Kielentutkimusta musiikin keinoin

Lauluyhtye Kärhämän idea etymologiaa käsittelevistä lauluista alkoi kyteä 2010-luvun puolimaissa. Opiskeluaikaisella kaveriporukalla oli tapana tehdä lahjaksi laulu tohtoriksi väitelleille ystävilleen. Yksi kappaleista kertoi juhlakalun sukunimen alkuperästä, ja tuolloin ryhmä totesi, että kielihistoriasta on hauska laulaa. Aiemmin kokoonpano oli esittänyt lähinnä suomalais-ugrilaisia kansanlauluja, mutta niitä esitti moni muukin yhtye.

– Olimme jo jonkin aikaa pohtineet, mikä voisi olla se meidän juttu eli mikä yhdistää meitä laulamisen lisäksi, kertoo Lotta Jalava, toinen yhtyeen lauluntekijöistä.

Lauluja navan alapuolelta

Kaikki Kärhämän jäsenet ovat opiskelleet kielitiedettä ja yhtyeen lauluntekijät ovat koulutukseltaan tutkijoita, joten yhdistäväksi tekijäksi muotoutui etymologia eli sanojen alkuperän tutkimus. Ensimmäiset etymologiset kappaleet tehtiin kansanmuusikoiden Folklandia-risteilyä varten. Kärhämä sai tapahtumassa myöhäisillan esiintymispaikan, jossa oli totuttu kuulemaan alapäähuumoria.

– Esitimme vakavia lauluja vähemmän vakavista sanoista, summaa Ilona Kivinen. Hän on Jalavan ohella toinen yhtyeen lauluntekijöistä.

Toisin sanoen he lauloivat rivoiksi mielletyistä sanoista. Yhden kappaleen kertosäe kuului näin: ”Naapureilta saatiin sana, juurrutettiin kieleen mana: vittu on skandinaavilaina.”

– En ollut varma, miten etymologioista laulaminen uppoaisi yleisöön, mutta ajattelin, että ihmiset ovat ainakin kiinnostuneita seksistä, joten lauletaan sitten siitä, Jalava toteaa.

Popularisointia uudella tapaa

Kävi ilmi, että kiinnostus laulettua etymologiaa kohtaan oli suurta. Kärhämä alkoi esiintyä erilaisissa kansanmusiikki­tapahtumissa ja pienemmissä tilaisuuksissa – repertuaariin sisältyi nyt myös lapsille sopivia lauluja. Vuonna 2019 yhtye sai Koneen säätiöltä rahoituksen musiikin ja etymologisen tutkimuksen tekemiseen, mutta hanke osui valitettavasti yksiin koronapandemian kanssa, mikä vaikeutti ryhmän yhteistyötä. Muutamassa vuodessa tehtiin kuitenkin levy Sanojen synnyt sekä kaksi singleä.

– Haluamme uudistaa tapaa, jolla tutkimustuloksia julkaistaan. Emme tee lauluja niin, että avaamme etymologisen sanakirjan ja laulamme suoraan sieltä, vaan me myös tutkimme sanoja, joista kappaleemme kertovat. Esimerkiksi murteellisen koinia-verbin (’olla yhdynnässä’) etymologia kirjoitettiin ensin laulun muotoon ja sitten vasta tutkimusartikkeliksi, selittää Kivinen.

Toinen johtoajatus Kärhämän toiminnassa on se, että tutkimustyön tulokset on tarkoitettu kaikille:

– Tutkimustulokset tulee alusta alkaen muotoilla yleisesti ymmärrettäviksi ja kiinnostaviksi, myös taiteellisessa mielessä. Lisäksi tulosten tulee tietysti olla laadukkaita. Tutkimuskin voi siis herättää tunteita ja intohimoja, Jalava pohtii.

Samalla kun yhtyeen jäsenet uudistavat tapaa, jolla tieteen tuloksista kerrotaan, antavat he myös kansanmusiikille uusia tehtäviä. Musiikin avulla on vuosisatojen ajan välitetty eteenpäin kertomuksia ja kulttuuriperintöä, joten miksei sen välityksellä voisi kertoa myös tutkimustyöstä?

Kärhämän tavoite ei ole jäänyt tyhjäksi aikeeksi, vaan he tietävät, että kappaleita on käytetty opetustarkoituksiin. Ilona Kivinen on esimerkiksi tutustuttanut opiskelijat Jalavan kirjoittamaan Kuokkalan katrilliin:

– Olen hyödyntänyt kappaletta opetuksessa, sillä se käsittelee verbijohdoksia. Katrillissa käydään läpi muun muassa inkoatiivi, frekventatiivi ja muita kielitieteellisiä termejä.

Etymologia ja musiikki käsi kädessä

Lotta Jalava luonnehtii Kärhämän tuotantoa melko perinteiseksi pohjoismaiseksi ja suomalaiseksi kansanmusiikiksi, jossa on vaikutteita eri puolilta itämerensuomalaista kielialuetta. Myös virolaiselle kulttuurille tyypillinen harmoninen laulutapa kuuluu kappaleissa, samoin kuin mordvalainen moniääninen laulu ja skandinaavinen pelimanniperinne.

– Lauluja tehdessäni kiinnitän huomiota siihen, että niissä kuuluisi jollain tapaa se, mistä sanasta laulu kertoo. Esimerkiksi jos kyse on skandinaavisesta lainasanasta, pyrin ottamaan sävelmään vaikutteita pohjoismaisesta kansanmusiikista, Jalava kiteyttää.

Kappaleiden aihioita syntyy useilla eri tavoilla. Joskus yhtyeeltä tilataan laulu tietystä sanasta, joskus taas tuleva esiintymistilanne tai -paikka johdattaa jonkin sanan äärelle. Joskus käy myös niin, että melodia ohjaa sanan valintaa.

– Kun osallistuimme taide- ja tiederatikka Onnin avajaisjuhlaan, oli luontevaa kirjoittaa kappale raitiovaunu-sanasta, havainnollistaa Ilona Kivinen. Jalava lisää, että Tieteiden yö -tapahtumassa esitettiin kysymys sanan ihminen etymologiasta. Siitäkin tehtiin tietysti laulu.

– Yhden uusista kappaleistamme kirjoitimme, kun olimme mukana Sampo Marjomaan televisio-ohjelmassa Koti, uskonto ja Marjomaa. Laulu käsittelee sampo-sanaa.

Lauluja sanoista vailla selitystä

Yhtye hyödyntää työssään muun muassa 1990-luvulla julkaistua Suomen sanojen alkuperä ‑sanakirjasarjaa sekä alan tutkimusartikkeleita. Kaikkien sanojen alkuperää ei kuitenkaan tunneta.

– Heila-kappale kertoo sanasta, jonka alkuperä ei ole varma. Kun teimme laulua, ei heilasta ollut vielä olemassa kunnollista etymologiaa, joten haastattelimme kielentutkijoita. Kappaleessa kuvailemme sitä, mitä sanan alkuperästä on mahdollista sanoa, Jalava selittää.

Kärhämän ensimmäinen musiikkivideo kertoo jankata-verbistä. Kappale perustuu kokonaisuudessaan Jeongdo Kimin kirjoittamaan tutkimusartikkeliin:

– Pidän siitä, että onnistumme parissa minuutissa summaamaan erinomaisen tutkimuksen tulokset ja siten yleistajuistamaan sen sisällön, iloitsee Jalava.

Haastattelu on julkaistu alun perin Språkbruk-lehdessä. Suomennos: Henna Leskelä.

Kärhämä populariserar forskning genom sång (Språkbruk 17.6.2026)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)