Suomen kieltä tutkitaan nykyään enemmän ja monipuolisemmin kuin koskaan. Tiina Onikki-Rantajääskön ja Mari Siiroisen toimittama Kieltä kohti on yleistajuinen johdatus alan tämänhetkisiin suuntauksiin ja siihen, millaiselta suomen kieli näyttää nykytutkimuksen silmin. Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen opettajia ja tutkijoita. Teos on tarkoitettu myös valintakoekirjaksi suomen kieltä opiskelemaan pyrkiville.
Teoksen johdantoartikkeli kartoittaa kielentutkimuksen lähtökohtia. Kokoelman kirjoituksia yhdistää funktionaalinen kielikäsitys, jossa korostetaan kielen roolia toiminnan ja vuorovaikutuksen välineenä. Johdannossa painottuu myös kielen merkitys ihmisen ajattelun ja identiteetin kannalta sekä keskustelu eri kielten asemasta.
Kirjan alkupuolella lähestytään kieltä teksteinä. Anne Mäntynen ja Susanna Shore osoittavat, että yksittäiset tekstit kuuluvat tavoitteensa, sisältönsä, rakenteensa ja kielellisten valintojensa kautta erilaisiin tekstilajeihin. Kielitieteellistä kirjallisuudentutkimusta esittelevä Jyrki Kalliokoski tarkastelee, miten yhdessä novellissa luodaan omaleimaisia merkityksiä erityisesti toiston, näkökulmanvaihdosten ja kuvailmausten avulla. Tiina Onikki-Rantajääskö huomauttaa, että aiemmin lähinnä kaunokirjallisena pidetty metafora esiintyykin kaikkialla ja saattaa vaikuttaa koko inhimillisen ajattelun taustalla.
Kieli ei elä ihmisestä irrallaan. Hanna Lappalaisen sosiolingvistiikkaa esittelevä kirjoitus havainnollistaa kielen vaihtelevan paitsi puhujan kotipaikan myös iän, sukupuolen, yhteiskunnallisen aseman, asenteiden ja tilanteen mukaan. Markku Haakana erittelee kielentutkimuksen keinoja lähestyä arkista keskustelua. Keskustelijoiden yhteistyötä kuvaa myös Salla Kurhilan artikkeli suomea äidinkielenä ja vieraana kielenä puhuvien kohtaamisista. Lari Kotilaisen analyysi internetin keskustelupalstoista esittelee vieraan kielen ainekset vuorovaikutuksen voimavarana.
Nykytutkimuksessa kieli nähdään usein ennen kaikkea merkityksen välittäjänä. Tämän merkityksen luonnetta valottaa moniselitteisten sanojen ja ilmausten kautta Pentti Leino. Matti Larjavaara osoittaa, että sellaisellakin lausumalla kuin Mitäpä se Kalle syö tänään? on puhetilanteessa lukuisia samanaikaisia tehtäviä. Näkökulmia kielen muuttumiseen tuovat kirjoituksissaan suomen runsaita sananmuodostuskeinoja esittelevä Vesa Koivisto, 1800-luvun kansankirjoittajien kieltä kuvaavat Lea Laitinen ja Taru Nordlund sekä historialliseen kielentutkimukseen johdattava Tapani Lehtinen.
Suomen kielen suhdetta muihin kieliin avaa Ritva Laury, jonka artikkelissa pohjoinen kielemme osoittautuukin monia yllättävästi melko tyypilliseksi eurooppalaiseksi kieleksi. Auli Hakulinen paneutuu suomen kielioppiin ja muistuttaa, että samasta kielestä voi kirjoittaa monta kuvausta. Kokoelman viimeisessä kirjoituksessa Mari Siiroinen esittelee tutkimukselle tärkeiden aineistokokoelmien käyttöä.
Kieltä kohti sopii johdatusmaisuudessaan kaikille kielestä kiinnostuneille. Sen toisiaan täydentävät näkökulmat antavat tieteenalasta monipuolisen kuvan. Artikkelien loppuun liitetyt kirjallisuuslistat ohjaavat lukijaa lisätutkimuksen pariin.
Tiina Onikki-Rantajääskö ja Mari Siiroinen (toim.) 2008: Kieltä kohti. Helsinki: Otava.