Keskustelu suomen kielen asemasta on käynyt vilkkaana. Muun muassa kielentutkijat ovat jo pitkään varoitelleet siitä, että suomen kielen käyttöala on kaventumassa eikä mahdollisuus käyttää omaa kieltä kaikilla elämänaloilla ole enää itsestäänselvyys. Myönteistä on, että maan johdossakin on ainakin periaatetasolla herätty. Oikeusministeriön johdolla on uudistettu kansalliskielistrategia ja laadittu Suomen vähemmistökielten asemaan keskittyvä kielipoliittinen ohjelma.
Kansalliskielistrategiassa on kirjoitettu näkyviin valtiovallan tahto vahvistaa suomen kielen elinvoimaisuutta. Kielipoliittisen päätöksenteon tueksi tarvitaan tietoa, minkä vuoksi valtioneuvosto on perustanut kaksi selvityshanketta. Professori Tiina Onikki-Rantajääskön tehtävänä on kartoittaa suomen kielen elinvoimaisuuden nykytilaa ja hahmotella kielipoliittisia tavoitteita. Professori Mikko Laitinen puolestaan johtaa hanketta, jossa selvitetään englannin kielen käyttöä yhteiskunnan eri aloilla, esimerkiksi palveluissa, tieteessä ja elinkeinoelämässä, sekä englannin vaikutusta suomen ja ruotsin asemaan. Eikä kahta ilman kolmatta: opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut kielentutkija Janne Saarikiven selvittämään suomen ja ruotsin kielen asemaa yliopistoissa ja tieteellisessä tutkimuksessa.
Toimiva yleiskieli tukee kielen asemaa
Yksi kielen yhteiskunnallisen aseman kannalta olennainen tekijä on yhteinen, ydinosiltaan normitettu yleiskieli, jota voi käyttää kaikilla elämänaloilla. Jotta yleiskieli säilyttäisi käyttökelpoisuutensa, tulee sen muuttua ja kehittyä kielenkäyttäjien tarpeiden mukana. Yleiskielen ylläpitäminen ja kehittäminen on Kotimaisten kielten keskuksen lakisääteinen tehtävä. Työn tueksi tarvitaan tietoa siitä, miten kieli kehittyy ja millaisia muutoksia mahdollisesti on meneillään. Tätä tarkoitusta varten aloitettiin vuonna 2016 Yleiskielen seurantatalkoot, joihin kuka tahansa on voinut osallistua raportoimalla kielenkäyttöä koskevista havainnoistaan. Kielenkäyttäjien apu tiedon keruussa on ollut hyödyllistä, ja Kotuksen kielenhuoltajat ovat saaneet paitsi omia havaintojaan tukevaa tietoa myös esimerkkejä aivan uudenlaisistakin ilmiöistä.
Seurantatalkoiden tuloksista on kirjoitettu Kielikellon Talkoohavaintoja-palstalla. Kirjoituksissa on nostettu esiin kielenpiirteitä, jotka ovat tavallisia yleiskielisissä teksteissä mutta jotka kuitenkaan eivät ole yleiskielen mukaisia. Useimmat palstan tekstit on kirjoittanut Riitta Korhonen, joka havainnollistaa jutuissaan, miksi tällaisia muotoja käytetään, millaisia päättelyketjuja niiden käytön taakse kätkeytyy ja miksi ne eivät ole yleiskielen mukaisia – tai miksi ne ehkä joskus voisivat olla. Tässä Kielikellossa julkaistaan Talkoohavaintoja-palstan näillä näkymin viimeinen kirjoitus, eräänlainen yhteenveto, jossa pohditaan yleiskielen ja puhekielen vuorovaikutusta. – Yleiskielen seurantatalkoot päättyivät vuoden 2022 lopussa muun muassa kielenhuollon voimien vähenemisen vuoksi.
Kriittisiä ääniä verkkokeskusteluissa
Suomalaiset välittävät kielestään, mistä kertovat Yleiskielen seurantatalkoiden suosio (lähes 3 000 lähetettyä kielihavaintoa) ja Kotimaisten kielten keskuksen muiden palvelujen jatkuva kysyntä. Kieli on usein aiheena myös verkkokeskusteluissa, joissa muun muassa kommentoidaan englannin käytön leviämistä yhä useammille aloille, nyttemmin julkisia tehtäviä hoitavien organisaatioiden nimiinkin.
Yritysnimien englanninkielistyminen on ollut nähtävissä jo pitkään, mutta nyt malli on levinnyt myös julkisten toimijoiden nimiin, esimerkkeinä vaikkapa Traficom ja Fintraffic. Suuri yleisö ei kuitenkaan ole niellyt tätä purematta: verkkouutisten kommenttipalstoilla organisaatioiden nimenmuutokset ovat saaneet osakseen rankkaakin kritiikkiä. Aurora Salmi on tutkinut näitä puheenvuoroja, joissa englanninkielisyyttä pidetään tyypillisesti kielteisenä ja suomenkielisyyttä myönteisenä nimen piirteenä. Salmi tulkitsee nimien vieraskielisyydessä olevan kyse paitsi kansainvälisyyden tavoittelusta myös mielikuvamarkkinoinnin leviämisestä julkisten toimijoiden nimiin. Nimenmuutosten positiivisiksi tarkoitetut tavoitteet saavat kuitenkin osakseen enemmän kritiikkiä kuin kiitosta, sillä yleisö näkee markkinapuheen läpi.
Pelkkä tahto ei riitä
Kun keskustellaan englannin kielen vaikutuksesta ja muista maan valtakielen asemaan kohdistuvista vaaroista, on hyvä muistaa, että vähemmistökielten puhujille kokemukset kielen heikosta asemasta ja käyttömahdollisuuksien rajallisuudesta ovat arkea. Kun kieltä ei juuri voi käyttää kodin ulkopuolella, ei kielen tulevaisuus ole valoisa. Yksi keino yrittää vaikuttaa vähemmistökielten käyttöön ja asemaan on kielenelvytys, josta Suomessakin on jo pitkältä ajalta kokemuksia muun muassa inarinsaamesta. Ruotsissa hiljattain perustetuista kansallisten vähemmistökielten keskuksista kertovat kielenedistäjät Kirsi Kohtala-Ghane ja Tuuli Uljas.
Ruotsissa suomen kieli on uhanalainen, mutta uutta on se, että myös Suomessa maan valtakielen asemaa voi olla tarpeen tukea. Selvityshenkilöiden ja -hankkeiden työhön kohdistuukin paljon odotuksia. Sopii toivoa, että selvitykset eivät jää vain selvityksiksi, vaan lopputuloksena on myös konkreettisia kielipoliittisia toimia. Sekin olisi myönnettävä, että kansalliskielten aseman tukemiseen ei riitä pelkkä tahto vaan tarvitaan myös selvää rahaa.