakusana viittaa monentyyppisiä alakäsitteitä kattavaan yläkäsitteeseen, voi olla selvintä antaa vain esimerkkejä alakäsitteistä ja kuvata vaikkapa sanan tarkoitteen tyypillistä käyttötarkoitusta:
vesiaihe: Suihkulähteet, tekolammet ym. vesiaiheet. Näyttävä vesiaihe on puutarhan katseenvangitsija.
Vesiaihe-artikkelin esimerkeistä käy ilmi, että suihkulähteet ja tekolammet ovat tavanomaisia vesiaiheita ja että vesiaiheet ovat usein koristeita (vesiaihetta luonnehditaan näyttäväksi ja sitä kutsutaan katseenvangitsijaksi).
Joskus taas on luontevampaa selittää hakusanan sijaan kokonaista esimerkkiä:
autoistua: Kaupungit autoistuvat kaupunkien autokanta kasvaa.
Esimerkit kertovat asiayhteydestä
Sanakirjan esimerkkien avulla välitetään monenlaista tietoa sanojen tyypillisestä esiintymisympäristöstä eli siitä, mihin asiayhteyteen sanat tavallisesti liitetään ja millaisten muiden sanojen seurasta ne usein löytää. Sanojen liittämistä toisiinsa säätelevät osaltaan semanttiset valintakriteerit, joita sana-artikkelien esimerkit valaisevat.
Kun hakusanana on verbi, kerrotaan esimerkkien avulla tyypillisestä subjektista tai objektista, jonka verbi saa ollessaan lauseen predikaattina. Vaikkapa räjähtää-artikkelin esimerkistöstä selviää, että tyypillisiä räjähtäviä asioita ovat ammus, ruutipanos ja kaasuseos. Satuloida-artikkelista taas käy ilmi, että tavanomainen satuloimisen kohde on hevonen.
Kun hakusanana on adjektiivi, näkee esimerkeistä sen, millaisia asioita sanalla on luontevaa luonnehtia. Kepeä-artikkelista käy ilmi, että askeleiden, liikkeiden ja otteen ohella myös esimerkiksi tunnelma voi olla kepeä.
Kielitoimiston sanakirjassa sanojen tyyliarvosta kerrotaan ensisijaisesti käyttöalamerkinnöillä (ark. eli arkikielessä, slg. slangissa, ylät. ylätyylissä jne.), mutta myös esimerkkien perusteella on mahdollista tehdä hienovaraisia päätelmiä hakusanan ja sen tavanomaisen käyttökontekstin sävystä:
eeppinen: 2. ark. valtava, suunnaton; mahtava, järisyttävä; loistava, upea. Bändin eeppinen soundi.
On siis sanakirjantoimittajan harkittu valinta, että eeppinen-artikkelin esimerkissä puhutaan orkesterin tai yhtyeen sijaan bändistä ja soinnin sijaan soundista.
Sanat osana sanontoja ja muita kiteymiä
Monilla sanoilla on taipumus esiintyä yhdessä muiden sanojen kanssa suhteellisen vakiintuneina kokonaisuuksina, vaikka merkityksen näkökulmasta toisenlaisetkin sanavalinnat olisivat mahdollisia. Näiden yhteisesiintymien eli kollokaatioiden kuvaaminen sanakirjan esimerkeissä on tärkeää, koska sanojen merkitysten perusteella ei tällaisia yhdistelmiä voi päätellä:
hatkat: Ottaa hatkat. (ei esim. ”tehdä hatkat”)
tiukka: Teki tiukkaa mahtua mukaan. (ei esim. ”otti tiukkaa”)
susi: Lauma susia. (ei esim. ”parvi tai porukka susia”)
kahvi, laiha: Laihaa kahvia. (ei esim. ”mietoa tai laimeaa kahvia”)
Idiomeissa taas on kyse sellaisista kielikohtaisista kiteytyneistä ilmauksista, joiden kokonaismerkitystä on yleensä vaikea päätellä osatekijöiden perusteella. Sana-artikkelien esimerkistössä kuvataan, millaisissa idiomaattisissa ilmauksissa hakusanat esiintyvät:
kaivaa, veri, nenä: Kaivaa verta nenästään.
hyvä, pata: Olla hyvää pataa jonkun kanssa.
rukkanen: Saada rukkaset.
lonkka, vetää: Vetää lonkkaa.
