Uuden kielen opiskelu avartaa maailmaa. On hauskaa, kun turistina voi kokeilla taitojaan vaikka kaupassa ja kun katunäkymästä huomaa ymmärrettäviä sanoja ja lauseita. Pientä pintaosaamista syvällisemmän kielitaidon hankkiminen onkin sitten useimmiten jo työn takana. Oman ymmärtämisen ja osaamisen rajat konkreettistuvat viimeistään silloin, kun alkaa lukea vieraalla kielellä ajankohtaistekstejä ja kaunokirjallisuutta ja kun on tarve asioida vaikkapa viranomaisten kanssa.
Suurelle joukolle Suomessa asuvia ihmisiä tällainen kokemus kirjoitetun ja puhutun kielen vaikeudesta on arkipäivää. Kyse ei ole vain suomen kieltä opettelevista maahan muuttaneista, vaan myös äidinkieleltään suomenkielisistä ihmisistä, joille syystä tai toisesta tavallinen yleiskielinen teksti on liian vaikeaa. Nämä ihmiset hyötyvät selkokielestä.
Selkokieli auttaa ymmärtämään
Selkokeskuksen esittämän arvion mukaan Suomessa jopa 750 000 ihmistä tarvitsisi arjessaan selkokieltä eli sellaista suomea, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. – Selkokieltä ei pidä sekoittaa selkeään kieleen, jolla tarkoitetaan ymmärrettävää yleiskieltä.
Selkokielellä julkaistaan nykyisin monenlaisia tekstejä kaunokirjallisuudesta asiateksteihin ja viranomaisohjeisiin. Kirjoitetulle selkokielelle on myös kehitetty kriteereitä, mutta entäpä puhuttu kieli: voiko selkopuheelle luoda vastaavanlaisia sääntöjä? Puhuttua selkokieltä väitöskirjassaan tutkineen Leealaura Leskelän mukaan ei voi. Tiukkoja sääntöjä ei olisi mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista noudattaa nopeissa vuorovaikutustilanteissa. Vinkkejä ja yleisluonteisia ohjeita selkokielisen kommunikaation sujumiseksi voidaan kuitenkin antaa. Ohjeistuksen tärkeä tehtävä on myös lisätä kielitietoisuutta, jonka varassa on helpompi rakentaa vaihtelevissa tilanteissa puhujien välistä ymmärrystä.
Selkokielestä hyötyvät paitsi monet kehitysvammaiset ihmiset myös maahanmuuttajat. Maahanmuutto lisää entisestään myös selkokielisen tiedonvälityksen tarvetta. Luotettava, kaikille ymmärrettävästi esitetty uutisointi yhteiskunnan ja maailman tapahtumista edistää kotoutumista ja tukee demokratiaa.
Yleisradion selkokielisillä uutisilla on ollut jo 30 vuoden ajan tärkeä rooli saavutettavan tiedon välittäjänä. Vuosien mittaan uutisten kieltä ja rakennetta on kehitetty rohkein uudistuksin paremmin nykyistä pääasiallista kohderyhmää eli maahanmuuttajia palvelevaksi. Roni Lumerto ja Aurora Salmi ovat haastatelleet Ylen selkouutisten toimittajia Pälvi Tammea ja Pertti Seppää, joiden mukaan tarvetta olisi laajentaa toimintaa uutisten ohella muuhunkin sisältöön, esimerkiksi selkokielisiin keskusteluohjelmiin.
Kielen oppiminen ei ole yksilösuoritus
Maahanmuutto on nopeasti muokannut merkittävällä tavalla suomalaista kielimaisemaa, ja keskustelu kielestä käy vilkkaana monella taholla ja monesta näkökulmasta. Suppeimmillaan näkökulmana on englannin ja suomen vastakkainasettelu. Hedelmällisempää olisi pohtia sitä, mikä eri kielten merkitys on niin sanottujen kansainvälisten osaajien kotoutumisessa ja miten autamme heitä pääsemään suomalaisen yhteiskunnan ja kieliyhteisön jäseniksi. Suomen tai ruotsin kielen taito nimittäin on avain kotoutumiseen, maassa pysymiseen, viihtymiseen ja osallisuuden tunteen syntymiseen.
Kansainvälisten osaajien kotoutumista ja kielenoppimista voi tukea jo pelkästään siten, että annamme oppijalle mahdollisuuden harjoitella ja käyttää sitä kielitaitoa, joka hänellä jo on. Ei siis vaihdeta automaattisesti aina keskustelun kieltä englantiin! Kielen oppimista ei pidä jättää vain oppijan itsensä vastuulle.
Miten oppijaa voisi siis auttaa? Tähän vastaa osaltaan Kielibuusti-verkkosivusto, joka on tarkoitettu tueksi ja inspiraation lähteeksi niin kielenoppijoille kuin heidän opettajilleen, työyhteisöilleen ja muulle lähipiirilleen. Sivustolle on koottu tietoa ja materiaaleja sekä vinkkejä tavoista, joilla kielitaitoa voi arjessa pikkuhiljaa harjoitella. Sitä esittelee hankkeessa työskentelevä Jepa Viinanen, joka kutsuu kaikki talkoisiin auttamaan kansainväliset osaajat kotimaisten kielten taitajiksi.
Kieliyhteisön vastuuta kielenoppijoiden tukemisessa korostavat myös Hanna-Ilona Härmävaara ja Niina Lilja, jotka ovat tutkineet rakennustyömaiden monikielisiä käytänteitä. Rakennustyömailla syntyy spontaanisti erilaisia strategioita tilanteisiin, joissa yhteistä kieltä ei aina ole. Vaikka jonkinlaisella englannilla tai eleillä ja piirroksilla kommunikaatio saataisiinkin toimimaan, korostuu kielen merkitys muun muassa siinä, millaisia tehtäviä työntekijälle annetaan. Ilman kielitaitoa ei kokenut ammattilainenkaan juuri pääse etenemään vaativampiin tehtäviin. Kielen oppiminen fyysisessä työssä ja monikielisessä työyhteisössä ei kuitenkaan ole helppoa ilman työkavereiden tukea.
Kielen oppiminen ei ole yksilösuoritus. Kieli elää yhteisössä, miten siis kieltä voisi kukaan oppia yksin? Jotta oppikirjan sanat, lauseet ja rakenteet muuttuvat toimivaksi kielitaidoksi, tarvitaan toistuvaa harjoittelua tosielämän kielenkäyttötilanteissa. Annetaan kielenoppijoille siihen mahdollisuus.