Kielenhuollon tiedotuslehti Kielikello täyttää syksyllä 30 vuotta. On aika esitellä kielenhuollon kasvot. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen työntekijöistä ”virallisia kielenhuoltajia” eli kielenhuolto-osastossa työskenteleviä on 17, joista yksi, saamen kielen huollosta vastaava Samuli Aikio, toimii Utsjoella. Hän hoitaa niin sanastotyötä kuin nimistönhuoltoakin ja vastaa puhelimessa saamen kieltä koskeviin tiedusteluihin. Kielenhuoltajia on lisäksi ruotsin kielen osastossa; heidän tiedotuslehtensä Språkbruk on varmaan tuttu monille Kielikellonkin lukijoille.

Kielenhuoltajia ovat tietenkin myös Suomen kielen perussanakirjan toimittajat (jotka tutkimuskeskuksen organisaatiossa kuuluvat sanakirjaosastoon), tulevathan monet kielenhuollon ongelmakohdat esiin juuri sanakirjatyössä. Ratkaisuja ongelmiin annetaan kielenkäyttäjäyhteisölle paljon juuri sanakirjan avulla.

Edessä vasemmalta: Taru Kolehmainen, Riitta Eronen, Anneli Räikkälä, Sari Maamies, Saara Welin ja Tiina Manni-Lindqvist. Takana vasemmalta: Marja Muittari-Kokkonen, Annastiina Viertiö, Katariina Iisa, Salli Kankaanpää, Sari Vaula, Elisa Stenvall, Sirkka Paikkala, Aino Piehl ja Jussi Kallio. Kuvasta puuttuvat Ulla Tiililä ja Samuli Aikio.

Kielikello

Vuodesta 1975 Kielikelloa on ollut tekemässä Anneli Räikkälä, aluksi toimitussihteerinä ja sittemmin päätoimittajana. Nyt hän jättää paikkansa Sari Maamiehelle, joka on työskennellyt lehden toimitussihteerinä vuoden 1994 alusta.

Viime vuodet kielenhuolto-osaston (eli tutusti kielitoimiston) esinaisena toiminut Anneli Räikkälä on aiemminkin työskennellyt tiiviisti kielenhuollossa ja seurannut läheltä mm. suomen kielen lautakunnan työtä. Hän on todellinen kielenhuollon elävä tietopankki, jonka kokemus ja perehtyneisyys kieleemme ja sen käyttöön on ollut ratkaisevan tärkeää myöhemmin mukaan tulleille.

Kielikello on 30 vuoden aikana kasvanut kerran vuodessa ilmestyneestä tiedotusvihkosesta erikoisaikakauslehdeksi ja vakiinnuttanut asemansa kielenhuollon äänenkannattajana. Näiden vuosien aikana on usein kiihkeästi keskusteltu suomen kielen tilasta ja jopa kauhukuvia maalaillen kysytty, onko kielemme rappiolla – päätoimittajien vastauksen tähän kysymykseen voi lukea tämän lehden alusta puheenvuorosta ”Vahdinvaihto” (ks. Lue myös).

Neuvonta

Puhelinneuvonta on kielitoimiston palveluista perinteisin: sitä on harjoitettu jo pitkälti yli viisikymmentä vuotta, eikä kysymyksillä näytä olevan loppua. Puhelinneuvontaan soittava keskustelee kieliongelmistaan todennäköisimmin Taru Kolehmaisen, Riitta Erosen tai Sari Maamiehen kanssa, mutta saattaa saada puhekumppanikseen myös Elisa Stenvallin tai Jussi Kallion. Puhelinneuvonnan ja kirjevastausten lisäksi annetaan sähköistä neuvontaa, josta kerrotaan enemmän tämän lehden jutussa Internetiin vai Internettiin? – kielineuvontaa sähköisesti (ks. Lue myös).