Muodollisesti pätevää seuraa
Monilla sanoilla on esiintymisympäristöönsä liittyviä, seuralaisten muotoa koskevia vaatimuksia, jotka nekin pyritään tuomaan ilmi sanakirjan esimerkeissä. Näihin kuuluvat vaikkapa rektiot eli se, millaista sijamuotoa sana edellyttää siihen kytkeytyviltä muilta sanoilta:
tykätä: Tykkään sinusta kovasti. (tykätä jostakusta t. jostakin)
vaste: Vaste lääkitykseen oli hyvä. (vaste johonkin)
Jotkin sanat hyväksyvät seuralaisiltaan useampiakin muotoja, ja myös tämän voi nähdä sanakirjan esimerkeistä:
tyytyväinen: Olen tyytyväinen siihen t. siitä, että päätös saatiin aikaan. (olla tyytyväinen johonkin t. jostakin)
digata: Digata musaa, musasta. (digata jotakin t. jostakin)
Esimerkit kertovat yleiskielen normeista
Kielitoimiston sanakirjan esimerkeistä löytää vastauksen moniin oikeinkirjoitusta ja muita kielenhuollon normeja koskeviin kysymyksiin. Suosituksia tehdään näkyväksi muun muassa niin, että esimerkkeinä on myös ilmauksia, joita pidetään kartettavina ja joista sitten viitataan suositettaviin ilmauksiin sanoilla ”paremmin” ja ”pitää olla”:
sitoa: Atomiytimeen sidottu [pitää olla: sitoutunut] energia.
kumpikin: Kummatkin joukkueet pitää olla: kumpikin joukkue t. molemmat joukkueet.
luokka: Ongelma on jo sitä luokkaa [paremmin: sellainen, niin vaikea], että – –.
energinen: Runsas-, vähä-, suuri-, pienienerginen paremmin: -energiainen.
Läheskään aina suosituksia ei kuitenkaan ole kirjoitettu auki, vaan esimerkit havainnollistavat sellaisenaan taustalla olevaa normia. Vaikkapa päin-artikkelissa kuvataan monen esimerkin avulla, milloin sana kirjoitetaan vain erikseen (ajaa päin punaista, jokin menee päin mäntyä) ja milloin kirjoittaminen yhteen toisen sanan kanssa on mahdollista (alaspäin t. alas päin, jälkeenpäin t. jälkeen päin, kotiinpäin t. kotiin päin).
Kielitoimiston sanakirjassa ei ole hakusanoina erisnimiä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Esimerkeissä erisnimiä kuitenkin esiintyy. Ongelmana on joskus se, että esimerkit alkavat aina isolla alkukirjaimella eikä sanakirjan käyttäjä voi siten tietää, onko ensimmäinen sana erisnimi vai yleisnimi:
Museoviraston tutkija.
Valtioneuvoston juhlahuoneisto.
Presidentinlinnan linnanvouti.
Jotta sanakirja palvelisi käyttäjiä paremmin, erisnimi pyritään sijoittamaan esimerkin keskelle tai loppuun, jos se suinkin on luontevaa:
Itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa.
Opiskelee urkujensoittoa Sibelius-Akatemiassa.
Taivutus esimerkeissä
Kielitoimiston sanakirjassa sanojen taivutus on helpointa tarkistaa taivutusmuotosarjasta, joka annetaan kaikista hakusanoina olevista nomineista ja verbeistä. Taivutusmuotosarjan tarjoaman mallin avulla on yleensä helppo muodostaa kaikki hakusanan taivutusmuodot.
