Kielen käyttöala, käyttöalan kaventuminen ja kielen asema ovat ilmauksia, jotka ovat alkaneet viime vuosina toistua kielenhuoltokirjoituksissa. Kielen käyttöalan kaventuminen tarkoittaa lyhyesti sanoen sitä, että jollakin elämänalueella kielen ilmaisuvarat lakkaavat kehittymästä, jolloin kielen käyttäminen tämän alan kysymyksistä keskusteltaessa ei vähitellen ole enää mahdollista. Siirrytään käyttämään jotain toista kieltä, nykytilanteessa usein englantia.

Kielen asemaa heikentävä kehitys etenee vaivihkaa. Huomaamatta aletaan suosia uusia käytäntöjä, joilla voi olla arvaamattomia kielellisiä vaikutuksia. Työpaikan yhteiseksi kieleksi omaksutaan jokin muu kuin suomi; tieteen ja tekniikan uudet termit tulevat tunnetuiksi vain englanninkielisinä, koska asiantuntijat käyttävät niitä keskenään; tutkimustulokset julkaistaan vain englanniksi, koska yliopistojen tuloksia arvioitaessa painotetaan vieraskielisiä julkaisuja enemmän kuin omakielisiä; koululaitoksessa lisätään kansainvälisyyden nimissä vieraskielistä opetusta. Vähitellen alkaa ehkä olla yhä enemmän aihepiirejä, joiden uusille käsitteille ei ole suomenkielisiä termejä tai joiden suomenkielinen sanasto on syystä tai toisesta puhujille outoa. Voi olla helpompi käyttää vierasta kieltä. Oman kielen käyttöala on supistunut: kieli ei enää kelpaa kaikille elämänaloille.

Ruotsissa kielentutkijoiden huoli kielen käyttöalan kaventumisesta on saanut näkyvän ilmiasun. Ruotsin kielen asemasta on laadittu laaja selvitys, jota tekemään asetettiin muutama vuosi sitten arvovaltainen ja asiantunteva komitea. Komitea sai työnsä valmiiksi tämän vuoden keväällä, jolloin julkaistiin lähes 600-sivuinen komiteanmietintö Mål i mun: förslag till handlingsprogram för svenska språket. Kirjassa esitetään perusteellinen toimintaohjelma ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi ja turvaamiseksi Ruotsissa. Ohjelma kattaa yhteiskunnan eri alat ja toiminnot – perus- ja korkeakoulutuksen, hallinnon, työ- ja kulttuurielämän, viestimet, tietotekniikan, terveydenhoidon. Se selvittää, millainen ruotsin kielen asema on näillä aloilla, ja ehdottaa toimia, joilla kielen asemaa voidaan turvata ja miten sitä voidaan tarvittaessa kehittää. Ohjelman mukaan ruotsin kielen asema on turvattava niin, että sen käyttöala kattaa yhteiskunnan kaikki alat; mietinnön sanoin kielen on oltava samhällsbärande.

Vaikka mietintö käsittelee ruotsin kieltä ja ruotsalaista yhteiskuntaa, se on monin osin sovellettavissa meikäläisiin oloihin. Mietintöön sisältyvä lähtökohta on, että kaikki kielet ovat arvokkaita ja niiden säilyttäminen ja kehittäminen on arvo sinänsä. Eri kielet eivät ole toisiaan pois sulkevia vaihtoehtoja, vaan äidinkielen rinnalla on nykyisin tarpeen osata muitakin kieliä. On kuitenkin tärkeää, että ruotsin ja suomen asema turvataan juuri Ruotsissa ja Suomessa, sillä missään muualla näillä kielillä ei ole maan asukkaille samaa henkistä merkitystä.

Kansalliskielten käyttöalan kaventumisen uhka on todettu monissa Euroopan maissa, ja kehitystä pyritään torjumaan eri tavoin. Työ ei onnistu missään vain kielenhuollon keinoin. Suomessa – toisin kuin Ruotsissa – on suomen ja ruotsin kielen asema maan kansalliskielinä vahvistettu laissa, mutta lakimmekaan eivät pysty ehkäisemään kielen käyttöalaa kaventavaa kehitystä. Kieli on yhteiskunnan läpäisevä ilmiö, ja sitä suoraan tai välillisesti koskevia päätöksiä tekevät mm. koulutus-, tiede- ja kulttuuripolitiikasta vastaavat viranomaiset – joskus ehkä huomaamattaankin. Arkipäivän kielipolitiikka on sirpaleista ja hajallaan eri päätöksentekijöiden virastoissa. Mål i mun -mietintö esittää, että kielipolitiikka olisi Ruotsissa nostettava itsenäiseen asemaan muiden ”politiikkojen” rinnalle. Ajatusta voisi pohtia Suomessakin. Kieli on keskeisiä kansalaisten hyvinvointia ja tasa-arvoa ylläpitäviä tekijöitä, mikä olisi tunnustettava mm. siten, että sitä koskevasta päätöksenteosta tulisi tiedostettua ja järjestäytynyttä.

Mietintö Mål i mun on luettavissa osoitteessa http://kultur.regeringen.se/propositionermm/sou/index.htm.