Kielitoimistosta vastataan myös kirjeitse monenlaisiin lausuntopyyntöihin, mikä vaatii usein paljonkin taustojen selvitystä. Lisäksi kootaan kielenhuollon tietokantaa, josta vastaavat Elisa Stenvall ja Taru Kolehmainen. Yhteistyö Suomen kielen perussanakirjan toimittajien kanssa on jokapäiväistä; Riitta Eronen on myös toimituskunnan jäsen ja mukana ylläpitämässä sanakirjan tietokantaa. Talon ulkopuolella toimitaan asiantuntijoina monilla tahoilla, esimerkiksi Tietotekniikan liiton sanastotoimikunnassa, Suomen Standardisoimisliiton hankkeissa ja Suomen luterilaisen kirkon kirjojen, mm. kirkkokäsikirjan, uudistustyössä. Periaatteellisista kysymyksistä laaditaan alustuksia suomen kielen lautakunnalle, jonka sihteerinä toimii Elisa Stenvall.

Kielitoimiston kuten koko tutkimuskeskuksen väki kirjoittaa artikkeleita kielestä ja kielenhuollosta eri lehtiin ja on usein mukana, kun tiedotusvälineissä käsitellään kielikysymyksiä. Varsinaisten kouluttajien lisäksi muutkin pitävät luentoja mm. toimittajille, eri alojen opettajille ja ulkomailla asuville suomalaisille. Yhteydet varsinkin Ruotsissa toimiviin ruotsinsuomen huoltajiin ovat läheiset. Taru Kolehmainen vietti viime vuoden Kanadassa, jossa hänellä oli tilaisuus kertoa mm. uudissanoista alueelle vuosikymmeniä sitten muuttaneille kanadansuomalaisille.

Virkakieli

Virkakielen huolto on ollut kielitoimiston sydämenasia alusta asti – mm. eduskunnan tarkastusvaliokunnan tarpeet olivat synnyttämässä neuvontapalveluja. Kun ongelmat ennen koskivat paljon oikeinkirjoituksen vakiintumattomuutta ja termejä, tultiin 70-luvulla tietoisiksi virkakielen vaikeaselkoisuudesta. Niihin aikoihin ryhdyttiin kielellisen demokratian nimissä vaatimaan hallinnon kielestä selkeämpää. Kielenhuoltajat vastaavat myös siihen suureen kielitiedon tarpeeseen, jonka Euroopan unioniin liittyminen on tuonut.

Virkakielen huoltajalla Jussi Kalliolla riittää työsarkaa eurokielen kiemuroista oman hallintokielemme ongelmiin. Lisäksi hän vastaa erilliseen virkakielen neuvontapuhelimeen. Viime aikojen vaikuttavia töitä on ollut Suomen hallitusmuodon eli uuden perustuslain kieliasun tarkistus yhdessä Anneli Räikkälän kanssa. Uudissanoista kiinnostuneille tiedoksi, että Jussi Kallion nimiin voidaan viime vuodelta panna myös pari uutta suomenkielistä termiä: social economy on hänen ehdotuksestaan yhteisötalous ja maahanmuuttajapolitiikan yhteydessä käytettävät verbit integroida ja integroitua suomennetaan hänen luomallaan termiparilla kotouttaa ja kotoutua.

Eurokielen huoltoa on pidetty niin tärkeänä, että tämän vuoden alusta perustettiin sitä varten uusi virka, jota hoitaa kielitoimistossa jo vuosien kokemuksen hankkinut Aino Piehl. Hän etsii uudessa työssään keinoja, joilla eurosuomesta saataisiin niin hyvää kuin mahdollista. Tätä varten hän pitää yhteyttä sekä Euroopan unionin kääntäjiin että Suomen viranomaisiin ja välittää tietoa kieliasioista poliitikoille ja muille vaikuttajille.