Joissain harvoissa tapauksissa muotosarja ei kuitenkaan tarjoa ratkaisua kaikkiin taivutuksen yksityiskohtiin. Näin on vaikkapa sanan ikä tapauksessa. Nominien taivutusmuotosarjaan kuuluvat yksikön ja monikon nominatiivi, genetiivi, partitiivi ja illatiivi, mutta näistä mallimuodoista ei saa apua sanan oikeinkirjoituksen kannalta hankalien taivutusmuotojen eli esimerkiksi monikon inessiivin muodostamiseen. Tällaisissa tilanteissa taivutusta voidaan havainnollistaa muotosarjan lisäksi esimerkistössä:
ikä: Tässä iässä, näissä i’issä.
Taivutusta esitellään esimerkeissä usein myös silloin, kun hakusanan taivutus on jollain tapaa tavanomaisesta poikkeavaa:
lienee: Moista ei liene ennen nähty. He lienee tiesivät [pitää olla: lienevät tienneet, kai tiesivät] asiasta.
viive: Rakennus valmistui huomattavalla viiveellä t. viipeellä huomattavasti myöhässä.
askel: Lumi narskui askelten, askeleiden alla.
Millainen on hyvä esimerkki?
Sanakirjojen esitystapa on tyypillisesti tiivis ja ytimekäs. Kielitoimiston sanakirjan pohjana oleva aineisto on sitä vastoin laaja, periaatteessa rajaton. Toimitus poimii erilaisista teksteistä ja joskus puheestakin katkelmia, jotka ovat hyvin harvoin kopioitavissa sanakirjaan sellaisinaan. Sitaatit jalostetaan tavallisesti mahdollisimman lyhyiksi, jotta lukijan huomio kohdistuisi olennaiseen. Esimerkkejä voi myös keksiä itse. Tavoitteena on neutraali, vähäeleinen tyyli, ellei tyylilajista ole sana-artikkelissa erillistä mainintaa.
Sana-artikkelin jokaisella esimerkillä on oltava jokin tehtävä. Esimerkin tulee välittää sellaista tietoa – semanttista, kieliopillista tai ensyklopedista –, jota sanan selite tai artikkelin muut esimerkit eivät kerro. Esimerkkien pitäisi edustaa sitä, mikä kielessä on yleistä ja tavallista, kuten yleiskieltä kuvaavassa sanakirjassa kaiken muunkin. Hyvä esimerkki on luonteva ja lisäksi tyyliltään ja rakenteeltaan sellainen, että käyttäjän huomio kiinnittyy olennaiseen.
Sana-artikkelin jokaisella esimerkillä on oltava jokin tehtävä.
Vaikka perusperiaatteet vaikuttavat suhteellisen selviltä, vetävät ihanne-esimerkin vaatimukset joskus eri suuntiin. Kun paljon informaatiota tiivistetään pieneen tilaan, saattaa esimerkin luontevuus kärsiä. Keinotekoinen esimerkki voi kuitenkin olla riittävän hyvä, jos se selkeyttää hakusanan merkitystä ja antaa tietoa sanan kuvaamasta käsitteestä osana jotakin asiakokonaisuutta. Muutamien Kielitoimiston sanakirjalle ominaisten erikoistapausten tunteminen helpottaa esimerkkien tulkintaa ja tehostaa sanakirjan käyttöä.
Vajaat lauseet ja henkilöiden häivytys
Kielitoimiston sanakirjan toimitus saa silloin tällöin kielteistä palautetta vajaista esimerkkilauseista: on pidetty kummallisena, että normatiivisen sanakirjan tyypilliset lauseet ovat epätäydellisiä, subjektittomia lauseita, kuten Tapasi vanhoja koulukavereitaan tai Lähtivät vastakkaisiin suuntiin. Neutraaliuden tavoittelun lisäksi syynä henkilöiden häivyttämiseen on painetun sanakirjan ajoilta periytyvä tilansäästö. Kaikki sanakirjat eivät ole ilmaisussaan yhtä niukkasanaisia. Esimerkiksi kaksikielisissä sanakirjoissa täydemmät esimerkkilauseet voivat olla tarkoituksenmukaisia.
Olla-verbin kolmannen persoonan yhteydessä Kielitoimiston sanakirjassakin pelkkä predikaatti tuntuu liian vajaalta, ja pronomini auttaa samalla hahmottamaan, puhutaanko henkilöstä vai asiasta. Henkilöön viittaava esimerkki täydennetään tällöin yleispersoonaa edustavalla pronominilla: Hän on oikea kahvihifistelijä. Persoonapronominilla havainnollistetaan myös rakenteeseen keskeisesti kuuluvan lauseenjäsenen sijamuotoa: Hänellä on aikomus lähteä. Heille tuli ruokavieraita.
Toki esimerkeissä on muitakin kuin kolmannen persoonan muotoja. Sanakirjan tehtävänä on tarjota käyttäjälle hakusanojen tyypillisiä käyttötapoja, ja ensimmäisen ja toisen persoonan muotoja käytetään varsinkin puhutussa kielessä:
asia: Minulla on sinulle vähän asiaa.
herkkis: Mä nyt oon tämmönen herkkis.
perässä: Menkää te jo, minä tulen kohta perässä.
eikä: Ette te emmekä me halua riitaa.
Milloin perusmuoto, milloin kolmas persoona?
Esimerkissä oleva verbi on usein perusmuodossa eli ensimmäisessä eli A-infinitiivissä. Kun kuvataan yleistä, ajatonta asiaintilaa, perusmuoto riittää: Keskittyä koulutyöhön. Kun taas esimerkki kuvaa tiettyä tilannetta, verbin kolmas persoona luontuu siihen paremmin, esimerkiksi Keskittyi puhekumppaninsa kertomukseen.
Jos esimerkissä on kiteytynyt sanonta, valitaan usein perusmuoto. Vaikkapa kuolemista kuvaavissa kiertoilmauksissa se on tyypillinen: Kaatua sodassa. Nukkua pois. Siirtyä ajasta ikuisuuteen, iankaikkisuuteen. Esimerkissä, jonka keskiössä on tietty rakenne, verbi on perusmuodossa, mutta tilanteen kuvaukseen kolmas persoona soveltuu paremmin:
Kaatua selälleen.
Kaatui ja loukkasi itsensä.
Miksi -minen-loppuisia sanoja ei löydy sanakirjasta?
Moni sanakirjan käyttäjä on kummastellut -minen-muotoisten hakusanojen vähäisyyttä sanakirjassa. Minkä vuoksi sanakirjassa ei ole esimerkiksi hakusanoja harjoitteleminen ja rekrytoiminen, vaikka sanat harjoittelu ja rekrytointi selitetään näin: harjoittelu ’harjoitteleminen’; rekrytointi ’rekrytoiminen’?
Syy on se, että Kielitoimiston sanakirjassa verbistä johdetut -minen-substantiivit kuuluvat verbin perusmuodon yhteyteen. Siis harjoitteleminen kuuluu harjoitella-artikkeliin ja rekrytoiminen rekrytoida-artikkeliin. Tällaisia -minen-muotoja on upotettu sana-artikkelien esimerkistöön.
Esimerkkejä -minen-johdosten upottamisesta sana-artikkeleihin:
kaupungistua: Yhteiskunnan kaupungistuminen.
kotoutua: Maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen.
sukeltaa: Harrastaa sukeltamista.
kyllästyä: Jonotti lippua kyllästymiseen asti.
Vain niissä tapauksissa, joissa -minen-muoto on (myös) itsenäisen substantiivin asemassa, se on nostettu omaksi hakusanakseen, esimerkiksi syöminen, juominen, kuuleminen ja lukeminen.
Pilkun kaksoisrooli
Jopa moni Kielitoimiston sanakirjan suurkuluttaja on ilmaissut hämmennyksensä tämäntapaisten esimerkkien tulkinnasta:
luonne: Jklla on iloinen, suora, vaikea luonne.
ampaista: Ampaista pakoon, vastustajansa kimppuun.
monesti: Monestiko, kuinka monesti olet käynyt ulkomailla?