Koulutus ja tekstintarkistus

Kielitoimiston kouluttajat Katariina Iisa, Salli Kankaanpää, Ulla Tiililä ja Annastiina Viertiö suunnittelevat ja pitävät kursseja niin erilaisten tekstien laatimisesta kuin oikeinkirjoituksestakin.

Kielitoimiston koulutusyksikkö on aikanaan syntynyt hallinnon tekstien selkeyttämistarpeeseen. Virkakielikoulutus on edelleen huomattava osa yksikön työtä, ja valtionhallintoa varten on perustettu oma kielenhuoltoverkostonsakin. Toinen tärkeä asiakasryhmä ovat yritykset. Käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että pelkkä yksityiskohtien hiominen ei vielä tee tekstistä hyvää. Niinpä koulutusyksikössä on vähitellen kehittynyt idea tekstinhuollosta, jonka periaatteita ja soveltamista esiteltiin laajasti Kielikellossa 3/97.

Kielitoimistoon voi myös lähettää tarkistettavaksi erilaisia tekstejä, joiden laajuus vaihtelee useampisatasivuisesta teoksesta tiedotteeseen. Tekstintarkistajat Sari Vaula ja Marja Muittari-Kokkonen korjaavat kielivirheet, selkeyttävät tekstiä ja tekevät tilaajan toivomuksesta muitakin muutoksia. Nykyisin tarkistajat yhä useammin myös neuvovat kirjoittajia jo ennen tekstin viimeistelyä.

Nimistönhuolto

Nimistönhuoltoon kuuluu muun muassa lausuntojen ja suositusten antaminen henkilön- ja paikannimistä sekä kuntien auttaminen kaava- ja haja-asutusalueiden teiden nimeämisessä.

Nimineuvonnalla on oma palveleva puhelin, johon vastaavat Saara Welin ja Sirkka Paikkala. Nimineuvonnan kysymyksistä on kirjoitettu Kielikellon viime vuoden ensimmäisessä numerossa (1/97, ks. Lue myös). Samassa lehdessä Tiina Manni-Lindqvist kertoi omasta työstään eli karttanimien tarkistuksesta, jonka tulosten kanssa lähes kaikki suomalaiset joutuvat tekemisiin. Saara Welinin laatima puolestaan oli ajantasainen luettelo Suomen kuntien nimistä ja niiden paikallissijataivutuksesta – siis esimerkiksi siitä, kuuluuko sanoa Karvialla vai Karviassa.

Nimistönhuollosta vastaavan Sirkka Paikkalan viime aikojen töistä suurimpia on selvitys ”Tarvitaanko Suomessa paikannimilakia”. Selvityksen tekivät ajankohtaiseksi muun muassa uuden hallinnollisen aluejaon mukanaan tuomien uusien nimien, erityisesti maakunnan nimien ongelmat.

Nimistönhuoltajat tekevät yhteistyötä varsinkin virkakielen huoltajan sekä ruotsin ja saamen kielen huoltajien kanssa, ja koska nimikysymyksistä monet ovat kansainvälisiä, yhteydet myös muiden maiden nimistöntutkimukseen ja
-huoltoon ovat tiiviit.

Taustalla koko kieliyhteisö

Kielenhuolto syleilee maailmaa ja kaikkia yhteiskunnan ilmiöitä, koska kielikin tekee niin. Kielenhuoltajilla on työssään tukenaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen arkistot ja kirjasto sekä sen muiden työntekijöiden laaja tietämys kielestä: mm. murteista, vanhasta kirjasuomesta, sukukielistä ja sanojen alkuperästä. Kielikellon lukijat saavat nauttia myös heidän työnsä hedelmistä samoin kuin muidenkin suomen kielen tutkijoiden työn tuloksista. Kielenhuolto on jatkuvassa vuorovaikutuksessa kieliyhteisön ja kieleen heijastuvien ajan ilmiöiden kanssa, ja siksipä työ onkin hyvin kiehtovaa – siinä tuntee koko ajan olevansa osallisena yhteisen kielemme elämässä.