Normaalien pilkkusääntöjen mukaan ensimmäinen esimerkki olisi tulkittavissa näin: joku on niin persoonallinen, että hänen luonnettaan voi kuvata kolmella, keskenään hiukan ristiriitaisen tuntuisella adjektiivilla. Keskimmäistä lukiessa voi asettaa kyseenalaiseksi lauseen loogisuuden: miten voi ampaista vastakkaisiin suuntiin? Viimeisessä esimerkissä puhuja tuntuu tarkentavan: ”Monestiko, siis tarkoitan, että kuinka monesti olet käynyt ulkomailla?”
Tällaisia Kielitoimiston sanakirjan esimerkkejä lukiessa pitää tuntea niin sanottu sanakirjapilkutus. Se tarkoittaa sitä, että pilkku yhdistää oikeastaan useita osaesimerkkejä. Kun normaali pilkku edustaa yleensä ja-sanaa, sanakirjapilkku on tai-sanan korvike. Niinpä sana-artikkelin luonne esimerkki on jaettavissa kolmia: Jollakulla on iloinen luonne. Jollakulla on suora luonne. Jollakulla on vaikea luonne. Artikkelin ampaista esimerkki sisältää puolestaan kaksi vaihtoehtoista erimerkityksistä ilmausta. Viimeisessä, monesti-artikkelin esimerkissä ilmaukset monestiko ja kuinka monesti ovat puolestaan synonyymisia. Selvyyden vuoksi esimerkki onkin sanakirjan tuoreimmassa versiossa muutettu muotoon Monestiko t. kuinka monesti olet käynyt ulkomailla?
Rehellisesti sanottuna sanakirjantoimittajakaan ei aina tiedä, onko kyseessä ”sanakirjapilkku” vai ”normipilkku”. Seuraavat, ilmeisesti sanakirjapilkutetut esimerkit ovat ihan järkeviä, vaikka niihin soveltaisi normaaleja pilkutussääntöjä. Leipä voi olla sekä tuoretta että pehmeää ja meno yhtä aikaa jumalatonta ja kevytmielistä:
leipä Tuore, pehmeä leipä.
meno: Jumalaton, kevytmielinen meno.
Ehkä ei ole väliä, kummalla tavalla pilkkuja tulkitsee, jos esimerkki on molemmissa tapauksissa järkeenkäypä. Esimerkkien pilkutus on kuitenkin yksi toimituksen silmällä pitämistä asioista, ja epäselviä tapauksia korjataan yksi kerrallaan.
Esimerkkien entiset tytöt
Nykykielen sanakirjan tulee kuvata nykykielen sanastoa, mutta osa laajan sanakirjan sisällöstä on väistämättä enemmän tai vähemmän vanhentunutta. Monet Kielitoimiston sanakirjan esimerkit heijastelevat mennyttä maailmaa, sillä lähimainkaan kaikkia Nykysuomen sanakirjasta (1951–1961) tai Suomen kielen perussanakirjasta (1990–1994) periytyneitä esimerkkejä ei ole huomattu tai ehditty korjata.
Ajan mittaan käymme läpi erilaisia aihepiirejä myös esimerkkien näkökulmasta. Muutama vuosi sitten tarkastelimme sanakirjan tyttö-sanan sisältäneitä esimerkkejä ja muokkasimme sellaisia, jotka eivät sinänsä liity naissukupuoleen tai jotka tuntuivat jääneen ajasta jälkeen. Tässä malliksi pari ajantasaistusta:
Katsoi tyttöä sillä silmällä oli ihastunut, rakastunut tyttöön. → Katsoi opiskelukaveriaan sillä silmällä oli ihastunut, rakastunut opiskelukaveriinsa.
Joko tytöllä on häät tiedossa? → Joko teillä on häät tiedossa?
Sanakirjan sisältöä tarkistetaan ja uudistetaan toimituksessa niin paljon kuin ehditään. Jatkuvasti päivitettävän sanakirjan esitystavat voivat myös muuttua jossain määrin, joko tarkoituksellisesti tai aikojen saatossa osin myös tiedostamatta. Kielitoimiston sanakirjan tavoitteena on joka tapauksessa hakusanojen tyypillisen käytön niukkaeleinen kuvaaminen.
Siirry sanakirjaan: